19. marraskuuta 2017
Kisumisu, Misuli

1. Mikä on normaali määrä kissanpissaa? Entä normaali pissaamistiheys?
Ja toisin: mistä tietää, että kissa pissaa liian vähän ja liian harvoin tai liian paljon tai liian usein?


Pissaamistiheys on yksilöllistä, niin kuin ihmisilläkin. Virtsantuotantoon vaikuttavat muun muassa kissan ikä, ravinto ja fyysinen aktiivisuus. Runsaasti kuivaruokaa syövällä kissalla on monesti krooninen lievä nestehukka, minkä takia pissapaakut ovat monesti pienempiä ja niitä tulee keskimäärin harvemmin kuin kosteaa ruokaa syövällä. Jos kissan nestetasapaino on kunnossa, virtsaa tulee keskimäärin noin 50 ml/kg/vrk. Tätä on tietenkin hieman hankala arvioida hiekkapaakuista. Keskimäärin kissa virtsaa 2-3 kertaa päivässä. Osa kissoista saattaa virtsata vain kerran päivässä, mutta on silloin on syytä miettiä, panttaako kissa virtsaamista esimerkiksi epämieluisan hiekkalaatikon takia.

Ikääntyessä virtsantuotanto saattaa kasvaa muun muassa munuaisten väkevöittämiskyvyn heikentyessä, mutta voi myös vähentyä kuivumistilan takia.

Jos kissan virtsaamistiheys ja paakkujen koko muuttuu yllättäen, vaikka ei ole muutoksia ruokinnassa tai muissa ympäristötekijöissä, on syytä huolestua. Taustalla voi olla yleissairauksia tai virtsatiesairauksia.



2. Kissa käy usein pissalla ja pissat ovat suuria. Mistä se kertoo ja mitä voi tehdä?

 

Jos pissaaminen on alun perin ollut sellaista, että pissat ovat olleet pienempiä ja kissa on virtsannut harvemmin ja jos ruokavalio ei ole muuttunut, niin muutos viittaa monesti yleissairauksiin kuten munuaisten toiminnan heikentymiseen, kilpirauhasen liikatoimintaan, diabetekseen, kasvainsairauksiin tai virtsantuotantoa säätelevän järjestelmän häiriintymiseen. On myös tärkeää miettiä, että onko kissa myös ruvennut juomaan paljon ja onko muita oireita kuten vaisuutta, karvanlähtöä, laihtumista tai huono ruokahalua. Eläinlääkärillä on syytä käydä kissan kanssa, jos kissa alkaa pissata normaalia suurempia määriä.

Jos kissa sen sijaan pissaa usein ja pieniä määriä kerrallaan, syyt ovat erilaiset. Leikkaamattomat kissat saattavat virtsata merkkailun vuoksi. Leikatulla kissalla pienet pissat usein tarkoittavat monesti sitä, että kissalla on jokin ärsyttävä tekijä, joka laittaa kissan yrittämään pissaamista usein. Syynä on yleensä virtsarakon tulehdus (joko bakteeritulehdus tai steriili niin sanottu. idiopaattinen kystiitti) tai virtsakivet ja virtsakivet.


 

3. Entä kun kissa pissaa vähän ja harvoin. Mistä se voi olla merkkinä ja miten kissanomistajan kannattaa toimia?
 

Kun kissa virtsaa vain vähän ja harvoin, syynä on monesti kuivuminen. Se taas voi johtua hyvin monista sairauksista ja tilanteista kuten tulehdus- tai kasvainsairauksista. Tällöin on syytä käydä eläinlääkärissä selvittämättä tilanne. Runsaasti raksuja syövä kissat myös virtsaavat harvoin ja melko pieniä määriä.


ruskea_kissa_syo_raksuja

 

4. Kissa käy usein pissaamassa, mutta mitään ei tule. Mistä se kertoo ja mitä voi tehdä?
 

Uroskissoilla on pidettävä mielessä virtsatietukos, joka on hengenvaarallinen jo vuorokaudessa. Lisäksi se on hyvin kivulias tilanne. Ota välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin, jos uroskissa ravaa usein laatikolla, mutta mitään ei tule ulos.

Aina ei ole onneksi tukosta, vaan joskus pelkkä virtsarakon tulehdus (bakteeritulehdus tai idiopaattinen kystiitti) tai virtsakiteet voivat aiheuttaa kissalle jatkuvan pissaamistarpeen ja epämiellyttävän olon virtsatessa. Tällöinkin on syytä ottaa eläinlääkäriin yhteyttä pian. Onneksi naaraskissoilla tilanne ei ole yleensä sellainen, että keskellä yötä tarvitsee mennä päivystykseen. Jos uroskissa ei pysty lainkaan pissaamaan, kannattaa eläinlääkärille kuitenkin mennä mahdollisimman pian, myös sulkijalihaksen spasmi estää virtsaamisen ja altistaa myös varsinaisen tukoksen synnylle.

 

5. Aiemmin sisäsiisti kissa alkaa yllättäen pissata väärään paikkaan. Voiko kissalla olla jokin sairaus?
 

Kyllä, se on mahdollista. Ensin voit miettiä, onko kissan elämässä tapahtunut jotain poikkeavaa, onko perheeseen esimerkiksi  tullut uusi vauva tai lemmikki, onko hiekkalaatikko puhdas, onko ruokinnassa muutoksia ja onko kissalla muita oireita (ruokahalussa, juomisessa tai aktiivisuudessa muutoksia).

Jos kissaa ei ole vielä leikattu (steriloitu/kastroitu) ja kissa on lähestymässä sukukypsyyttä, syynä on usein merkkailu.

Eläinlääkärikäynti on paikallaan, jotta voidaan tutkia virtsaamisen syytä. Suurin osa vääriin paikkoihin virtsaamisesta on stressiperäistä niin sanottua idiopaattista kystiittiä, mutta on tärkeää tutkia, ettei syynä ole esimerkiksi virtsakiteitä, bakteeritulehdus tai kiviä tai muita sairauksia.

On hieman väärin sanoa, että kissa pissailee vääriin paikkoihin mielenosoitukseksi tai mustasukkaisuuttaan. Kissa reagoi stressitilanteisiin usein virtsaamisongelmilla ja siten esimerkiksi vauvan tulo perheeseen voi laukaista stressireaktion seurauksena virtsatieongelmat

 

6. Mitkä ovat yleisimmät virtsaamiseen liittyvät sairaudet? Mikä ne aiheuttaa ja miten ne voi huomata ajoissa?
 

Kissojen virtsatiesairauksista yleisin (noin 70 % tapauksista) on niin sanottu. idiopaattinen kystiitti. Tämä tarkoittaa virtsarakon steriiliä (eli ei mikrobien aiheuttamaa) tulehdusreaktiota. Reaktiossa virtsarakossa on käynnissä kirvelevä prosessi, joka aiheuttaa kissalle epämiellyttävän tunteen rakkoon. Diagnoosi vaatii muiden syiden poissulkemisen. Sen syy on monimutkainen tapahtumasarja, jota ei ole täysin selvitetty. Tärkeimmät tekijät sen synnylle ovat liiallinen virtsan väkevyys (monesti kuivaruoan aiheuttama) ja stressi. Stressi ja virtsan ylisuuriväkevyys aiheuttaa, että kissan elimistössä muun muassa virtsarakon seinämän suojaava glykosaminoglukaanikerros ohenee ja rakon seinämän läpäisevyys kasvaa. Tällöin virtsa polttaa rakon seinämää ja ärsyttää hermoreseptoreita, jotka ovat myös ylivirittyneitä stressin takia. Tämä johtaa kivuliaaseen virtsarakkoon ja aiheuttaa pakottavan virtsaamistarpeen vähän kaikkialle (vääriin paikkoihin pissailu) ja tästä aiheutuva stressi entisestään pahentaa virtsarakon tilaa. Myös verta on usein mukana virtsassa suuriakin määriä rakon seinämän ärsyyntymisestä johtuen. Vaiva on usein pitkäaikainen ja se voi akutisoitua välillä muun muassa elämäntilanteiden muuttuessa.

Idiopaattista kystiittiä hoidetaan stressin vähentämisellä ja nesteen lisäämisellä ruokaan (ja mieluiten kuivaruoasta luopumalla!). Myös kipulääkitys on monesti tarpeen akuuteissa leimahduksissa. Lisäksi voidaan antaa virtsarakon seinämää suojaavaa ravintolisää (muun muassa Cystaid) ja pistoshoitona pentosaanipolysulfaattia (Cartrophen), nekin voivat auttaa. Lisää idiopaattisen kystiitin hoidosta ja ennaltaehkäisystä on kirjoitettu viimeisen eli kymmenennen kysymyksen vastaukseen.

Kissoilla tavataan myös bakteerien aiheuttamaa virtsatietulehdusta. Nuorilla kissoilla ei ole kovin usein bakteeritulehduksia, vaan se on enemmän vanhempien kissojen vaiva. Tulehdus voi myös olla munuaisissa, jota etenkin pitkittynyt virtsatietulehdus aiheuttaa. Munuaisiin edennyt tulehdus voi aiheuttaa hyvinkin rajuja yleisoireita (muun muassa kuume, huono ruokahalu, heikkous) ja se voi vaatia pitkällistä sairaalahoitoakin. Bakteerien aiheuttamaa virtsatietulehdusta hoidetaan antibioottikuurilla.

Etenkin uroskissojen ongelmana ovat virtsakivet, virtsakiteet sekä kiteiden, proteiinien ja solujen muodostamat kompleksit. Nämä voivat tukkia virtsaputken, ja aiheuttaa hengenvaarallisen virtsatietukoksen. Ne voivat myös aiheuttaa rakkoon ikävän polttavan tunteen. Kiviä voi olla myös munuaisissa tai virtsanjohtimissa, minkä seurauksena munuaisten toiminta voi heikentyä voimakkaasti. Kiteiden ja kivien syntyminen vaatii virtsan mineraalien kiteytymisen, joten sitä edistää etenkin muun muasas. väkevä virtsa, harvaan virtsaaminen, epäsopiva ravinto (liian kuiva, liian paljon magnesiumia ja fosforia), vähäinen nesteensaanti ja vähäinen fyysinen aktiivisuus. Usein kiteet itsessään eivät tuki virtsaputkea, mutta kiteiden ja muun muassa stressin aiheuttama virtsarakon seinämistä irtoava solu-ja proteiinimassa muodostaa yhdessä kiteiden kanssa virtsatiet tukkivia tulppia. Eli kissalla voi olla yhtä aikaa kiteiden ja idiopaattisen kystiitin aiheuttamia ongelmia. Lisäksi stressi ja kipu aiheuttaa virtsaputken spasmia, mikä entisestään lisää tukosriskiä. Kastroiduilla uroksilla virtsaputki on keskimäärin kapeampi kuin kastroimattomilla, siksi etenkin leikatut kissat ovat riskiryhmää. Kivien ja kiteiden hoito riippuu niiden tyypistä. Tiettyjä kiteitä ja kiviä (struviitti) voidaan liuottaa ruokavaliolla, mutta liuotusruokavalion jälkeen on vaihdettava ruoka toisenlaiseksi, jottei tule toisenlaisia kiviä. Sen sijaan esimerkiksi oksalaattikiviin liotus ei toimi vaan kivet on leikattava pois. Virtsakiteisiin/kiviin taipuvaiselle kissalle suosittelen jättämään kuivaruoan kokonaan pois. Lisäksi on muistettava kivunhoito, virtsaputkea relaksoivat aineet, virtsan pH:ta muuttavat aineet, stressin vähentäminen ja tapauskohtaisesti muitakin tukihoitoja.

Vanhemmilla kissoilla kasvaimet virtsarakossa voivat aiheuttaa esimerkiksi verivirtsaisuutta tai kivuliasta virtsaamista. Vanhalta kissalta rakko olisi hyvä tarkistaa ultraäänellä kasvainten takia. Rakkokasvaimet ovat useimmiten pahanlaatuisia, hankalasti poistettavia ja lähettävät herkästi etäpesäkkeitä.

Jos nuorella kissalla on jo pienestä asti virtsatieongelmia, kuten että virtsaa valuu vääriin paikkoihin, syynä voivat olla virtsateiden rakenteelliset ongelmat. Kissoilla kuitenkin tavataan hyvin harvoin rakenteellisia ongelmia virtsateissä, koirilla ne ovat paljon yleisimpiä. Virtsateiden rakennetta voidaan tutkia muun muassa ultraäänellä, varjoaine-röntgenillä tai tähystyksellä. On olemassa myös hermostollisia sairauksia, joissa virtsaaminen estyy tai virtsaa tulee tahattomasti vääriin paikkoihin. Ne voivat olla seurausta esimerkiksi tapaturmista, rappeutumasairauksista, välilevytyrästä tai kasvainsairauksista. Suurissa tapaturmissa, kuten törmääminen auton kanssa tai tippuminen korkealta, on myös vaarana virtsarakon repeäminen, joka aiheuttaa välittömän hengenvaaran.

Yleissairauksista esimerkiksi munuaissairaudet, sokeritauti, kilpirauhasen liikatoiminta ja kasvainsairaudet voivat aiheuttaa virtsaamisongelmia, eritoten siten että kissa juo ja pissaa suuria määriä. Lisäksi nämä sairaudet saattavat aiheuttaa virtsateihin liian otolliset olosuhteet bakteeri-infektioille, joten perussairauden lisäksi saattaa löytyä virtsatietulehdus. Jos leikkaamattomalla naaraskissalla näkyy peräpäässä paksua verta, kyseessä saattaa olla myös hengenvaarallinen kohtutulehdus.

Eri virtsatiesairauksia voi myös esiintyä yhtä aikaa, voi olla esimerkiksi samaan aikaan kiteitä ja tulehdusta. Verivirtsaisuus voi johtua oikeastaan mistä tahansa virtsatiesairaudesta. Veri virtsassa ei siis ole aina kovin vakavaa, mutta toki syy on selvitettävä. Uroskissoilla verivirtsaisuutta ei kannata kovin pitkään katsella, vaan tutkia ajoissa, ettei ole tukosta, kiviä tai suuria määriä kiteitä.
 

kissa_sankossa

 

7. Voiko virtsaamiseen liittyviä sairauksia hoitaa kotikonstein? Milloin kannattaa mennä eläinlääkäriin?
 

Syy kannattaa ensin selvittää eläinlääkärissä. Vanhoilla kissoilla virtsatieongelmien perussyynä voivat olla sisäelinsairaudet. Yleisesti virtsatieongelmien hoidosta ja ennaltaehkäisystä on kirjoitettu viimeisessä kysymyksessä.

Naaraskissojen kanssa vääriin paikkoihin pissailua voisi ensin yrittää ratkaista kotikonstein, mutta jos ne eivät tuo pian tulosta (esimerkiksi parin viikon kuluttua), lääkärikäynti on paikallaan. Urokset sen sijaan veisin eläinlääkärille melko pian. Toki yhdestä väärään paikkaan pissaamisesta ei tarvitse kissaa heti kiikuttaa eläinlääkäriin, jotta jos ongelma jatkuu useamman päivän ajan, käynti on paikallaan.

Selkeästi kivulias virtsaaminen on hyvä selvittää pian.

Eläinlääkäriin kannattaa ottaa yhteyttä heti, jos havaitset uroskissan ravaavan tiheästi hiekkalaatikolla ilman että mitään tulee ulos. Älä odota, että kissa on huonossa kunnossa virtsamyrkytyksen takia! Toki naaraankaan ei pidä olla yli vuorokautta virtsaamatta.

Jos kissa silloin tällöin virtsaa vääriin paikkoihin, syy on hyvä selvittää eläinlääkärillä, kissalla voi olla piileviä virtsatieongelmia.

 

8. Mitä virtsatieongelmista kärsivälle kissalle tehdään eläinlääkärissä? Mitä siellä tutkitaan ja miten?
 

Eläinlääkärissä ensin tutkitaan kissa päällisin puolin ja kysellään omistajilta esitietoja. Riippuen kissan oireista, perustutkimuksesta ja iästä, kissasta voidaan tutkia muun muassa virtsanäytteet, verinäytteet ja katsoa virtsarakkoa ultraäänellä kivien, kiteiden, paksuuntumisten ja kasvaimien tutkimiseksi, joskus myös röntgentutkimus on tarpeen. Useimmiten kissaa ei tarvitse rauhoittaa tutkimuksia varten.

Jos kissalla on virtsatietukos, on tukos aukaistava mahdollisimman pikaisesti katetroimalla virtsaputki rauhoituksessa. Tällöin kissalle annetaan tarpeen vaatiessa myös shokkihoitoa, sillä virtsatietukos on hengenvaarallinen. Jos kissalla on toistuvia virtsatietukoksia, joskus päädytään peniksen kirurgiseen amputaatioon, jolloin penis lyhennetään ja tällöin ehkäistään kivien juuttuminen virtsaputkeen.


Virtsanäytteestä voidaan tutkia muun muassa virtsan ominaispaino, mikroskooppinen sakkatutkimus ja onko virtsassa esimerkiksi proteiinia, glukoosia tai verta. Lisäksi virtsaa voidaan laittaa bakteeriviljelyyn ja antibiootin valintaa varten herkkyysmääritykseen. Sakasta nähdään muun muassa kiteet ja erityyppiset solut (verisolut, virtsateiden solut, bakteerit). Verinäytteistä voidaan tutkia muun muassa munuaisarvot, elektrolyytit, verensokeri ja perusverenkuva. Joskus verinäytteet ovat tarpeen myös selvittämään onko esimerkiksi virtsatietukoskissalle tullut elimistöön jo vakavia muutoksia virtsamyrkytyksestä johtuen.

Tutkimusten löydösten perusteella kissalle suunnitellaan hoito, joka voi tarkoittaa bakteeritulehduksissa antibioottikuuria, virtsakiteistä kärsivälle ruokavaliosuunnitelmaa ja idiopaattisesta kystiitistä kärsivälle laaditaan kokonaisvaltainen suunnitelma ongelman parantamiseksi ja ennaltaehkäisyksi. Välillä joudutaan antamaan myös kipulääkekuuri, sillä kipu estää virtsaamisen ja ongelmat voivat siten uusiutua piankin. Idiopaattinen kystiitti diagnosoidaan silloin, jos muita syitä virtsatieongelmiin ei löydy.

Joskus kissa voidaan joutua lähettämään jatkotutkimuksiin toiselle eläinlääkäriasemalle, jos kissalla todetaan jotain sellaista, jota ei pystytä tutkimaan perusvastaanotolla.


kissanpentu_lautasella

 

9. Miten kissalta saa parhaiten otettua pissanäytteen?
 

Näyte voidaan ottaa joko kotona tai eläinlääkärissä. Paras näyte saadaan eläinlääkärissä ottamalla virtsanäyte suoraan rakon läpi ultraääniohjauksessa neulan ja ruiskun avulla. Iso osa kissoista antaa ottaa sen hyvin ilman rauhoitusta, mutta vastaanhangoittelevalle potilaalle rauhoitus on tarpeen. Komplikaatioriskit ovat pienet. Rakosta otettu näyte on paras varsinkin bakteeriviljelyyn. Näyte voidaan ottaa myös rauhoituksessa puristamalla rakosta virtsaa virtsaputken kautta.

Kotinäytteenotto” soveltuu virtsan pikatutkimuksiin (muun muassa veri, glukoosi, proteiini, pH) ja tietyiltä osin sakkatutkimuksiin. Bakteeriviljelyyn sen antama tulos on tällä vain viitteellinen, sillä näyte usein likaantuu takapuolikarvoista ja virtsateiden loppuosasta.

Kotona näytteenottoon on useita keinoja. Jos kissa antaa laittaa purkin takapuolensa alle, niin puhtaimmin näytteen voi saada desinfioituun (esimerkiksi kiehuvassa vedessä muutaman minuutin ajan ja mahdollisesti desinfiointiaineella huuhtaisu sen jälkeen, mutta anna kuivua desinfiointiaineen jälkeen kunnolla) näytepurkkiin (helpointa kapealla ja melko matalalla astialla tai pienellä kauhalla), joka mahtuu takapuolen alle helposti. Näytteen voi myös saada, jos hiekkalaatikon pesee oikein kunnolla ja

jättää laittamatta siihen hiekkaa. Kissa monesti menee tekemään tähän tyhjään laatikkoon pissat ja siitä saa sitten otettua pipetillä tai ruiskulla virtsaa talteen. Nykyään on myös olemassa ns. virtsanäytteenkeräyshiekkaa (http://www.kit4cat.com/), joka ei ime virtsaa itseensä, vaan se jää hiekan pinnalle lammikoksi ja näyte voidaan ottaa siitä. Bakteeriviljelyyn ei tällä tavalla otettu näyte ei ole luotettava, mutta näyte sopii tiettyihin tarkoituksiin kontrollointiin (kuten pH:n ja veren tarkkailuun).

Kotona puhtaaseen purkkiin otettu näyte pitää toimittaa tutkittavaksi mahdollisimman pian, mieluiten tunnin sisällä, ehdottoman viimeistään neljän tunnin kuluessa, säilytys siihen asti jääkaapissa.

Pissaongelmaisen kissan kohdalla omistaja saa itsekin halutessaan mittailla kontrollin vuoksi muun muassa virtsan pH:ta ja verta liuskatesteillä, tällöin kotona kerätty näyte on riittävä.


 

10. Miten virtsaamiseen liittyviä sairauksia voi ennaltaehkäistä?
 

Monet kissan virtsasairauksista (etenkin idiopaattinen kystiitti ja virtsakivet) ovat nykykissojen riesa. Kissat ovat monimutkaisia eläimiä ja ne vaativat elämässään yksityisyyden kunnioitusta, stressittömyyttä, aktiviteettia ja sopivaa ravintoa. Kissa reagoi herkästi epäsopivaan elinympäristöön kehittämällä nimenomaan virtsaamisongelmia.

Virtsatieongelmia voi ehkäistä monin tavoin. Virtsaongelmat ovat yleisiä kodeissa, joissa on usea sisäkissa ja joiden kemiat eivät kohtaa ja kissoilla, jotka syövät pääosin kuivaruokaa.

Tärkeintä virtsavaivojen ehkäisyssä on tieteellisestikin tutkittuna huolehtia riittävästä nesteensaannista. Kissan luontainen janontunne on heikko. Kissa on sopeutunut saamaan lähes kaiken tarvitsemansa nesteen saaliseläimistä. Jos kissa syö pääosin kuivaruokaa ja vaikka kissa vaikuttaisi juovan paljon, näillä niin sanotuilla raksukissoilla on jatkuva krooninen nestevaje. Niiden virtsantuotanto on jopa vain puolet siitä määrästä, jota kosteaa ruokaa syövällä kissalla olisi. Kompensoidakseen nestevajetta ”raksukissan” pitäisi juoda vettä ainakin noin 2 dl päivässä, Tämä harvoin toteutuu.

Liian vähäinen nesteensaanti aiheuttaa virtsan liiallisen väkevöitymisen ja lisäksi krooninen nestehukka ei ole hyväksi muuallekaan elimistölle. Tällaisessa virtsassa syntyy helposti kiteitä ja kiviä. Lisäksi väkevä virtsa ”polttaa” helposti virtsarakon seinämiä, aiheuttaen jatkuvan kivun rakkoon, mikä taas voi johtaa idiopaattisen kystiitin ilmenemiseen.

Kuivaruoasta kannattaa luopua tai ainakin vähentää sen antamista merkittävästi. Kissaa voi kokeilla rohkaista juomaan monella tavalla. Toiset kissat tykkäävät enemmän juoksevasta vedestä, kuten vesihanasta tai juoma-automaatista. Osa taas tykkää juoda seissyttä vettä omistajan vesilasista. Kissalle kannattaa tarjota usea vesipiste, joista ainakin yhden kannattaisi olla muualla kuin ruokintapisteen kohdalla. Monet kissat juovat mieluiten laakeista (eli joissa viikset eivät osu reunoihin) piripintaan täytetyistä astioista. Osaan kupeista veden voi vaihtaa päivittäin, osaan muutaman päivän välein (ainakin silloin, jos kissa tykkää seisseestä vedestä). Joskus metallinen kippo voi pelottaa kissaa, koska kupista heijastuu kissan kuva.

kissa_juo_suoraan_hanasta


Ruoan laadulla muutenkin on väliä. Liian kasvispainotteinen ruoka (esimerkeksi huonolaatuiset runsaasti viljaa sisältävät raksut) ja liiallinen magnesiumpitoisuus altistavat tiettyjen kivien muodostumiselle. Jos virtsakivikissalle syötetään liian pitkään virtsan pH:ta muuttavia niin sanottuja lääkeruokia, saattaa olla, että virtsan pH muuttuu sellaiseksi, että siinä syntyy helposti taas toisenlaisia kiteitä/kiviä, joihin taas liotusruokavalio ei enää auta. Osalle kissoista jatkuvan virtsatiesairauskierteen lopettaa vasta siirtyminen teollisesta ruoasta täysin raakaruokintaan.

Virtsaamisongelmat tuntuvat olevan yleisiä sisäkissoilla. Sisätiloissa eläminen on turvallista ja tasaista, mutta tässä myös piilee yksi ongelman ydin. Kissat ovat viisaita eläimiä ja tarvitsevat elämässään muutakin kuin pelkkää nukkumista ja että ruokaa on aina saatavilla. Kissat tarvitsevat aktiviteettia. Kissa ei osoita tylsistymistä riehumisella vaan laiskistumisella ja hiljaisella stressaantumisella.

Monikissatalouksissa kissojen keskinäiset välit eivät välttämättä ole parhaimmat, jolloin kissa stressaa muiden kissojen läsnäoloa. Stressi aiheuttaa, että kissan elimistössä käynnistyy prosessi, jossa muun muassa virtsarakon seinämää suojaava glykosaminoglykaanikerros ohenee. Tällöin kissan luonnostaankin väkevä virtsa polttaa rakon seinämää ja ärsyttää hermoreseptoreita. Tämä johtaa kivuliaaseen virtsarakkoon ja aiheuttaa pakottavan virtsaamistarpeen vähän kaikkialle (vääriin paikkoihin pissailu) ja tästä aiheutuva stressi entisestään pahentaa virtsarakon tilaa. Lisäksi etenkin uroskissoilla stressi supistaa virtsaputken sulkijalihasta ja altistaa virtsatietukoksille.

Stressin vähentämiselle on useita tapoja. Kissaa kannattaa aktivoida paljon esimerkiksi leluilla, ulkoilulla ja myös ruoalla (esimerkiksi aktivointilelut). Jos perheessä on paljon kissoja, joudutaan toisinaan jopa miettimään, onko syytä luovuttaa jokin/joitain kissoja muualle. Feromonihaihdutin (Feliway) voi auttaa hieman stressin lievittämisessä. Osalle kissoista joudutaan antamaan jopa mielialalääkkeitä. Valitettavasti joillain kissoilla stressi tuntuu helpottavan vasta sitten, kun kissa pääsee vapaasti ulkoilemaan. Toki vapaasti ulkoilevan kissan kohdalla ei pystytä varmaksi sanomaan, onko sillä enää pissaongelmia, mutta toisinaan kissan yleisolemuskin on erilainen ulkokissana.

Lisäksi kissalle on tarjottava puhdas ja mieluisa hiekkalaatikko. Liian pitkään rakossa panttautuva virtsa polttaa virtsarakon seinämiä ja myös altistaa kiteiden ja lopulta virtsakivien sakkaantumiselle. Ongelma voi siis alkaa vähitellen vuosien saatossa, eli vaikka kissa alunalkujaan olisi sisäsiisti,  ongelma voi tulla eteen, vaikka olosuhteet olisivat pysyneet samana.

Puupellettiä ei kannata käyttää vaikka se onkin halpaa, sillä se on todella monelle kissalle erittäin epämieluisa pissimisalusta ja kissa karttaa sitä liiankin pitkään. Mikrohiekka on monelle kissalle toimivin ratkaisu. Hiekkaa olisi syytä olla reilu kerros, jota pystyy kaivelemaan. Hiekkalaatikko on pestävä välillä (kissakohtaista ja hiekan laadusta riippuvaa). Hiekkalaatikoita olisi syytä olla useampi kuin mitä kissoja on, ainakin jos esiintyy virtsaamisongelmia. Ainakin arkojen kissojen kohdalla hiekkalaatikoiden pitäisi olla rauhallisella paikalla, eikä esimerkiksi pesukoneen vieressä tai märällä kylpyhuoneen lattialla. Osa kissoista haluaa käyttää mieluiten katollista ja osa katotonta hiekkalaatikkoa. Itse suosin avomalleja, ainakin oman kokemukseni mukaan kissat käyttävät sitä enemmän kuin katettua versiota.

Jokainen kissapotilas on erilainen virtsaamisongelmien suhteen. Hoito olisi hyvä suunnitella yksilökohtaisesti. 



Kysymyksiin vastasi eläinlääketieteen lisensiaatti Sari Rytkönen. Hän työskentelee Turussa pieneläinpraktiikassa ja on erityisen kiinnostunut kissojen hyvinvoinnista ja sairauksista. Sarilla on kotona eläinsuojeluyhdistykseltä väliaikaismajoitukseen otettu kissa Atomi. Hänen varsinaiset omat kissansa eli Meisi, Pörrö ja Saku asustavat tällä hetkellä Sarin vanhempien luona. 

KUVAT:
Pixabay.com



Lue myös nämä kissa-aiheiset artikkelit:


* Kun kissa ja sen pissa ovat väärässä paikassa
* Voihan ripuli
* Lipasto kätkee kolmen kissan vessan

* Kissan kanssa eläinlääkärissä - näin lievennät stressiä
 

Kommentit  
+4 # Katjap 12.06.2015 04:12
Todella mielenkiintoine n, sekä paljon hyödyllistä tietoa sisältävä artikkeli. Tämä tulisi jokaisen leikatun kissan, sekä sisäkissan omistajan lukea!
Iso Kiitos Sari Rytköselle vastauksista!

Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että raakaruokkimall a 2v leikattua poikakissaani (ulkoilu valjaissa 1-3krt/vrk) voin hyvinkin lisätä sen virtsatie-, sekä mielenterveyttä , joilla vaikuttaa, sekä tekstin, että oman kissanomistajuu s kokemuspohjan perusteella, olevan hyvinkin selkeä ja looginen syy-yhteys :)
Vastaa | Ilmoita ylläpidolle
+1 # Hanne 17.03.2016 11:45
Hei!
Meillä on kymmenen vuoden kokemus pissa- kissoista. Komppaa täysin tuota yo infoa stressittömyyde stä, aktivoimisesta sekä kuivamuonan poisjättämisestä.

Lisäksi markkinoille on hiljattain tullut Royal- Caninin S/O- Biopeptide Urinary+Calm kuiva- ja märkäruokaa sekä Pet Remedyn yrttihaihdutin.

Nämä toimivat meillä kolmen kissan taloudessa erinomaisesti!

Kannattaa kokeilla.
Vastaa | Ilmoita ylläpidolle
-1 # Marja 17.09.2017 01:18
Hei,
Kiitos; erinomaista, ymmärrettävää, monipuolista tietoa; hyvän asiantuntijan laatima.
Kissani (n. 20 ? v. ) resqued oireilee aika monella tavalla. Yritän lukea vaivojen todellisuutta; nyt huutelee kovasti pissattuaan.
Eläinlääkäriin. Onneksi on Metacamia ensiapuna.
Vastaa | Ilmoita ylläpidolle
Lisää kommentti

Ota yhteyttä, kehrää tai sähise: Palautetta, kas tai suoraan sähköpostilla info(miuku)kissakas.fi
Copyright © Kissakas, ellei toisin mainita