1. Mitä on kissa-agility? Eroaako se koirien agilitystä?

 

Kissa-agilityssä kissa ohjataan hyppäämään erilaisten esteiden yli, putkien läpi ja keppejä pujotellen. Agility-sana tulee englannin kielestä ja se tarkoittaa suomeksi ketteryyttä. Agility on virkistävää toimintaa ja mukava harrastus sekä kissalle että omistajalle. Esteiden ylittämisen on tarkoitus olla leikkimielistä ja piristävää puuhaa, josta molemmat osapuolet nauttivat.
 

virve_ja_misse_agilityradalla


Kissa-agilityä harrastaville on oma yhdistys, Suomen Agility Kissat ry, joka on perustettu vuonna 2001. Sen jälkeen Suomessa on alettu järjestää virallisia agilitykilpailuja kissoille. Yhdistys järjestää kisoja 6 – 10 kertaa vuodessa eri puolilla Suomea. Lisäksi pyrimme aina mahdollisuuksien mukaan muitakin tapahtumia järjestämään.

 

Kissa-agility eroaa koirien agilitystä eniten siinä, että kisat käydään pöytäesteillä. Lisäksi kissa-agility ei ole niin ”vakava” laji kuin koirien vastaava. Kissa-agilityssä on tärkeintä, että niin omistajalla kuin kissallakin on hauskaa.

 

Kisoissa ei myöskään ole eri luokkia erikokoisille kissoille, vaan samalla radalla kisaavat niin pienet pennut kuin isot maine coonit. Kisaesteet onkin suunniteltu niin, että ne soveltuvat erikokoisille kissoille hyvin.

 

Tässä kuvassa siamilainen Twist-Tiramisun North Star eli Pekka on radalla.


siamilaiskissa_pekka_radalla

 

 

2. Miksi harrastaa agilitya? Mitä hyötyä siitä on?
 

Agility antaa mahtavan mahdollisuuden harrastaa yhdessä kissan kanssa. Näin ollen omistajan ja kissan suhde vain paranee entisestään. Se antaa mainiota aivojumppaa niin kissalle kuin omistajallekin. Sen avulla kissa pääsee purkamaan energiaa luvalliseen hommaan yhteistyössä omistajan kanssa. Luottamus kissan ja omistajan välillä kasvaa, tästä on erityisesti apu ollut rescuetaustaisten kanssa.

 

Agilityn avulla voidaan myös auttaa kissoja, joilla on ylipainon kanssa ongelmia. Kissa pääsee tekemään töitä ruuan eteen. On otettava kuitenkin huomioon millaisille esteillä aloittaa, jos ylipainoa on huomattavasti tai kissalla on nivelongelmia. Silloin isot hypyt jätetään väliin ja keskitytään muihin esteisiin esimerkiksi pujotteluun ja putkeen.

 

Tärkeintä onkin aina, että agilityssä edetään kissan tahtiin. Toiset oppivat nopeasti toiset vuorostaan hiukan hitaammin.


 

 

3. Voiko kuka tahansa kissanomistaja ja millainen kissa tahansa ryhtyä harrastamaan agilitya? Mitä se vaatii ihmiseltä, mitä kissalta?


Agilityä voi harrastaa kuka kissanomistaja tahansa lapsesta vaareihin. Kissojen suhteenkin laji sopii kaikille kissoille rotuun, ikään tai kokoon katsomatta. Tässä 4-vuotias Veeti-poikani opettaa Jesselle läpimenoestettä. Kouluttamisen hallitsee lapsikin, kun hän saa siihen opastusta.

 

veeti_ja_jesse_treenaavat

 

Laji vaati omistajalta pitkää pinnaa, huumoria ja iloista mieltä. Vaikeinta on löytää se oikea palkka kissalleen. Toisille se on herkku, toisille taas lelu tai vaikkapa hiuslenkki. Sitä ei löydä kuin kokeilemalla. Kissani Misse Perditan mielestä raksut ovat toimiva palkka:


 


 

Agilitystä tykkäsi myös Sirius-kissani:

 

 

Kissalta se ei oikeastaan vaadi mitään erityistä. Laji kun tosiaan sopii ihan kaikille kissoille. Suomesta löytyy muun muassa sokea agilitykissa.

 

 

 

4. Voisinko saada huippuaran 7-vuotiaan kissani Pirpatin innostumaan agilitystä?

 

Otin sen Hämeenlinnan Kattilasta noin 2-vuotiaana 5 vuotta sitten seuraksi veljensä menettäneelle Tohveli-kissalle. Se oli käynyt pentuna yhdessä perheessä, muttei pärjännyt, kun oli niin arka. Tohveli alisti Pirpattia. Tohvelin kuoltua Pirpatti on alkanut nauttia ainoan kissan asemasta. Se selvästi luottaa minuun, mutta on hirmu arka silti. Olen miettinyt, miten saisin siitä reippaan kissan.

Nyt ajattelen, että se voisi onnistua "kouluttamalla", eli innostamalla sitä temppuihin. Ymmärrän, että se vaatii omistajalta paljon, ja siihen olen valmis. Aikaa minulla yleensä on, kun töitä on vain satunnaisesti. Jo nyt on ollut ihanaa huomata, että se luottaa minuun. Palkitsemisesta kyllä tulee vaikeaa, kun se syö ainoastaan Calm-papanoita, jottei saisi stres
sistä taas virtsatieongelmia.

Olisi todella ihanaa, jos saisin opastusta ja kissastani reippaan
ja iloisen katin.

 

 

Kissan aktivointi yleisesti on hyvä tapa edistää kissan ja omistajan suhdetta. Suosittelisin, että hankkisit naksuttimen ja tutustuisit esimerkiksi netin kautta naksutinkoulutuksen perusteisiin.

 

Lyhyesti sanottuna naksuttimeen ehdollistuminen menee näin:

Naksautus -> nami, naksautus - > nami jne. Eli kissa ehdollistuu siihen, että naks-ääni tarkoittaa hyvää, oli palkkana sitten esimeriksi nami tai lelu.

 

Yksi hyvä teos kissan aktivoinnista on suomalainen Elina Väyrysen kirjoittama Kissan aktivointi -kirja. Sieltä löytyy mainiot ohjeet muun muassa temppujen opetukseen ja agilityyn.

 

Ruokapalkalla koulutus on kyllä sujuvampaa kuin muilla palkoilla. Jos syötät Calm-nappulat ainoastaan temppujen yhteydessä tai vaikkapa jonkin aktivointipelin kautta, niin silloinhan asiasta ei ole haittaa. Voithan kokeilla vaikkapa pieniä lihanpaloja myös palkkana. Ne ovat ehkä hiukan sotkevia, mutta voisivat toimia hyvin.

 

Aktivoimalla kissaa voidaan myös vähentää kissan stressitasoa. Miten rohkea kissasi on? Antaako se silittää, tuleeko syliin? Jos kissa pelkää kättä, voi naksuttimen avulla pikku hiljaa totuttaa kissa siihen, että käsi on hyvä juttu. Mutta asiassa pitää edetä hitaasti. Ensin palkita jo käden katsomisesta, sitten edetä hitaasti nostaen vaatimustasoa niin että kissa koskettaa kättäsi.

 

Itse ryhtyisin kulkemaan kotosalla aina naksutin käden ulottuvilla tai sitten opettelet itse kielellä tekemään naks-äänen. Silloin pystyt antamaan palkkion aina kun kissa itse ottaa sinuun kontaktia. Näin kissa oppii, että kun on sinun kanssasi, niin jotain hyvää tapahtuu aina. Herkkuja voisi myös pitää tai sitten naksautat ja kehut sanallisesti tai silittäen kissaa.

 

Hyvä idea on, että kissa saa kaiken ruuan aina sinun ollessa läsnä. Näin se yhdistää ruuan ja sinut. Tämä lisää luottamusta varmasti. Vielä kun ruoka tulisi tosiaan yhdessä tekemisen kautta vaikkapa jonkin aktivointipelin avulla.

 

Uskon, että kun alat Pirpatin kanssa alat hitaasti opiskella näitä asioita, teidän molempien stressitaso laskee. Aloitat vain lyhyillä temppuhetkillä, jotka loppuvat aina hyvin. Aluksi se tarkoittaa vaikka vain muutamaa toistoa. Sitten pikku hiljaa edetään kissan tahtiin eteenpäin vaihdellen toistojen määrä. Lopuksi miettisin aina jonkun superpalkan. Se voi olla Pirpatille jokin lelu, kissanminttua tai vaikkapa iltapala.

 

Pissaamisongelmaan (jos fysiologiset syyt on suljettu pois) ottaisin avuksi useamman hiekkalaatikon ja sijoittaisin ne rauhallisiin paikkoihin. Yksi syy voi olla edesmennyt Tohveli, jos se on kiusannut Pirpattia hiekkalaatikon läheisyydessä. Näin Pirpatti yhdistää hyökkäykset hiekkalaatikkoon. Tähän voisit kokeilla naksuttimen avulla hiekkalaatikkoon totuttamista. Annat palkan, kun kissa katsookin hiekkalaatikkoa ja nostat hiljaa tasoa niin, että kissa käväisee laatikolla. Näin tehdään hiekkalaatikosta ihana paikka, jossa käynnistä tulee herkkuja.

 

Toivottavasti näistä ohjeista on teille Pirpatin kanssa hyötyä. Mielelläni kuulisin jatkossakin miten te edistytte ja annan lisäneuvoja tarvittaessa.

 

Tässä kuvaterveiset sinulle ja Pirpatille Veetiltä ja Jesse-kissalta!
 

veeti_ja_jesse_yha_treenaavat



 

5. Millaisia välineitä agilityyn tarvitaan ja mistä niitä saa? Entä millaisen tilan kissa-agility vaatii?

 

Omistajalta hyvää mielikuvitusta se on tärkeintä. Virallisia esteitä ei harjoittelun aloittamiseen tarvita, vaan ne voi itse kehitellä. On hyvä muistaa, että esteiden tulee olla aina kissalle turvallisia. Muuten mielikuvitus on vain rajana. Tyynyistä saa vaikkapa oviaukkoon tehtyä hyppyesteen, leikkitunnelista putkiesteen, sohvapöydältä tasolle hyppäämisen, keittiöntuolista taas pujotteluesteen. Tilaa siis ei vaadita paljoa vain mielikuvitusta kehiin.

lumikissa_esteella

Jos myöhemmin haluaa satsata ihan virallisiin esteisiin, voi niitä kysellä sähköpostitse osoitteesta perditanjengi (a) gmail.com. Suomen Agility Kissat ry:n jäsenet saavat lisäksi aina liittyessään tarkat estemitat sisältävän esitteen, jonka avulla voi esteitä nikkaroida itsekin.

 


 

6. Miten aloittaa agilityn kokeileminen?

 

Suosittelen aloittamaan homman niin, että kissa ehdollistetaan naksuttimeen. Siitä on oikeasti suuri apu varsinkin nopealiikkeisten kissojen kanssa. Sen jälkeen miettisin, mikä este on kissalleni luontevin. Eli seurailisin ihan arjessa tykkääkö kissa eniten hyppäämisestä vai pujottelusta.

 

Kun naksutin on ehdollistettu kissalle ja huomaan kissa tykkäävän vaikkapa valtavasti hyppäämisestä, tekisin seuraavasti: kehittelen hyppyesteen oviaukkoon pahvista. Sitten palkkaan, kun kissa edes katsoo estettä ja pikku hiljaa nostaisin vaatimustasoa. Hiljalleen houkuttelen kissan hyppäämään pahvin yli. Alussa estepahvi voi olla 5 cm korkea suikale. Näin varmistetaan, että kissa suoriutuu helposti hommasta. Korkeutta ehtii myöhemmin lisäämään. Kissan ehdoilla edeten siis aina. Tarkoitus on, että kissa tajuaa itse esteen idean. Kun kissa varmasti tajuaa, mitä siltä odotetaan ja on tehnyt onnistuneita hyppyjä hyvin, alan liittää tilanteeseen käskysanaa ”hyppy”. Näin kissa oppii, että hyppy tarkoittaa ylitystä.

 

Yksi hyvä apuväline esteiden opettelussa on myös kosketuskeppi. Sitä monet agilityharrastajat ovat käyttäneet. Ensin tulee olla naksutin jo tuttu ja sitten opetetaan kosketuskepin tarkoitus. Kissan tulee koskea nenällään keppiä, jonka päässä on pallo. Palkataan taas aluksi, kun kissa edes katsoo kosketuskeppiä ja sitten nostetaan kriteeriä, että kissan tulee koskea nenällään kepin päätä. Keppi pidetään lähellä kissaa tässä vaiheessa. Sitten kun kissa tajuaa idean, liitetään tähän käskysana ”koske”.

Siitä esimerkkinä seuraava video, jossa ovat kissani Misse, Sirius ja Nemo:

 

 

 

Tämän jälkeen ryhdytään vaikeuttamaan homma siten, että keppi on 10 cm päässä ja vaihdellaan etäisyyksiä välillä lähemmäs välillä kauemmas. Näin saadaan kissa seuraamaan keppiä. Aluksi hyvin lyhyitä matkoja ja sitten voidaan vaihdella matkaa.

 

Kosketuskepin avulla on helppo opettaa pujottelueste. Kun kissa on tottunut seuramaan keppiä, pidetään keppi pujotteluesteen toisella puolella ja palkataan, kun kissa tulee vaikkapa tuolin jalkojen välistä. Tämän jälkeen vaikeutetaan hommia taas pikku hiljaa kissan ehdoilla. Sitä mukaa että välillä palkka tulee yhdestä välistä ja välillä kolmen välin jälkeen.

 

Kotikissa Misse Perdita opettelee pujotteluestettä kosketuskepin avulla:

 

kosketuskeppia_testaamassa

 

Kun homma sujuu, liitetään käskysana vaikkapa ”pujo”. Tämän jälkeen häivytetään keppi pois hommasta eli hiljalleen kun kissa on siirtymässä välin läpi, otetaan keppi selän taakse ja palkataan kissa. Lopulta keppiä ei enää tarvita pujottelussa.

 

Kosketuskeppejä saa tilattua minulta (perditanjengi (a) gmail.com) tai sellaisen voi tehdä itsekin esimerkiksi kynästä ja vaikkapa pääsiäismunan yllätyskuoresta.

 


 

7. Miten jo tovin agilitya harrastanut saa harrastukseensa jotakin uutta?

 

Agilityn suhteen aina on uutta opeteltavaa. Itse voi kehitellä erilaisia esteitä ja temppuja. Lisäksi hommaa voi vaikeuttaa laittamalla useamman esteen ja miettiä etukäteen miten ja missä järjestyksessä haluaa kissan ne tänään suorittavan. Vaihtelevat treenit ovat aina molempien mieleen. Onkin hyvä muistaa aina pitää erilaisia treenejä, ettei treenihetkistä tulee liian kaavamaisia. Se puuduttaa molempia.

 

Haastetta voi tuoda erilaisilla häiriöillä: kun treenaatte, pistä radio tai televisio päälle. Haasteena voivat olla myös houkutukset radan varrella, kuten nameja, jotka kissan tulee ohittaa. Taas kerran vaaditaan vain hiukan mielikuvitusta.

 


 

8. Voiko agilitya harrastaa väärin? Voiko siitä olla haittaa?

 

Agilityä voi harrastaa väärin, jos asioita ei tehdä kissan ehdoilla. Kissa ei saa koskaan millään muotoa pakottaa suorittamaan esteitä. Se vain tuhoaa luottamusta, jota on hyvin vaikea palauttaa. Kärsivällisyyttä ja huumoria tarvitaan. On päiviä, jolloin kissaa ei vain huvita ja silloin on hyvä antaa kissan olla. Edetään aina kissan tahtiin.

 

Turvalliset esteet ovat tärkeä asia. Jos tekee huteria esteitä ja kissa saa ne helposti kaadettua, säikäyttää se kissaa. Sen jälkeen menee taas jonkin aikaa ennen kuin se luottaa esteisiin ja siihen, etteivät ne tee pahaa.

 

Ota aina huomioon kissan kunto ja mahdolliset terveysongelmat. Vanhemman tai hyvin ylipainoisen kissan kanssa tulee aloittaa hyvin matalilla esteillä ja välttää turhia loikkia. Tällaisen kissan kanssa voi ensin treenata putkea ja pujottelua ja sitten edetään kissan kunnon mukaan muihin esteisiin.

 

Koulutushetkien ajoitus ja pituus ovat myös tärkeät. Jos käyttää ruokapalkkaa, ei ruuan jälkeen ole paras hetki aloittaa treenejä. Koulutuksen pituuden suhteen on parempi pitää lyhyitä hetkiä useampi päivässä kuin yksi pitkä pätkä. Treenihetken tulisi loppua silloin kun kissa on vielä erittäin innokas tekemään hommia kanssasi. Tässä mennään yleensä metsään: omistaja innostuu ja teetättää lisää hommia, kunnes kissa poistuu paikalta. Näin kissalle jää koko temppuhetkestä paha maku suuhun, että hommia tehdään väsymykseen asti. Siispä lopeta hommat, kun kissalla on hauskaa. Näin se tulee entistä innokkaammin seuraaviin treenihetkiin mukaan.

 

Tässä Aslan Ashes poseeraa hyppyesteellä.
 

aslan_esteella

 


 

9. Millaista on kissa-agilitykilpailuissa ja miten kilpailuun voi valmistautua?

 

Agilitykisoissa pöydällä on neljä estettä, jotka kissan tulee suorittaa mahdollisimman nopeasti. Radan suorittamiseen saa käyttää maksimissaan 2 minuuttia aikaa. Kustakin oikein suoritetusta esteestä saa 2 pistettä. Ajanotto alkaa kun kissa ylittää lähtöviivan ja loppuu kun yksi tassu ylittää maaliviivan tai kun viimeinen este on suoritettu.

 

Ensisijaisesti kilpailuissa vertaillaan kissojen pisteitä ja tämän jälkeen aikoja. Puhdas ja hidas suoritus on siten arvokkaampi kuin nopea, jossa esteitä on jätetty suorittamatta. Ensiksi kilpaillaan alkuerät ja 10 nopeinta pääsee finaaliin. Alkuerät kestävät yleensä noin tunnin. Silloin voi kokeilla mitä kissa tuumaa agilitystä ja samalla otetaan ajat. Rataa voi kokeilla vaikka useammankin kerran, mutta finaalissa on yksi yritys ja kaksi minuuttia aikaa.

 

Kissaa saa houkutella herkuilla, leluilla, villalapasilla, setelillä ja niin edelleen. Kissaa ei saa pakottaa työntämällä tai vetämällä. Silittäminen on sallittua.

 

Bengali Maya Gold Labna Cindy, tutummin Cindy, on houkuteltavissa tutulla huiskalla.
 

huisku_toimii_bengalilla


 

Kun taas pyhä birma Ann-Elisabeth's Quiterie eli Suffeli harrastaa agilityä villalapasen avulla.
 

pyha_birma_ja_lapanen
 

 

Ja kotikissa Misuun saa sopivasti liikettä millä muulla kuin lempiruoalla.
 

kotikissa_misu_ja_ruoalla_esteen_yli

 

Samalla radalla kun kisaavat niin pienet pennut kuin isot kissat. Esimerkiksi hyppyesteen saa myös alittaa, jos kissa siihen pystyy ja se hyväksytään. Samoin muiden esteiden kohdalla ollaan säännöt luotu joustaviksi. Esteitä ei myöskään tarvitse suorittaa tietyssä järjestyksessä. Jos jokin este tuntuu kisasta hankalalta, voi kissa suorittaa muut esteet ensin ja sitten palata kinkkisen esteen luo.

Pöytäesteinä käytetään virallisia esteitä eli YliAli-, tikas-, A-, rengas-, putki-, hyppy- ja alitusesteitä.

 

Pöytä ja esteet desinfioidaan jokaisen kilpailijan jälkeen. Näin pyritään estämään tautien leviäminen ja samaan kaikille tasavertainen kilpailuasetelma. Olisi epäreilua, että kahdeksan muun kissan hajut olisi viimeisellä kilpailijalla ohitettavana.

 

Ilmoittautuminen paikan päällä. Kokeileminen radalla on ilmaista, kilpailuun osallistuminen 2€ (Suomen Agility Kissat ry:n jäsenille ilmaista).

 

Kilpailuun kannattaa valmistautua katsomalla, että kissalla on rokotukset kunnossa (Kts. Kissaliiton antama rokotusohjeistus). Yli 10 kuukauden ikäisen kissan tulee olla leikattu, mistä on oltava merkintä joko rokotuskortissa tai erillisessä lapussa. Kilpailuun tullaan vain terveiden kissojen kanssa. Jos taloudessa jollakin kissalla on esimerkiksi ripulia, on syytä jättää kisat väliin. Näin vältytään turhilta sairastumisilta.

 

Mukaan on hyvä ottaa kissan ja sen papereiden lisäksi pieni hiekkalaatikkoa, vesikuppi ja vettä sekä paljon reipasta mieltä ja iso kasa huumoria. Kissan ei tarvitse olla koskaan esteitä nähnyt eikä edes kotona treenannut. Monet voittajat ovat juuri ensikertalaisia, kuten esimerkiksi seuraavan videon manx-kissa Red Alert's Saranna of Conan eli Sanna.

 

 

Kärsivällisyyttä mukaan myös aimo annos, sillä kissa saattaa alkuerissä ensin mennä radan vaikkapa 40 sekunnissa ja finaalissa joko jäätyä täysin tai kiitää neljään sekuntiin koko radan. Kissa-agility ei ole tosikoiden laji, vaan hommassa edetään aina karvakaverin ehdoilla.

 

Tulevista kisoista infoamme kotisivuillamme ja lisäksi Facebookissa. Paikan päälle kannattaa tulla katsomaan kissan kanssa tai ilman. Kissa voi kokeilla, mitä se tuumaa agilitystä. Myös katselemalla ja kyselemällä kisojen pitäjiltä saa hyviä vinkkejä, miten tässä harrastuksessa pääsee alkuun. Monet ovat ensin tulleet vain katsomaan ja seuraavalla kerralla tulleet kissan kanssa paikan päälle.

 


 

10. Mistä löydän muita kissa-agilityaloittelijoita ja agilitykonkareita?

 

Muita harrastajia löytyy Facebook-ryhmästämme ja rohkeasti ottamalla meihin yhteyttä. Mielellämme autamme uusia harrastajia aina lajin pariin. Lisäksi kisoissa ja tapahtumissa törmäät niin aloittelijoihin kuin konkareihin. Rohkeasti vain kyselemään ja hihasta nykimään.

 

Liittymällä Suomen Agility Kissat ry:n jäseneksi saat 12 euron jäsenmaksulla yksityiskohtaiset estetiedot, jäsenlehden 2 kertaa vuodessa, opastusta kissa-agilityharrastuksen aloittamiseen, maksuttomat osallistumiset agilitykisoihin ja mahdollisuuden osallistua Vuoden Agikissa -kilpailuun.

 

Tässä on Vuoden Agikissa 2014 kotikissa Viktoria Vilijonkka eli Vinksu.
 

vuoden_agikissa_2014


 

 

Kysymyksiin vastasi ja kuvat lainasi Suomen Agility Kissat ry:n puheenjohtaja Virve Heikki. Hän on harrastanut agilityä jo alle kouluikäisenä. "Painelin metsässä silloisen kotikissa Miion kanssa yhdessä erilaisista oksista kasattujen esteiden yli. Äidiltäni tuolloin sain hiukan moittivia katseita, kun hyppyytin kissaa sisälläkin tyynyjen yli leikkeleen perässä."

Nykyään Virvellä on kolme kissaa: Misse Perdita, Aslan Ashes ja Lucky Jesse, joista kaksi ensimmäistä asustavat Virven vanhempien luona. "Tämä järjestely johtuu täysin siitä, että Misse ei tykkää koirista eikä yksinolosta. Itselläni kun on kissojen lisäksi kolme koiraa. Tämä järjestely on ollut luontevin ja järkevin kaikkien kannalta."

Missen kanssa Virve tutustui kissojen koulutuksen ja agilityn saloihin syksyllä 2004 ja ensimmäiset agilitykisat olivat vuonna 2006. Samalla hän lähti mukaan yhdistystoimintaan. 
"Haastellisin opetettava on ollut A-esteen opettelu. Muuten esteitä kiidetään tasaiseen tahtiin."

Virve Heikin ja kissojen agility- ja muitakin kuulumisia voi lukea Perditan jengi -blogista.

 

Lisää kommentti

Ota yhteyttä, kehrää tai sähise: Palautetta, kas tai suoraan sähköpostilla info(miuku)kissakas.fi
Copyright © Kissakas, ellei toisin mainita