1. Mitä tarkoittaa, kun kissalla on diabetes eli sokeritauti? Mikä sen aiheuttaa?

Diabetes mellitus eli sokeritauti tarkoittaa, että kissan veren glukoosipitoisuus eli ”sokeritaso” on liian korkealla. Tämä on kissoilla yleensä kissoilla seurausta ns. kakkostyypin diabeteksesta eli sitä että elimistön solujen insuliinireseptorien määrä on vähentynyt eivätkä ne myöskään reagoi normaalisti, jolloin glukoosia ei siirry soluihin. Insuliiniresistenssin syinä yleisimmin on ylipaino, mutta myös muut sairaudet voivat aiheuttaa sitä. Insuliinia tarvitaan elimistön liki kaikissa soluissa siihen, että glukoosia siirretään solujen sisälle. Joskus harvoin voi diabeteksen syynä alunperinkin olla haimaperäiset ongelmat kuten kasvaimet.
 

2. Onko diabetes kaikilla kissoilla samanlainen? Vai voiko kissoilla olla kuten ihmisilläkin 1-tyypin tai 2-tyypin diabetes?

Kissoilla diabetes vastaa yleensä ihmisten kakkostyypin diabetesta eli insuliiniresistenssistä johtuvaa diabetestä. Ykköstyypin diabetes tarkoittaisi, että haimasolut eivät tuota insuliinia tarpeeksi. Koirilla ja ihmisillä ykköstyypin diabeteksen taustalla on yleisimmin immuunivälitteinen haimasolujen tuhoutuminen. Toisinaan kissoilla diabetes huomataan kuitenkin sen verran myöhään, että voi kehittyä ykköstyypin diabetesta muistuttava tila, jossa insuliinia tuottavat haimasaarekkeet ovat tuhoutuneet väsyttyään jatkuvaan insuliinin ylituottoon yrittäessään kompensoida insuliiniresistenssiä.


kissa_hieman_korvat_luimussa



3. Mitkä ovat diabeteksen oireet? Milloin on syytä mennä eläinlääkäriin?

Yleisimmät syyt ovat runsastunut juominen ja pissaaminen. Monesti kissan ruokahalu myös nousee ja paino tippuu hieman. Takajalkojen liikkeet voivat olla huterat. Usein turkki menee huonoon kuntoon ja takkuuntuu herkästi. Vakavassa muodossa oireet voivat olla hyvinkin dramaattiset ja tällöin on jo kiire eläinlääkäriin: voimakas apatia, ruokahaluttomuus, oksentelu, kuivuminen. Diabeteksen aiheuttaman oireet ovat usein samanlaiset kilpirauhasen liikatoiminnan, munuaisten vajaatoiminnan ja kasvainsairauksien kanssa, joten pelkillä oireilla ei pysty sanomaan syytä.

 

4. Miten kissan sokeritautia tutkitaan, miten ja mistä se todetaan?

Kissa on tuotava eläinlääkäriin. Eläinlääkäri kyselee esitiedot muun muassa yleisvoinnista, juomisesta, syömisestä, virtsaamisesta, ravinnosta. Kissalle tehdään yleistutkimus,jossa voidaan todeta kissalla mm. kuivumismerkkejä, huonokuntoista turkkia, ylipainoa. Kissasta otetaan yleensä vähintään verikoe (paastoarvot). Koska esimerkiksi munuaissairaudet ja kilpirauhasen liikatoiminta aiheuttavat samanlaisia oireita, verinäytteillä tutkitaan samalla nämä. Olisi lisäksi hyvä ottaa myös virtsanäyte, jotta nähtäisiin, jos virtsassa on sokeria, miten paljon sitä on ja onko viitteitä bakteeritulehduksesta virtsarakossa. Sokeri virtsassa toimii nimittäin hyvänä kasvualustana bakteereille.

Verinäytteissä todetaan yleensä hyvin korkea verensokeri. Koska kissoilla stressi voi nostaa sokeria yllättävänkin ylös, on tarvittaessa mitattava myös pitkäaikaisverensokeri eli fruktosamiini, jotta saadaan selvitettyä sokeritasapainoa 2-3 viikon ajalta eikä vain yksittäisen glukoosiarvon perusteella.

Jos diabetes on päässyt pitkälle ja ketoasidoosin, todetaan verinäytteissä usein myös muutoksia elektrolyyteissä ja lievästi munuais-ja maksa-arvoissa.


kissan_profiilikuva


5. Miten kissan diabetesta hoidetaan? Miten sairaus vaikuttaa kissan ja sen omistajan arkeen?

Riippuen kissan diabeteksen ja verensokerin tasosta ja oireista, diabetesta hoidetaan insuliinipistoksilla ja ruokavalioremontilla. Yleensä alkuvaiheessa joudutaan käyttämään pistoksia, mutta monesti insuliiniresistenssi on ohimenevää, jolloin piikityksistä voidaan lopulta luopua. Kissa on herkkä saamaan ns. insuliinishokin eli liian matalalle laskeneesta insuliinista vakavan reaktion, joka voi ilmetä mm. voimakkaana apatiana, oksentamisena, kouristuksina. Siksi on tärkeää mitata sokeritasoa ja tarkkailla oireita.

Insuliinin pistäminen pelottaa monia ihmisiä, mutta sitä ei kannata pelätä. Usein kissa suhtautuu alkuvaiheen jälkeen hyvin pistoksiin eikä useinkaan edes huomaa niitä, joten kissaa itseään pistäminen harvoin stressaa. Insuliini pistetään kotioloissa nahan alle. Kissoilla parhaimmat pistopaikat ovat löysä nahka takaselän sivuilla ja kyljet. Niskaankin usein näkee pistettävän, mutta siitä insuliinin on osoitettu imeytyvän huonommin. Pistettäessä neulaa pidetään hetki ihossa, jotta insuliini jää nahan alle. Pistostiheys riippuu kissan oireista ja sokeritasosta.
Eläinlääkäri määrää oikean annoksen kissallesi, sitä ei saa itse muutella ilman eläinlääkärin ohjeita.

Ruokavalioksi suositellaan nykyään vähähiilihydraattista ruokavaliota. Ruoan ei tarvitse olla kuitupitoista. Kannattaa katsoa ruoasta, että siinä ei ole sokereita ja muita turhia hiilihydraatteja. Itse suosittelen antamaan mieluummin kosteaa ruokaa kuin kuivaruokaa, myös raakaruokintaa voi kokeilla. Ruokaa kannattaa antaa pieniä määriä useasti päivän aikana. Eläinlääkäriasemilta saa ns. diabetes-ruokaa, mutta henkilökohtaisesti suhtaudun niihin skeptisesti, koska etenkin kuivaruoissa on viljoja ja hiilihydraatteja turhan paljon. Aamuruoka kannattaa antaa ennen insuliinipistosta siltä varalta, että jos kissa ei syökään ruokaa, niin verensokeri pääse laskemaan liian alas huonon syömisen takia.

On olemassa suun kautta annettavia diabetes-lääkkeitä, mutta niiden teho on huono kissojen kohdalla.

Insuliinipitokset olisi syytä antaa suunnilleen samoihin kellonaikoihin päivästä toiseen ja omistajan on tarkkailtava kissan yleisolemusta, syömistä, virtsaamista ja juomista normaalia tarkemmin. Lomien ajaksi on siis syytä opettaa hoitajaakin pistämään pistos.

Aluksi kissa voi joutua käymään tiuhaan eläinlääkärillä kontrollissa, joten alkuhoito voi tulla kalliiksi. Olisi myös erittäin hyödyllistä mitata verensokeria itse kotona, koska tällöin saataisiin luotettavammat sokeriarvot (koska stressi nostaa verensokeri klinikalla hieman valheellisesti). Ihmisten pikamittaria voi käyttää, mutta sen antamat arvot ovat vain viittellisiä ihmisen ja kissan erilaisten veren ominaisuuksien takia. Eläimille on olemassa oma mittari, joten sitä kannattaa käyttää. Kissalta saa mitattua verensokerin parhaiten esimerkiksi korvanlehdestä tai polkuanturasta. Kysy eläinlääkäriltä tai eläintenhoitajalta apua mittauksen opetteluun. Myös internetistä (mm. Youtube) löytää videoita sekä verensokerin mittaamisesta että insuliinin pistämisestä.

 

kissasta_pidellaan_kiinni


6. Vaikuttaako diabetes kissan elinikään? Voiko diabetesta sairastava kissa elää hyvän ja pitkän elämän?

Jos diabetes saadaan hallintaan, ei diabetes vaikuta elinikää lyhentävästi ja yleensä elämänlaatukin on hyvä. On tärkeää, että omistajakin on hoitomyönteinen ja huolehtii kissan lääkityksistä ja tarkkailee yleisvointia ja oireita. Jos diabetes on ehtinyt kehittymään hyvin pitkälle tai jos diabetesta ei ole kontrolloitu, kissalle kehittynyt ketoasidoosi voi tappaa. Myös jos haimassa on esimerkiksi kasvainmuutoksia insuliininvähyyden syynä, haimakasvaimen aiheuttamat muut ongelmat lyhentävät elinikää.
 

7. Miten yleinen sairaus sokeritauti on kissoilla? Onko kissan iällä, sukupuolella, rodulla tai muilla sairauksilla merkitystä?

Sokeritauti on verraten yleinen sairaus kissoilla (noin 1-0,5 % kissoista sairastuu siihen). Erityisessä riskissä ovat leikatut, ylipainoiset ja vähänliikkuvat uroskissat. Rotualttiutta on todettu ainakin burmalla ja siamilaisella, myös kotikissoilla on suhteellisen yleistä. Sairastuessaan kissat ovat yleensä keski-ikäisiä tai vanhoja, suurin osa vähintään 7-vuotiaita.

Liiallinen kortisonien käyttö lisää hieman riskiä diabetekselle. Myös esimerkiksi krooniset infektiot, munuaisten vajaatoiminta ja kilpirauhasen liikatoiminta voivat lisätä insuliiniresistenssiä.

 

8. Voiko kissan diabetesta ehkäistä ennakkoon?

Diabetesta tavataan etenkin ylipainoisilla kissoilla, joten painonhallinta on erittäin tärkeää. Kissa kannattaa punnita parin kuukauden välein ja tarvittaessa vähentää sitten ruokamäärää. On helpompi laihduttaa pieni kuin suuri ylimäärä vararasvaa. Ruoan kannattaa olla vähähiilihydraattista. Lisäksi kissaa kannattaa leikittää ja aktivoida runsaasti.


9. Mitä tapahtuu, jos kissan sokeritautia ei huomaa ja sitä ei hoideta?

Hoitamattomana diabetes johtaa muun muassa diabeettiseen ketoasidoosiin, joka on hengenvaarallinen tila. Kun elimistö ei kykene käyttämään glukoosia polttoaineenaan, maksa alkaa muodostaa glukoosista ketoaineita, joita elimistö pystyy käyttämään polttoaineenaan. Ketoaineiden voimakas kertyminen elimistöön aiheuttaa kuitenkin elimistön voimakkaan happamoitumisen. Tällöin tulee vakavia ongelmia ja hoitamattomana kuolema. Kroonisia komplikaatioita ovat myös muun muassa hermostolliset oireet, jossa tyypillistä on esimerkiksi laahavat takajalat (kintereet koskettavat maahan).


10. Voiko kissan diabetes parantua?

Kyllä, tutkimuksesta riippuen karkeasti noin yli puolet kissoista parantuu diabeteksesta sen jälkeen kun on ensin annettu insuliinia, järkeistetty ruokavalio ja saatu kissan painoa tippumaan. Toisille kissoilla tila saattaa tulla uudestaankin, jos kissa pääsee lihomaan. Jos haimasolujen tuho on edennyt hyvin pitkälle, insuliinilääkitys on yleensä elinikäinen.




Kysymyksiin vastasi eläinlääketieteen lisensiaatti Sari Rytkönen. Hän työskentelee Turussa pieneläinpraktiikassa ja on erityisen kiinnostunut kissojen hyvinvoinnista ja sairauksista. Sarilla on kotona eläinsuojeluyhdistykseltä väliaikaismajoitukseen otettu kissa Atomi. Hänen varsinaiset omat kissansa eli Meisi, Pörrö ja Saku asustavat tällä hetkellä Sarin vanhempien luona. 

KUVAT:
Pixabay.com



Tutustu myös näihin:

* 10 kysymystä ja vastausta kissojen ensiavusta
* 10 kysymystä ja vastausta kissojen virtsaamisongelmista
* 10 kysymystä ja vastausta kissojen vanhuudesta
* Tulosta ja laita esille lemmikinomistajan hätätietotaulu
* Tulosta lompakkoon lemmikinomistajan hätätietokortti
* Klik ja opas auttaa kissanomistajaa
* Näin annat kissalle lääkkeen: sotke, dippaa, piilota

 

Kommentit  
+1 # Kirsi Alastalo 06.02.2016 23:48
Kollini Urho sairastui diabetekseen 14-vuotiaana ja nukkui pois viime lokakuussa sairastettuaan 3,5 vuotta. Kolli oli terve sairastumiseensa asti ja ell epäili, että syynä olisi ollut Urhon elinikäisen kumppanin Viljon pois nukkuminen paria kuukautta aikaisemmin. Urho sai kaksi kertaa päivässä Humulinia lukuunottamatta niitä päiviä, jolloin haima "heräsi". Niitä oli keskimäärin kerran kuukaudessa, pisimillään 3 päivää. Minä laskin hiilarit ruoasta, punnitsin sen ja veri- ja pissatestien perusteella annoin insuliinia. Raakaruoan antamisen lpetin sen jälkeen, kun huomasin paastosokerin heittelehtivän voimakkaasti. Pääruoka oli diabetesraksu ja sitten kylkeen tavallinen teollinen senioriruoka. Minulle oli tärkeintä, että kissa söi ja raakaa se ei syönyt. En usko hoitaneeni Urhoa kovin väärin, sillä saimme yhteistä aikaa lisää 3,5 vuotta. Urhon kunto romahti 14.10 aamulla, soitin ell:lle ja sovin, että on aika lähteä. Syytä romahtamiseen en halunnut edes tietää. Aika oli täynnä.
Vastaa | Ilmoita ylläpidolle
Lisää kommentti

Ota yhteyttä, kehrää tai sähise: Palautetta, kas tai suoraan sähköpostilla info(miuku)kissakas.fi
Copyright © Kissakas, ellei toisin mainita