Kassikohvik Nurrin väki on ihmeissään. Mutta totta se on: Suomesta saapuu 40 hengen ryhmä Tallinnaan vain ja ainostaan yhden kahvilan takia. Mutta miksi ei tulisi, koska Pohjois-Euroopan ensimmäinen kissakahvila on mitä parhain määränpää Kissakas-sivuston ensimmäiselle tykkääjäreissulle.
Liioittelua ei ole sekään, että tykkääjät tykkäävät jo viikkoja ennen matkapäivää. Tykkäävät niin, että on otettava yhteys Viking Linen asiakaspalvelun tätiin. Saamme 10 lisäpaikkaa, mutta isompia kokoustiloja ei ole enää vapaana. Selvä, yritämme siis kaikki 40 mahtua nauttimaan iltaohjelmasta 32 hengen huoneeseen. Kyllä sopu sijaa antaa ja niin antoikin.
Matkajärjestelyjä tehdään myös risteilyn omalla Facebook-sivulla. Siellä keskustellaan aikatauluista, kysellään hyttivarauksista ja ihastellaan ennakkoon uusimpia kuvia ja videoita Kassikohvik Nurrista. Kesken kaiken avajaiset siirtyvät kuukaudella eteenpäin! Mutta huh ja onneksi niin, että kissakahvilan ovet avautuivat 16. lokakuuta eli kaksi päivää ennen meidän päiväämme.
Ennen reissupäivää järjestäjätahon kotona on kovin jouluinen tunnelma. Melkein pystyy kuulemaan kulkusten kilinää, kun innokkaat pikkuapulaiset auttavat täyttämään yllätyskasseja. Kissakkaan FB-sivulle ilmestyy päivitys:
"Kas, tältä näyttää, kun Kissakas valmistautuu ensi lauantain kissakahvilaristeilylle. Tiedetään ainakin millä laiva on silloin lastattu."
Ja sitä koristaa tämä kuva:
Kissakas-risteilyn järjestäminen kyllä onnistuu suit sait, mutta missäs järjestäjä itse nukkuu seuraavan yön? Todellisuudessa näkymä on tällainen:
Vihdoin 18. päivä lokakuuta!
Sää on mitä kaunein, kun seilaajat tapaavat laivaterminaalissa Helsingin Katajanokalla. Sitä ennen on hyvästelty omat kissat. Katsokaa, miten Nong Cha jäi ikkunaan katsomaan, kun Mami lähtee tapaamaan toisia kissoja.
Laiva on lastattu kissanmielisillä ainakin pääkaupunkiseudulta, Tampereelta ja sen ympäristöstä, Hämeenlinnan tietämiltä, Kouvolasta, Kotkasta ja Jyväskylästä. Kaikki ovat valmiina siirtymään alkupalojen, lämpimien ruokien ja jälkiruokien äärellä Suomenlahden toiselle puolelle kissoista puhuen ja kissoja mielessä.
Kyllä se niin on, että Tallinna on yllättävän lähellä. Reisisadamin A-terminaalissa meidät vastaanottaa paikallinen opas - kissaihminen hänkin, kuinkas muuten - ja jakauduimme kolmeen ryhmään. Kaikilla on sama määränpää: Tartu Maantee 24. Ensin lähtevät kävelijät, sitten hurauttavat taksillamenijät ja kohta starttaa satamasta bussi, joka vie loputkin Tallinnan Stockmannin läheisyyteen. Matka ei ole kenellekään pitkä.
Vaan olisiko pitänyt sittenkin kokeilla tätä:
Mistä oikean talon tunnistaa? Ainakin siitä, että se on näyttävä rakennus, joka edustaa stalinistista arkkitehtuuria. Tornin huipun symbolit kertovat menneestä, mutta tämä porukka vilkuilee enemminkin näyteikkunoihin.
Ja vihdoin, siinä se on!
Hei mutta nyt katseet hieman alemmaksi! Tätä ja näitä me olemme niin kovasti odottaneet:
Olemme sopineet kahvilan Helenin kanssa, että paikka on varattu seuraavan kolmen tunnin ajan Kissakas-väelle. Sisään pääsemme yksitellen niin, että meille avataan ulko-ovi, sitten askel eteiseen, ulko-ovi kiinni ja seuraava ovi auki kahvilatilaan. Tarkkaa on, mutta niin pitääkin. Kissakahvilan kissojen paikka on näiden seinien sisällä eikä vilkasliikenteiselle tiellä.
Ja täällä sitä nyt ollaan!
Ja tere tere, kahvilan emännän, Helen Jõudnan, löydämme täältä.
Nyt kahvipannut porisemaan ja tilauksia tekemään! Mutta ne kissat. Kis kis, missä olette?
Mukana risteilyllä on kissanleluja suunnitteleva ja tekevä kaksikko aCat & liCat. Heidän tuliaisensa ovat tämän paikan nelijalkaisten (ja aivan pienimpien kaksijalkaisten) mieleen.
Kassikohvik Nurri on kahdeksan kissan - entisten katukissojen, nykyisten kahvilakissojen - koti. Asukkaita oli aiemmin kymmenen, mutta kahdelleá on jo uudet asuinpaikat. Kahvila tekee yhteistyötä paikallisen eläinsuojan, Kasside Turvakodun, kanssa, ja kaikki kissat ovat rokotettuja, sirutettuja ja leikattuja. Jos kahvia nautiskellessa alkaa jokin karvaisista asukkaista tuntua erityisen mukavalta, voi kissan adoptoida itselle.
Kissakahvilan tunnistaa kissakahvilaksi myös raapimapuista ja monenmoisista makuu- ja piilopaikoista. Moni niistä on paikallisten osaajien tekemiä.
Omiin oloihinsa kissat pääsevät seinässä olevan aukon ja siitä lähtevän käytävän kautta. Samaisesta huilipaikasta löytyvät myös hiekkalaatikot.
Juoksupyörää ei meidän läsnäollessa kukaan kissoista tohtinut kokeilla. Onkohan niillä sovittu yhteiset huristelutreenit aina yöaikaan?
Shh, nyt hiljennytään hetkeksi. Helenin mies Jaanus Lliend kertoo Kassikohvik Nurrin historiasta. Se alkaa Lontoosta, jossa sijaitsee Lady Dinah's Cat Emporium.
- Helen näki televisiossa ohjelmaa kissakahvilasta ja sen jälkeen hän oli kolme päivää aivan hiljaa. Kysyin, mikä nyt tuli. Hän vastasi perustavansa Tallinnaan kissakahvilan.
- En aluksi uskonut ideaan. Kyselimme muilta ja saimme yhteistyökumppaneita ja kaikki olivat sitä mieltä, että tämä on hyvä idea, tehkää! Silloin ymmärsin, että on paljon ihmisiä, joille kissat ovat erittäin tärkeitä ja jotka mielellään tulevat paikkaan, jossa on kissoja.
Edellisen omistajan jäljiltä tila oli kuin pommin jäljiltä. Kaikki on kunnostettu, ja vihdoin saapuivat myös tuolit, joita kahvilaan odotettiin kolme ylimääräistä viikkoa.
- Meidän piti avata syyskuun puolivälissä. Kun saimme varmistuksen, että saamme tuolit 15. lokakuuta, päätimme pitää avajaiset vasta 16. lokakuuta. Näin teidän matkanne ei peruuntuisi, paljastaa Jaanus.
Ensimmäiset kahvilapäivät ovat olleet aikamoista hulinaa.Tänäänkin ikkunoissa riittää ihmettelijöitä ja ovella tulijoita, mutta heidät käännytetään pois erään suomalaisen kissanmielisen ryhmän vuoksi.
- Kovasti päivällä ihmeteltiin, että onko tämä varattu, vaikka täällä on ihan tyhjää. Sanoin, että laivan tulo kestää. Ja onneksi te olette nyt täällä! En tiedä mitään muuta kahvilaa, jonne tulee tällainen ryhmä Suomesta, ruokailee ja lähtee pois. Kiitos teille kaikille!
Saamme kuulla senkin, että Kassikohvik Nurrin Facebook-tykkääjistä 25 - 30 % on suomalaisia. Ja kuten Kissakkaassa viime elokuussa kerrottiin, suomalaiset osallistuivat innolla myös Viron kissakahvilan rahoittamiseen.
Yhdellä kahvilan pöydistä ei ole kahvia, ei leivonnaisia. Kanssamme matkustaa myös Miracle's Nails -blogin Mira, joka lakkaa Kissakas-tykkääjien kynsiä Rekku Rescuelle eli kodittomien kissojen hyväksi.
Räps siellä ja räps täällä. Ei epäilystä, missä asustavat Tallinnan ja ehkä koko Viron kuvatuimmat kissat. Vaikka kahvila on ollut auki vasta muutaman päivän, sen asukkaat tuntuvat kuin olisivat aina olleet valokuvamalleja.
Mutta missä on kahdeksas kissa? Löytyyhän se, kaikkein ujoin tapaus.
Niin, kass, sehän tarkoittaa suomeksi kissaa ja kohvik on kahvila ja nurri....
...kyllä, se merkitsee kehräystä. Kuuntele vaikka.
Tiedätkö mitä? Kissakahvilassa vietetyt minuutit ovat lyhyempiä kuin muualla. Kyllä näin on, sillä aivan liian pian on hyvästeltävä kahvila ja sen karvaiset asukkaat. Siispä on heippojen ja hyvästelyjen aika!
Vaan eivät kissamaisuudet suinkaan vielä tähän lopu. Laivalla Kissakas-väelle on varattu oma tila (kyllä, se pikkasen liian pieni mutta hyvin me sinne lopulta mahduimme) ja tilaan aivan omanlaisensa ohjelma.
Missä muualla voi kuulla nimistön tutkimukseen erikoistuneen dosentin, Terhi Ainialan, kertovan omien kissojensa eli Sissin ja Tupsun nimistä ja niiden synnystä? Ja ylipäätään kissojen primaareista lempinimistä kuten Kusiluikkunen ja Lellilällerö sekä sihinöistä ja suhinoista kissannimissä?
Entä millä perusteella kissannimiä valitaan kissojen viralliseen nimipäiväkalenteriin? Ja miksi sieltä löytyvät Mirrin ja Miisun ja Viirun lisäksi Elvis ja Mozart, Krumeluu ja Nuuskamuikkunen? Sen kertoo Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtaja Minna Saarelma-Paukkala. Hänellä on mukanaan ensi vuoden kissojen nimipäiväkalenteri. Jokainen reissaaja saa kirjoittaa paperilappuihin kissojensa nimet. Ja noin, kalenteriarpaonni suosii Nau-Naun nuorta emäntää.
Ja vain Kissakas-risteilyllä saa kuulla acoista ja licoista, nahkaisista lepakoista, kissanmintusta ja lampaanvillasta sekä kissanlelujen valmistamisesta jo kolmannessa sukupolvessa. Ja voi sitä kissanomistajan onnea, kun saa valita isosta lelupussista omalle lemmikilleen mieluisan käsintehdyn lelun.
Kotiin viemisinä, tuliaisina, tarvittaessa lepytyslahjoina Kissakas jakaa jokaiselle mukana seilanneelle yllätyskassin. Niiden sisällöstä iso kiitos ja kuuluva kehräys PrimaCatille, Lemmikkimessuille, Kissakahvila Purnauskikselle, Minerva Kustannukselle ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle.
Helsingissä lokakuinen ilta on hämärä. Kotimatkalla tai viimeistään kotona voi alkaa nyppiä kissakahvilakissojen karvoja vaatteista. Tai no, olkoon, ne ovat merkkinä onnistuneesta reissusta.
Ps.
"Risteilyltä saadut tuliaiset ovat maistuneet meidän Sipiselle. Istuu sitkeästi vaan kuppinsa vieressä ja viestittää: "No eikö sitä todellakaan saa syödä useampaa pussia kerrallaan?"
"Mainio reissu! Sissi ja Tupsu arvostivat tuliaisia. Primacatin tonnikala oli ihan parasta."
"Ihana päivä, ihania ihmisiä. Kissat ottivat vastaan avosylin ilman mökötyksiä kun saivat spesiaalileluja."
"Kissani Nong Cha ja Paris Chaplin eivät koskaan mökötä vaikka Mami olisi ollut poissa kuinka kauan tahansa. Primacat maistiaiset on nautittu ja suupielet pyyhitty. Tuliaisleluilla leikitty. Sunnuntai on mennyt sulatellessa nähtyä ja koettua sekä ahmittu suklaata ( pitikö sitä ostaa niin paljon. . . ??). Ihana reissu! Kiitos!"
"Tultiin just kotiin ja se lahjaksi saatu kissanminttupötkö on jo ihan kuolassa. Primacatin kanat maistui kaikille. Ankkasuikaleet jätettiin yöpymispaikan kisuille ja tuntui maistuvan oikein hyvin. Kukaan ei muista mököttää meille. Kissakahvila oli jälkikasvun mielestä reissussa hauskinta."
Mahtavaa, että myös Tomin, Jerryn ja Neiti Caleanan henkilökunta oli menossa mukana. Tottahan sieltä tarinaa syntyi, tällainen Kissakahvila Kehräys -blogipostaus.
LISÄYS 23.10.2014:
Tykkääjä-reissaajien kynnet laittoi kuntoon Mira, joka kertoo blogissa omista laivakynsistään.
KUVAT:
Monica Grönberg, Karita Jalava, Seija Jokela, Jori Kallio, Tiina Mäkelä, Minna Saarelma-Paukkala ja Kissakas