Bob on kissa, joka muutti James Bowenin elämän. Kissan ja katusoittajan ystävyydestä on ilmestynyt suomeksi kaksi kirjaa, viimeisimpänä Bobin maailma. Bobin ja Jamesin innoittamana Kissakas kyseli, millainen kirja syntyisi sinusta ja kissastasi, ja kansikuvankin mukaan sai laittaa.


Melkoisia tarinoita nuo opukset sisältäisivät. Mitäs tuumaatte näistä?


Helmi kirjoittaa näin:

 

Kirjan nimi on Slow Food. Se on kuvateos, joka kertoo ruoan valmistuksesta 7 kissan perheessä. Kissa on nostettava pöydälle, sanoo sanonta, mutta kuka kertoo, kuinka kissa pidetään pois pöydältä. Joskus ruoanlaitossa on onnistuminen karvan varassa.


helmin_kirjakuvitusta  kissa_helmin_paistinpannulla




Tuijan ja kissojen kirja olisi puolestaan tällainen:


Kirjan nimi: Tassulinnassa tapahtuu

Kirja kertoisi Pepsin ja Maxin seikkailuista arjessa ja reissuilla. Tyyli olisi hyvin Tassulinnan blogia lähellä eli iloista ja hassua. Kertojana ihminen sekä Pepsi ja Max.

tuijan_kissakuva



 


Johanna kuvailee ehdotustaan kissakirjamarkkinoille näin:


Luvassa olisi puhekielellä kirjoitettua tekstiä sekoitettuna kahta eri murrelajia, pohjalaista ja eteläistä murretta, joten kielipäät sekoittuvat mukavasti, mutta kuitenkin ymmärrettävällä tavalla. Kirjan tyyli tulisi olemaan Facebook-sivujen ja blogitekstien pohjalta kirjoitettuja yksittäisiä tarinoita.

Juoni tiivistettynä
:

 

Kissaveljekset elävät urbaania elämää oman mielensä mukaan. Manu ja Messi eivät välitä siitä, mitä muut ajattelevat. He toimivat hetken mielijohteesta, eikä luovuudella ole rajaa.

 

Pääosassa on toinen veljeksistä: määrätietoinen Manu, joka pohtii elämän suuria kysymyksiä ja laukoo suustansa joskus ronskillakin tavalla totuuksia. Manun elämän juna kiitää tuhatta ja sataa, eikä hätäjarruistakaan ole aina apua. Temperamenttisen luonteen omaava kissa ei jää sanattomaksi, vaan ilmaisee mielipiteensä voimakkaasti ja käyttäytyy joskus erittäin huonosti. Manun elämä on tahatonta tohellusta, eikä hän ole sisimmässään ilkeä paitsi joskus sanallisen arkun avatessaan. Elämä tämän jääräpäisen kissan kanssa on yhtä vuoristorataa, joten se jättää lukijoihin tatuoidun kissantassun sydämeen.

 

Manu talloo veljensä Messin mennen tullen jalkoihinsa ja yrittää huonolla menestyksellä saada Messin mukaansa paheiden teille. Messikin menettää joskus hermonsa ainaisen piruilun takia, eikä silloin Manukaan säästy ilkikurisilta sutkautuksilta.

 


itamaisten_etukansi   itamaisten_takakansi




 

Jos Jutta kirjoittaisi kirjan, tarjolla olisi tällainen opus:


Kirjan nimeksi tulisi "Jesse, paras ystäväni" 

 

Kertoisin kirjaa omasta näkökulmastani, siitä kuinka ihmisen paras ystävä voi olla eläin, kuten minun tapauksessani. Kertoisin Jesse-kissani persoonallisuudesta, hauskoista toilailuistamme ja ihan arkisestakin elämästä. Mutta ennen kaikkea haluaisin painottaa ihmisen ja eläimen ystävyyttä. En voi luottaa kaikkiin ihmisiin, mutta kissaani aina. 

 

jutan_kansi



 

 

Kissakirja Virpin tyyliin:

 

 

Kirja olisi samantyylista sarjakuvakerrontaa kuin Itsemurhapuput-kirjat. Kissani tosiaan vaikutti nuorempana hieman itsetuhoiselta temppuillessaan, joten kirjan nimi olisi Itsemurhakissa, mutta tarkoitettu huumorikirjaksi kuten esikuvakin.

 

Sarjakuvista ilmenisi monta tapausta joita itse todistin sydän syrjälläni, mutta loppujen lopuksi mitään pahaa ei sattunut. Esim. kerran kissani pyydysti kärpästä keittiön pöydällä, kuivaustelineessä terä ylöspäin olleiden veitsien hipoessa vatsakarvoja. Yhtenä talvena seurasin kissaani ulkoilemassa kotimaatilallani kun se päätti hypätä lietelantalan reunalle, katsoi minua ja kielloista huolimatta hyppäsi altaan sisälle (siinä vaiheessa en tienny oliko lantala sula vai jäässä, onneksi oli jäässä, mutta ylöspääsy ei silti ollut helppoa reunan korkeuden takia). Kissani on mennyt nuuskimaan lehmien sähköaitaa liian läheltä parikin kertaa ja vakavinpana temppuna se hyppäsi kaupungissa 3. kerroksesta alas. Nämä ja monta muuta sarjakuvaksi muunnettuna kertoisi enemmän kuin tuhannet sanat kissani hurjasta nuoruudesta. Itse esiintyisin kirjassa kauhistuneena hahmona talutushihnan päässä tai muuten taustalla yrittäen estää tapahtumaa, mutta ei kuitenkaan ihan ehdi. :)

 

Tämä kuva olisi lähimpänä sopivaa kansikuvaa. Kirjan tyylin mukaisesti kantena olisi tietenkin piirretty versio kissasta kurkottelemassa veneen laidan yli.



vripin_kansikuva



 


Tiinalta syntyisi tällaista luettavaa:


Oskari Olematon joogaa

 

Minä en ymmärrä. Palvelijani väittää että minun pitäisi harrastaa jotain. Miten niin? Kysyn vaan?

Minulla on paljon harrastuksia. Minähän syön, juon, ja käyn laatikollani, jossa muuten lukee Oh Shit siinä kulkuovessa. Mitähän se mahtaa tarkoittaa? En ole päässyt vielä lukuopinnoissani niin pitkälle. Kiusaan Pärä Orvokkia (hän on kamuni) ja nukun. Ja sitten taas syön, juon, käyn laatikolla….

Hmmmm. … ehkäpä hän on oikeassa, mitä hän kyllä yleensä ei ole. Minun todellakin on aika aloittaa uusi harrastus! Niinpä minä aloin joogaamaan!


oskari_joogaa



 

Marilla on tarjolla tällainen ehdotus kirjaksi:


Jos minusta ja rakkaasta Viivi-kissastani tehtäisiin kirja, kertojana toimisi Viivi. Menetin 2011 alkukesästä kissani ja mieheni 4 viikon sisällä ja jäin ihan yksin. Saman vuoden syksynä elämääni saapui pieni, suloinen ja äärimmäisen älykäs kissa Viivi. Viivi kertoisi kirjassa, miten hän hassuilla tempauksillaan, älykkyydellään ja äärimmäisellä hellyydellään korjasi miun surusta särkyneen sydämen.


mari_ja_viivi





Anun kirja, se olisi tällainen:


Kirja, joka kissoista ja meistä syntyisi, olisi nimeltään "Naapurihelvettiä".

Olen tätä teemaa käyttänyt kirjoittaessani kerran yhteen kissalehteen, jonne juttuni tilattiin. Siitä lähtien olen ottanut pikkulintujen perspektiivin laiskoja, mukavuudenhaluisi ja perin kömpelöitä kissojamme seuratessani. Siinä ehtii monta tinttia pyrähtää pelastuksen tiellä ennen kuin meidän misukat ylipäätään reagoivat. :D

Tässä näyte kirjaa varten:


Joo, tosiaan me löydettiin kiva huoneisto perheelle Kouvolasta ja vaimo sanoi heti, että tuollaista oli itsekin unelmoinut . Iso tontti, paljon metsää ympärillä, pari järveä ja kivat puut pihalla etenkin huoneistoa varjostava paksu, vanha pihlaja.

Olemme molemmat kovia sisustamaan ja siinä sai kumpikin urakoida niskat limassa useamman päivän. Eipä ehtinyt naapureihin tutustumaan. Niinpä yhtenä päivänä, kiireen keskellä, olin saada totaalihalvauksen bongatessani yhden naapureista löntystelemässä pihamaalla. Huusin kurkku suorana vaimoa pysyttelemään piilossa, sillä niin epämääräiseltä näyttävän tyypin huomiota ei turhan päiten halua.

Naapurista saimme vaimon kanssa kimmokkeen pohtia lastemme turvallisuutta ja joita olisi pian tiedossa meidän perheeseen. Ikkunasta kurkimme huolissamme monet päivät ja vaikka niitä naapureita vilisi kuin Vilkkilässä kissoja  alkoi arki vaikuttamaan hallitulta. Se epämääräinen näkemämme tyyppi, mustanaamioinen, vaelteli meidänkin tontilla usein,  mutta oli enemmän kiinnostunut rakennustekniikasta ja makasi piharakennusten alla mitä lie tutkimassa. Että olihan niillä selvästikin omaa elämää riittävästi.

Täytyy ilokseni sanoa meidän perheen ruuhkaviikkojen sujuneen hyvissä merkeissä naapureiden häiritsemättä. Ihan vaan moikkailtiin mustanaamiota  sen siirtyessä rakennusteknisten intressiensä pariin. Muutama sana vaihdeltiin siinä kesäillan lämmössä, mutta missä meillä oli kiire, vietti mustanaamio helppoa elämää  apuväen kuskatessa sitä maitokärryillä rantasaunaan ja katselemaan tienoon lähimaisemia. Joskus se makasi auki levitetyn sateenvarjon päällä korvankaan heilahtamatta. Kovasti se kuitenkin meille väitti olevansa luonnon suuri ystävä ja innostuneensa samoilusta metsissä. Pyh, apuväki haki sen sylissä kantaen pois männiköstä ja me tuumattiin vaimon kanssa, että aikamoisia kaupunkiturhakkeita ovat.

Pikkasen äkäinen se  mustanaamio oli muille ja etenkin Goldie Hawn näköiselle blondille, joka hyppelehti kutrit liehuen perhosten ja sudenkorentojen perässä.  Tuhahdettiin vaimon kanssa tuollaiselle hippitouhulle, että pitäisihän sitä pitää ravinnostaan tarmokkaampi huoli.  Mikä pahinta se Goldien Hawn kaksoisolento saattoi tuosta vaan köllähtää heinien sekaan ottamaan aurinkoa. Ei toimisi meidän suurperheessä, että naiset makoilisivat kesäpäivät.  Tosin iltaisin se Goldie Hawn sentään hölkkäsi puunrunkoa ylös ja  alas ja mikä me arvioitiin vaimon kanssa  kunniallisemmaksi touhuksi. Olisi vaan puhunut vähemmän;  suu sillä kävi yhtenään ja apuväki vastasi kuuliaisesti sen joka kimitykseen. 

Kolmas tyyppi, yönmusta kaveri, oli rauhallisin ja kuten kunnon miehen pitääkin irti niistä naisten turhista kinoista. Sillä oli ahnas pilke silmissään meille katsoessaan ja niinpä  päätettiin vaimon kanssa kiertää se kaukaa. Kaveri saattoi hypätä ennalta arvaamatta ja salamannopeasti ohikiitävän sudenkorennon kimppuun lotaisten ne kerralla kitusiinsa. Moista tappamista ei voi hyväksyä. Hälyteltiin lähitienoolle kaverin ilmestyessä pihamaalle, ettei omille sukulaisille tai lapsille kävisi köpelösti. Muutenkin vaikutti kierolta;  apuväen läsnäollessa se käyttäytyi herrasmiesmäisen rakastettavasti pärinän raikuessa sen kurkusta. Otti mukamas aurinkokylpyjä ja silti korvien värinöistä näki, miten vakoilutaajuus oli viritetty laajalle alueelle valmiina sen ilkeitä temppuja varten.

Lapsien jättäessä pesän päätettiin vaimon kanssa jatkaa taas matkaa. Hyvästeltiin mustanaamio asianmukaisesti hyvää jatkoa toivottaen ja se tuttuun tapaansa leiskautti paksua ja lyhyttä häntäänsä meille piharakennuksen kivijalan tuntumasta. Goldie Hawn kaksoisolento heilutteli, niin kuin aina, kutrejaan ja pälpätti vauhdilla omia asioitaan. Tuskin edes huomasi lähtöämme. Yönpimeä kaveri lipaisi suupieliltään pienen sylkikuplan, minkä  valitettavasti huomasimme, ja siksi pidimme kiirettä lähdön kanssa. Apuväki ei tietenkään ymmärtänyt mistään mitään, mutta eipä sellaisen alakerran apuväen tarvitsekaan kaikkea ymmärtää pysyäkseen lestissään.

Vilkaistiin vielä taaksemme tontin laidalta naapureita ja jäi arvoitukseksi pääsikö se Goldie Hawn  näköinen alas puusta. Se ehti kipaista itsensä liian korkealle ja apuväki oli juuri hakemassa tikapuita nostaakseen sen alas.
 

Kesällä 2014  muistiin tallentanut herra Sinitiainen vaimonsa Sirputiinan hyväksynnällä
 

anun_kansikuva



 

Kissakas arpoi kirjakuvaelmien lähettäneiden kesken kolme Bobin maailma -kirjaa.
Ne lähtevät postitse Helmille, Johannalle ja Virpille. Onnittelut ja lukuintoa!




 

Kommentit  
+1 # Maarit Roos 08.04.2015 22:58
Hei!
En aiemmin huomannut kilpailua, mutta itselläni on kolme kissaa, Mimi, Sissi ja Nana ja aikomus olisi kirjoittaa heistä positiivinen, ilon-paloja, runoja, valokuvia, piirroksiani sisältävä kirja, Kolmen kissan kartanossa.
Mukaan tulee kaikki pihamme ötökkä-kaverit, kukat, taiteileja minä-emonen, isäntä kitaran kera ja se tunnelma, kun elämä on niin nyt, että sekuntiin mahtuu huikaiseva ikuisuus ja kukan terälehteen, kissan viiksikarvaan, tassun äänettömään liikahdukseen, koko maailmankaikkeuden kauneus...
Vastaa | Ilmoita ylläpidolle
0 # Hildred 14.05.2015 18:58
Eräs edullinen tapahtuma pokerin strategia on se, että sinun täytyy nauttia
hengissä niin, että voit esitellä itsesi
pystyä saamaan .

Look into my page ... cbsnews.com: http://cbsnews.com
Vastaa | Ilmoita ylläpidolle
Lisää kommentti

Ota yhteyttä, kehrää tai sähise: Palautetta, kas tai suoraan sähköpostilla info(miuku)kissakas.fi
Copyright © Kissakas, ellei toisin mainita