Kuvaile kissaasi ja voita syksyn uutuuskirja. Näin pyydettiin syys- ja lokakuun aikana Kissakkaan kilpailussa - ja tehän kuvailitte ja hyvä niin! Mikäs Kissakas-väen on elellessä, kun vierellä, ovella, sohvalla, keittiössä, sängyllä, vessassa saa elää näin mainioiden kissapersoonien kanssa.

Tässä poimintoja kissatarinoista kuvien kera:


kissan_kanssa_leevi

Miun kanssa asustelee 8v maatiaiskissa Leevi. Leevillä on aika paljon erilaisia persoonia. Joskus hyvinkin kovismainen vampyyrihammas, niin kuin kuvasta näkyy :D Joskus syliin tuleva, kehräävä mussukka. Kun taas vieraiden läsnäollessa hyvin ujo, vetäytyy sängyn alle joksikin aikaan, ennen kuin tulee tutustumaan vieraisiin. Myös hyvin leikkisä "vanha herra", riehuu kuin pieni pentu, niin yksin kuin miun leikittäessä. Semmoinen kattimus miun kanssa asustelee ja en koskaan vaihtaisi pois. :-)


Riikka



kissan_kanssa_pepsi   kissan_kanssa_max   

Pepsi on kodin kuningatar ja käyttäytyy sen mukaisesti - me muut olemme kuningattaren palveluskuntaa. Pepsi on kodin älykkö; osaa pelata älypelejä, tekee tehtäviä kuten antaa tassua ja menee maahan, tykkää leikkiä piilosta, ymmärtää puhetta ja välillä tuntuu että ymmärtää myös ajatuksia. Pepsi pitää matkailusta ja uusien paikkojen tutkimisesta.

Max on taas ennemmin kotikissa, joka haluaa pysyä reviirinsä alueella. Silti ulkoilulenkit valjaissa läheiseen metsään ovat emännän kanssa mieleen. Leikit ovat Maxista tosi kivoja. Max on kodin söpöilijä ja todella kiltti kissa, joka tulee useimmiten kutsusta luokse.

Lisää kissoista Tassulinna-blogissamme


Tuija




kissan_kanssa_roosa_ja_pyry

Kissani Roosa ja Pyry on vauhdikas kaksikko. Ikää heillä on kohta 1,5 vuotta. Kaikki esineet mitkä eivät ole kiinni, ovat lattialla. On tuhottu kännykänjohtoa puremalla poikki, kiuaskivet pudoteltu. Ovat silti ihania maalaiskissoja. Väriltään he ovat valkoharmaita.


K. Hautala



kissan_kanssa_bumbu


 kissan_kanssa_poppis

Meillä asustaa 5-vuotiaat maatiaisveljekset Bumbu ja Pöppis. Veljesten luonteet poikkeavat melko paljon toisistaan.

Bumbu, yhdeltä lempinimeltään Bunuel De Sojo(ttaja), on luonteeltaan nautiskelija. Hän viettää mieluiten aikansa nukkumalla ja loikoilemalla mitä mielenkiintoisimmissa asennoissa. Bumbu on muutenkin veljeksistä harkitsevampi sivusta seuraaja, vaikka ihmisistä pitääkin kovasti. Jos Bumbuun kuitenkin haluaa vauhtia, niin ei tarvitse kuin ottaa lempilelu laserosoitin käteen: pelkkä lelun kilahdus aiheuttaa häntä pystyssä paikalle juoksemisen!

Pöppis, joka tunnetaan myös nimellä Seikkailja Piisinen, on maailman huomionkipein kissa. Valveillaoloaikansa hän viettää mielellään touhuten ja osallistuen askareisiin. Pöppis on ninjamaisen ketterä ja haluaisi aina kiivetä mahdollisimman korkealle. Myös pallon piilotus- ja noutoleikit ovat mieleen. Rauhallisina hetkinä Pöppis tulee enemmän kuin mielellään viereen kehräämään ja masurapsutettavaksi.

Erilaisuudesta huolimatta veljekset voi välillä löytää nukkumasta poski poskea vasten tai vierekkäin lähes identtisistä asennoista.
 

Elisa



kissan_kanssa_onni

Minulla on kotonani suuri kissapersoona nimeltä Onni. Onni on tuhti maatiaiskolli, jonka hain Hesyltä omakseni lokakuussa 2010 eli jo noin neljä vuotta sitten. Onnin iäksi oli silloin arvioitu 1-3 vuotta.

Kuten kuvasta näkyy, Onni on kissojen tapaan hyvin omanarvontuntoinen ja mustavalkoinen. Onni on myös hillittömän perso ruoalle, ja kuvassa ollaankin kerjäämässä päivän kolmatta aamupalaa. Onni tekee mitä tahansa saadakseen ruokaa: milloin se on varastanut tomaattikeittopussin ja vienyt saaliinsa saunan lauteiden alle, milloin se on mennyt syömään jauheliharasian imutyynyn. Näistä oppineena emäntä ei nykyään voi jättääkään minkäänlaista ihmisten ruokaa tai edes likaisia lautasia Onnin ulottuville. Lautasilta kun nuoltavaksi kelpaa kaikki wasabitahnasta rucolaan ja kurpitsansiemenistä riisipuuroon. Ruokaa Onni vaatii ponnekkaasti mäkisemällä ja yrittää johdattaa ihmisen kuin ihmisen perässään ruokakupille, mikäli joku vain nostaa takapuolensa ylös sohvalta. Jos vain ruoka on kyseessä, hieman pulleron kissan nopeus on huippuluokkaa eikä aktivointilelujen ratkomisessa mene muutamaa minuuttia kauempaa.

Onni on myös maailman kiltein kissa eikä koskaan käy kynsillä kiinni tuttuihin tai tuntemattomiin. Ainoastaan öisin Onnilla on ollut pahana tapana herätellä, ja olemmekin joutuneet käyttämään kissakouluttajan apukeinoja, koska omat ja perinteiset keinot loppuivat kesken katin herätellessä tunnin parin välein. Tämä käytöshän johtuu tietenkin vain siitä, että Onni on niin kovin seurankipeä, eikä millään jaksaisi odotella ihmisten kahdeksan tunnin unien ajan saadakseen leikkiseuraa tai aamupalaa. Nykyään emännän naaman yli pitää aamuseitsemän maissa kävellä pariin kertaan ikään kuin testiksi, sen jälkeen voi asettua kehräämään noin 80 desibelin voimalla tyynyn viereen. Jos palvelu ei ala hetken päästäkään pelata, aina voi mennä olohuoneeseen kaaputtamaan tv-ruutua, sillä emäntä pitää siitä erityisesti. Makuuhuoneen oveahan on turha Onnilta sulkea, sillä se saa auki oven kuin oven,

Onnin mielipaikkoja ovat saunan lauteet, pesuvadit, lavuaarit, kylpyhuoneen matto, sängyn aluslaatikko jonka se itse avaa, vaatekaappi jonka oven se myöskin avaa itse, parvekkeen kissakota ja emännän tyynynvierus. Tietysti myös pahvilaatikot ja kaikki villaviltit ovat suuressa suosiossa.

Onni on myös rohkea, älykäs ja peloton kissa. Kun ovikello soi, Onni on ensimmäisenä ovella katsomassa, kuka on tulossa sisään. Vierailijoita käydään myös välittömästi tervehtimässä. Ukkonen tai kovat äänet eivät pelota, sen sijaan kahisevat tuulihousut ja imuri saavat Onnin siirtymään hieman sivuun. Älykkyydestä puolestaan kertoo mm. se, että Onnilla on tapana mennä eteiseen istumaan ja katselemaan emäntäänsä peilin kautta. Myös kysymyksiin vastataan peilin kautta. Onni osaa myös pyytää ihmisiä käyttämään työkaluja puolestaan: kerran kesällä lampun ympärillä hyöri mielenkiintoinen kärpänen, jota emäntä vähän hätisteli lelukepillä kissan iloksi. Kun kärpänen asettui aloilleen eikä enää surrannutkaan, Onni ryhtyi tassulla taputtamaan emäntänsä kättä, jossa lelukeppi oli, maukui ja katsoi sitten ylös lamppuun.


Leena



kissan_kanssa_sannan_kissa1  kissan_kanssa_sannan_kissa2  kissan_kanssa_sannan_kissa3

kissan_kanssa_sannan_kissa5  kissan_kanssa_sannan_kissa4 

kissan_kanssa_sannan_kissa6

Roope on Lauman vanhin röhnöttäjä.

Miuku on pomppiva persoona.

Töppönen on iso vauva mieleltään.

Eevi on herkkujen perään oleva riehuja.

Päpä on omituinen höpöttäjä.

Miina on pikkuinen prinsessa rämäpää.
 

Sanna




kissan_kanssa_milo   kissan_kanssa_essi

Asun yksiössä kahden kissani kanssa. Vanhempi on maatiaispoika Milo, joka on nyt reilun vuoden. Seuraa hänelle pitää ragdoll-prinsessa Essi, joka on vielä alle puolivuotias.

Milossa löytyy luonnetta vaikka muille jakaa! Minulle se on reipas ja seurallinen kehruukone, joka käpertyy viileinä iltoina kainaloon ja nukahtaa siihen. Kun tulen töistä kotiin illalla se on ovella Essin kanssa vastassa. Paras nukkumapaikka on kiipeilypuun pussi tai vieressäni sängyllä. Se nauttii harjaamisesta ja haleista koko sydämestään, myös iltalenkit ovat Milon mieleen.

Vieraista se ei niinkään pidä. Se käy katsomassa kuka tulee, mutta harvemmin tulee silitettäväksi. Vieraiden pelko alkoi kun vieras mies säikäytti Milon pentuna, siitä lähtien se on ollut hiukan varautuva uusia ihmisiä kohtaan. Joskus se rohkaistuu ja vieraat saavat jopa hetken nauttia sen silittelystä. Vaikka Milo ei hypi riemusta uusia ihmisiä kohdatessaan, se kuitenkin pysyy paikalla koko ajan. Makaa sängyllä tai istuu kiipeilypuussa mistä näkee kaiken hyvin.

Sitten vielä Rock´n Rags Blue Safir, tutummin siis vain Prinsessa tai Essi. Essi on alle puolivuotias Ragdoll neitokainen, jonka otin Milolle kaveriksi. Essi on reipas tutkailija, joka pitää kaikista ja kaikesta. Vieraissa paikoissa käydessä se tutkii paikat ja asettuu kuin kodikseen. Ainut asia mitä se oikeastaan arastaa, on ulkona vastaan tulevat lapset. Essi hakee huomiota maukumalla ja mitään ei saa tehdä ilman häntä. Suurin hätä iskee jos vessan oven sulkee tai sängylle viereen ei päästäkkään. Neitokainen osoittaa suurta mustasukkaisuutta jos silitän vaan Miloa, se tunkee väkisin väliin ja haluaa osansa hellyydestä. Essin lempilelu on pieni, valkoinen ja pörröinen kilisevä pallo, jota se noutaa innokkaasti. Sitä se myös kanniskelee välillä ympäri huoneistoa.

Suurimpia taisteluita käydään siitä kumpi saa nukkua kainalossani. Itse toimin siinä aina erotuomarina, että molemmat mahtuvat vallan mainiosti viereeni. Molemmilla kissoilla on niin omat persoonansa ja molemmat niistä ovat käsittämattömän rakkaita perheenjäseniä!


Jonna

 


kissan_kanssa_remu

Remu on pörheä 3-vuotias erittäin puhelias ja osallistuva killi. Aamupissalla käydään yhdessä ja herätyskellona hän voittaa puhelimen piipityksen 6-0, tosin ajoitus on harvoin oikea.

Iltaisin remu tykkää vetää ns "kakkaravia" eli ravata sohvannojalta makuualkoviin, hyppätä päin seinää..ponkaista siitä lattialle ja juosta eteiseen..pompata wc:n oven karmia vasten ja liukua alas. tämä rundi useamman kerran. sitten vasta voi mennä hiekkalaatikolle.

Remu on myös kunnon sylikissi.

Satu

 




kissan_kanssa_urpo_ja_molla

Kun vuonna 2008 pienen kissanpennun kotiini toin, en tiennyt minkälaisen kissapersoonan olin itselleni valinnut. Pentu ristittiin Urpoksi ja voin sanoa, ettei tälle maatiaisherralle toista nimeä voisi edes kuvitella. Kissa on nimensä veroinen urpo. Se on oikea mamman mussukka ja taitaa tietää sen itsekkin.

En saa tehdä mitään ilman Urpoa. Vessaan tullaan mukaan, televisiota katsellessa joudun kurkkimaan kuvaruutua paksuposkisen kissan pään ohi kun herra pakkautuu syliin puskemaan naamaa, päiväunilla pakkaudutaan visusti kainaloon jne. Urpo on muutenkin oikea sylivauva. Ja maailman paras lohduttaja ja huolien kuuntelija. Jos vetää mieli apeaksi, se tulee heti kainaloon kehräämään ja nuolee kyyneleet pois. Iltaisin kun suljen silmäni, on viimeinen asia Urpo jonka näen. Ja ensimmäinen asia minkä aamulla näen, on Urpon tassu tai nenä. Urpolla kun on tapana herättää minut nuolemalla silmäluomia, räpläämällä tassuilla minun nenää sekä silmiä ja huutaa kuin syötävä.

Totta kai Urpo saa näitä kissamaisia hepuleita, eli juoksee kuin päätön kana ympäri huushollia ja välillä tassut ei liukkaalla puulattialla pidä, jolloin mennään päin seiniä. Leluiksi kelpaa kaikki pölypalloista nippusiteisiin. Ruokaa vaaditaan aivan kamalan kuuloisella huudolla joka herättäisi varmaan kuolleetkin. 

Ovet ei meillä kiinni pysy, sillä Urpo oppi jo pentuna miten suljetut ovet auki saadaan hyppäämällä kahvaan. Urpolla on myös ns. suljettujen ovien kammo, joten makkarin ja vessan oven täytyy olla auki aina. Muuten Urpo käy aukaisemassa ovet itse tai vaihtoehtoisesti raplaa ovea niin kauan et joku sen aukaisee. 

Vieraita tervehditään iloisella maukumisella (eli rääkyy kuin pistetty sika) ja syliin hypätään kyselemättä - vaikka sitten selän kautta jos ei muuten vieras tajua Urpoa syliinsä nostaa. Mutta jos vieras koputtaa oveen ennen kuin astelee sisälle, on vastassa muriseva kissa... Urpo osaa myös hypätä syliin ns. käskystä. Eli seisot sen edessä, taputatmahaasi ja kissa ponkaisee syliin. Myös "mamma" kuuluu Urpon suusta useasti, kun sille kysyvään ääneen sanot itse "mamma". 

Urpo on aina ollut minulle se "vauva" ja kun marraskuussa 2012 sain ihan lapsen, oli hieman pelkona että Urpo tulisi mustasukkaiseksi kun ei ollutkaan enää se minun huomion keskipiste. Mutta ei. Urpo alkuun pelkäsi tuhisevaa nyyttiä vaan pian se huomasi, että pikkuinen rääpäle voi myös sitä hoitaa. Urpoa ei haitannut vaikka lapsi imi sen korvaa, repi viiksistä ja karvoista, istui päällä tai muuten läpsi sitä käsillään. Urpo vain kehräsi tyytyväisenä eikä puhettakaan, että olisi lasta raapaissut tai purrut. Nykyään lapsi ja Urpo on ihan parhaimmat ystävykset ja touhuavat usein yhdessä. He joko juoksevat pitkin huushollia tai poika työntelee kissaa laatikossa pitkin lattioita. Myös muut lapset ovat Urpon mieleen ja se menee useasti meidän lapsen ja tämän serkkupojan leikkeihin mukaan (eli haitolle pyörimään ja hoidettavaksi).

Toukokuussa 2014 taloon asteli myös Molla-neiti. Pitkäkarvainen 4-vuotias maatiaiskissa. Mollakin on Urpon tapaan sylissä viihtyvä halipulla, mutta ei niin huomion hakuinen kissa kuin Urpo. Arkakin Molla on eikä se oikein ymmärrä Urpon lähestymisyrityksiä. Ihmisiä kohtaan Molla on luottavainen, mutta ei ole vieraiden saapuessa tekemässä tuttavuutta vaan seurailee tilannetta sivusta. Siinä missä Urpo vaatii ruokaa korvia raastavalla huudolla, Molla istuu keittössä ja tuijottaa sinua suurilla silmillään viattoman näköisenä. Silloin tällöin saattaa myös pieni "miu" kuulua suusta. Molla on huomattavasti hiljaisempi Urpoon verrattuna muutenkin. Urpon kehrääminen kuuluu toiseen huoneeseen, Mollan kehruuääni on oikein pieni ja hento. 

Vielä ei Molla ja Urpo mitään parhaimpia ystävyksiä ole, mutta eiköhän se aika tee tehtävänsä. Olen pari kertaa jo kaksikon yllättänyt leikkimästä "läpsyleikkiä" keittönpöydän alla vaikka vieläkin Molla "tervehtii" Urpoa murisemalla sekä sähisemällä.

Niin paljon jäi varmasti Urposta kertomatta, kissa kun keksii päivittäin jotain uuttaa urpomaisuutta eikä allekirjoittanut meinaa pysyä menossa mukana...
 

Anni



kissan_kanssa_piipi   kissan_kanssa_liki

Piipi on sievä ja sopusuhtainen pieni äitikissa, joka pitää huolta niin pienistä vauvoistaan kuin itseään nuoremmasta kissakaveri Likistäkin.

Luonteeltaan ja ulkonäöltään Piipi muistutti, ja muistuttaa yhäkin, paljon aikaisempia kissojamme. Arvokas ja älykäs olemus, sekä persoonalliset tavat, kuten tervehdykseksi ihmisen jalkaan varovainen kynsien teroittelu ja yllättäen olkapäälle hyppääminen ovat Piipin tunnetuimpia temppuja.

Liki, Ligu tai Igu on perheemme oikea pölöpää, joka aiheuttaa tempuillaan jos millaista häslinkiä. Tämä 4kg katti vaatii viihdytystä ja jos kukaan ei sitä sille tarjoa osaa korat-neiti järjestää sitä ihan itsekkäin.

Luonteeltaan ja ulkonäöltään Liki poikkeaa Piipistä aika paljon, vaikka vieraiden silmiin kissat näyttävät samalta. Likin yksi taito on ovien avaaminen, jolla se saa välillä aikaan kunnon kaaoksen. Sen liikkeet ovat suhteellisen kömpelöt ja ajattelemattomat, sekä ilmeet aika hauskoja ja erilaisia kuin Piipillä.
 

Pälvi



kissan_kanssa_kuuki 

kissan_kanssa_kuuki_ja_kaverit

Mäy! Olen Kuuki. Asun vanhempieni, kahden pikkusiskon ja yhden pikkuveljen kanssa Mikkelissä.

Menni on ihan täysin iskän lellikki. Se kun on tyytyväinen, niin se leipoo (polkee), vuotaa (kuolaa) ja sen varpaat haisee juustonaksuille. Iskästä se on rauhottavaa. Menni juttelee melkeen koko ajan ja siitä pääsee jonkinlainen inahdus aina kun se hyppääkin. Se on kummallinen, kun sen turkki ohenee aina talveksi. Sillonhan just on kylmä! Sitten se haluaa miun viereen tai peiton alle nukkumaan. Menni on paras kaverini ja ollaankin melkeen saman ikäisiä.

Mijo on aika ihmeellinen. Se on tavallaan hermoheikko ja säikky, mutta silti se aina on meistä se, joka on ekana vastaanottamassa vieraita ja huolehtii niiden viihtymisesti sillä aikaa kun me muut nukutaan tai jatketaan omia hommia. Se on kyllä ihan hyvä käytöksinen ja antaa miulle tilaa, vaikka se ehtiikin aina ensimmäisenä ihmisten syliin. Ei se kyllä yleensä haittaa: miä vaan meen sitten sen alle. Se on äitin pienin tyttö.

Leimu on poika. Pojat on ärsyttäviä, kun ne huutaa, juoksee, leikkii hippaa ja tulee nukkumaan miun päälle. On tosi vaikee kouluttaa sitä, kun se ei ole mistään moksiskaan! Siksi sekin on kai iskän mussukka. Se on niin paljon meitä tyttöjä nuorempi, ettei sillä ole mitään rotia käytöstavoista. On sen kanssa kyllä kiva juosta ja nukkua... aina välillä.

Alunperin olen kotoisin Kouvolasta, mutta olin niin pieni, että niiltä ajoilta en muista kuin monta muuta kissaa ja ison saksanpaimenkoiran. Koiria en olekaan sen jälkeen montaa tavannut, mutta ne ovat kyllä aika mielenkiintoisia olentoja.

Oon yleensä aika vakaa, hillitty ja arvokas. Välillä tulee kyllä ihan hillitön halu juosta ylös kiipeilypuuta, hypätä alas, jahdata muita ja huudella hölmöjä. Miä tykkään aina heikkoina hetkinä painia ja kieriä lattialla äitin kanssa. Sillon miä hurisen kovaa ja pusken niin kovaa, kuin härkä. Välillä tulee sellainen ylitsepääsemätön hellyyden kaipuu. Miulla on paljon leluja, mutta kissanpinttulelut on kyllä parhaita. Aamulla maistelen vanhempien varpaita, kun ne on laittaneet sukat jalkaan. Ollaan opeteltu äitin ja isin kanssa temppuja: kun miä nousen takajaloilleni istumaan, ne antaa namin. Ne on oppinut sen jo melko hyvin, mutta välillä ne unohtaa, kun siskot ja velikin on tajunnut tuon kikan. Pitää opettaa niille joku uusi temppu, josta muut ei tiedä. Oon miä käyttänyt äitiä ulkona kävelylläkin joskus, mutta naapurissa asuu niin äänekkäitä koiria, etten todellakaan halua nähdä niitä enää! Ulkoilen paljon mielummin parvekkeella ja äiti ja isikin on hyvin oppinut tulemaan takaisin kotiin, kun sen päästää ulos. Vaikka on ne välillä myöhässä.  Tykkään olla mukana ruoanlaitossa, etenkin jos siihen liittyy taikinaa.

Lempiruokiani on taikina, pulla, ruisleipä, salaatti, kukat, tofu ja pöly. Vanhemmat on vegaaneita, mutta ne ei kyllä tykkää siitä, kun yritän syödä niinkuin ne. Eipä silti, kyllä kissanruoka miulle maistuu sekin!  Tykkään nukkua kylpyhuoneessa omassa boxissani. Joskus siellä tulee ahdasta, kun ollaan kaikki neljä sisarusta siellä samaan aikaan. Onhan noita petejä muuallakin, mutta yhdessä on lämpösempää.


Terveisin,
Kuuki (9-vuotias cornish rex) ja Kaisa-Inkeri
sekä Menni (8-vuotias), Mijo (7-vuotias) ja Leimu (2-vuotias)






Ps.
Onnetar ja hänen pikkuveljensä ja heidän äitinsä poimivat kaikkien kissatarinoiden ja -kuvien lähettäineiden joukosta kolme voittajaa. Nämä onnekkaat saavat lisää kissoja, kirjallisia sellaisia, Kissan kanssa -kirjan muodossa. Onnittelut!

kissan_kanssa_voittajat


Ps. 2.
Silityksiä aivan kaikille mukana olleille kissoille!


 

Lisää kommentti

Ota yhteyttä, kehrää tai sähise: Palautetta, kas tai suoraan sähköpostilla info(miuku)kissakas.fi
Copyright © Kissakas, ellei toisin mainita