- Meidän elämäntapaamme kuuluu se, että kissat ja koirat ovat perheenjäseniä. Kun rakas ystävä lähtee, on suru suuri. Tämä on oma kokemus, ja nyt ammatillisen osaamisen kautta on tullut mahdolliseksi auttaa muita, jotka kokevat tällaisen menetyksen.

Psykoterapeutti Silvola pitää kerran viikossa sururyhmää lemmikkinsä menettäneille. Kun hän on ilmaissut osanottonsa ryhmän ensikertalaisille, käydään läpi tapahtunutta: tutkitaan eläimen poismenoon liittyviä tunteita kuten kaipausta, ikävää, syyllisyyttä eutanasian ajankohdasta.

- Menetelmät ovat samoja kuin kriisityössä yleensäkin, empaattinen kohtaaminen ja surun jakaminen. Aluksi on hyvä auttaa surevaa sanoittamaan tunteitaan, mutta on tärkeää myös kuunnella riittävästi ja kohdata surussa oleva ihminen.

Jos kissan menetys on tuore, ihminen on surushokissa. Vertaisryhmä toimii parhaiten muutamia viikkoja menetyksen jälkeen.

- Kaikki puhuminen auttaa ja puhua pitääkin. Läheisen ystävän kanssa voi käydä asiaa läpi, mutta jos olo on erityisen huono, on ammattilaisen apua tarjolla. On paljon tutkimuksellista näyttöä vertaistuen positiivisesta ja voimauttavasta vaikutuksesta.

Antti Silvola vertaa lemmikin menetyksen jälkeistä surua puolison tai perheenjäsenen menetyksen yhteydessä koettuun suruun. Se on loputonta ja murskaavaa.

- Omainen kokee, että hän on ollut vastuussa lemmikin hyvinvoinnista ja velvollinen huolehtimaan tästä. Kun kuolema kohtaa, on se kova paikka karheammallekin karjulle. Akuutissa shokkivaiheessa olo on vielä epätodellinen, mutta vähitellen asia tulee todelliseksi.

Voiko omaa kissaa surra liikaa? Kun tyhjyys valtaa mielen, elämä voi tuntua merkityksettömältä ja ajatukset voivat olla jopa itsetuhoisia. Silloin ei kannata epäröidä kääntyä ammattiavun puoleen.

- Surun määrä on yksilöllinen kokemus. Pohjaton kaipaus ja tyhjyys alkaa helpottaa, kun aikaa on kulunut riittävästi. Turtumisvaiheen jälkeen saattaa haluta hankkia uuden lemmikin, mutta maltti on hyvästä, koska mikään ei korvaa menetettyä ystävää.

Se voi olla pieni arkinen asia tai esine, joka tuo kissaystävän mieleen vielä pitkänkin ajan jälkeen. Antti Silvola kuvailee surua aaltoilevaksi ja aaltoilevaa surua tavalliseksi. On luvallista kaivata lemmikkiä vuosien, vuosikymmentenkin jälkeen.

- Voi auttaa, kun muistelee yhteisiä hetkiä, katselee vaikka vanhoja kuvia lemmikistä. Ei ole mitään lainalaisuuksia siitä, miten paljon pitäisi surra tai miten pahalta tuntua. Jokainen tunne on yhtä arvokas, eikä niitä tule padota.

     

Sureva ihminen on hyvin herkkä ja hän voi loukkaantua helposti. Ryhdistäytymiskehotusten sijaan hänelle kannattaa tarjota keskusteluapua ja arvostaa surevan tunteita.

- Usein kuulee, että lemmikin elämä tai poismeno olisi jotenkin vähempiarvoinen. Lemmikin omistajalle lemmikki on tärkeä, siksi sen poismeno myös tuntuu kipeältä. Kysymys ei ole "vain kissasta", vaan rakkaasta ystävästä.

Sururyhmän vetäjän omat 13 kissaa ovat pelastettuja kissoja. Ne ovat ihastuttavia, iloa tuottavia, joskus kammottavia terroristeja. Ne ovat aitoja rakkaudessa, pettymyksessä ja mustasukkaisuudessa.

- Jokainen kissa erilainen yksilö, ja kaikilla on oma tarinansa. Ne ovat tärkeitä olentoja voimaannuttavassa mielessä, kuten surujen kohtaamisessa ja lohdutuksen antajina. Eläinterapian merkitystä ei voi väheksyä.




KUVAT:
Suvi Patjas, Pia Darkie's Fjäder, Virpi Illman, Angelina Roine