Äkkiä laskettuna ainakin kolmisenkymmentä kissaa tulee Sari Syrjälä-Yürükia vastaan. Hän toivottaa iloisesti hyvät huomenet, vaikka kuulijakunta on tottuneempi turkin kuin suomen kieleen. Tätä kissajoukkoa Sari kutsuu ryhmä B:ksi. Siinä voi olla jopa 50 kissaa, jotka elelevät Alanyassa Kale-linnoituksen alueella tyhjällä tontilla.


(Katso Sarin Facebookissa julkaisema aamupalavideo täältä.)

Ennen tätä kissakatrasta aamiaista sai ryhmä A:n noin 20 kissan joukko. Se elää Sarin asunnon puutarhassa.

- Yleensä juttelen yön kuulumiset ja kyselen, miten on mennyt. Tunnen kaikki vakioruokailijat ja välillä joukkoon sattuu ”turistejakin”. Osa niistä jää, osa jatkaa matkaa saatuaan tarvitsemansa ruoan.


sari_ja_kissa


Mitä Suomessa vuosia koiria kasvattanut ja työkseen ratsastamista opettanut nainen tekee turkkilaisessa merenrantakaupungissa nälkäisten kissojen keskellä?

- Kun muutin tänne töihin kiinteistövälittäjäksi, päätin, etten ikinä ota mitään eläintä. Sitten kissaemo jätti parvekkeelleni pienen pennun. Odottelin hetken, jos emo hakisi sen pois, mutta se ryökäle ei palannut.

Kului vuosi ja kävi samalla tavalla. Näin Sarille tulivat Poikamies eli Poikis ja Pikku-Paskiainen eli tutuille Pikku vaan.

- Suomessa asuessani en todellakaan ollut mikään kissaihminen, mutta luojan kiitos, täällä sain tutustua näihin upeisiin eläimiin. Ja niin loksahtivat minullakin arvot kohdilleen. Poikamiehen ja Pikku-Paskiaisen myötä alkoi täällä kotikujallani oma katukissaprojektini.


kaiteella_komeillen           mustavalkoinen_parvekkeella


lattialla_makoillen


Myöhemmin Sarin parvekkeella vieraili muitakin kissoja, eikä hän voinut olla antamatta niille ruokaa. Jos joku oli sairas, hän vei lääkäriin. Näin jatkui neljä vuotta ja tutuiksi tulivat Mörkö, Karvinen, Pörkö, Pantteri, Vahvis, Nättis, Hömppä, Hitler, Poliisi, Martta, Pallis...

- Noh, onhan noita ihania kavereita. Näin lauma lähti kasvamaan.
 

kissat_ruokailemassa
 

Eipä jäänyt Sarilta huomaamatta, että kotoa noin sadan metrin päässä parveili huonokuntoisia kissoja. Päivästä riippuen siellä oli 20 – 40 kissaa odottamassa Saria ja ruokaa. Hän kertoo, kuinka projekti alkoi käydä ylivoimaiseksi ja lähes kaikki rahat menivät katukissojen ruokkimiseen.

- Ystäväni ehdotti, että perustaisin Facebook-sivut. Totesin hänelle, että ei ketään Alanyan kissat kiinnosta. Kuinka väärässä olinkaan! Rahallinen apu ja henkinen tuki on ollut mahtava!

Alanyan kissat -ryhmä kasvaa koko ajan, ja Turkkiin on lähetetty tai tuotu lahjoituksina ruokarahaa, ruokaa sekä pyyhkeitä, peittoja, pantoja ja leluja.

- Viime jouluna sain avustuksina kerätyn ”sairaskodin” eli ison häkin. Siinä sairas kissa voi toipua rauhassa ja sinne mahtuu kissavessakin ja silti tilaa jää kisulle hyvin.

Ensimmäinen potilas oli Resupekka, jonka Sari loukutti B-ryhmästä. Takkuisesta ja laihasta kissasta otettiin lääkärissä verikokeet, mutta niissä ei ilmennyt mitään kummempaa.

resupekka

 

- Suussa oli pari hammasta mätänä ja niiden poisto ja viikon antibioottikuuri teki Resulle oikein hyvää. Nyt Resu on palannut B-ryhmään, mutta katu-uskottava likainen kujakissa -look ei ole poistunut. Resu pyörii tahallaan kaikki mahdolliset puunaluset ja nousee sieltä sitten täynnä lehtiä, multaa ja muita sattumia Enkö olekin upea? -tyyliin.

Katukissaprojekti sai vuosi sitten huhtikuussa uuden käänteen, kun Sari tapasi paikallisen eläinlääkärin. Alla olevassa kuvassa eläinlääkäri Meltem Arslanin vastaanotolla nautitaan kakkua 50 leikatun kissan kunniaksi.
 

kakkua_50_leikatun_kissan_kunniaksi


Viime vuoden aikana tämä kaksikko leikkasi 61 kissaa, kaikki Sarin kotikujalta ja sen läheisyydestä. Nyt tätä kirjoittaessa, helmikuussa 2015, lukema on 72.

- Ruokinta on tärkeää, mutta vieläkin tärkeämpää on yrittää rajata syntyvyyttä. Terve hyväkuntoinen kissa pystyy huolehtimaan itsestään, mutta jatkuvasti synnyttävä ressukka ei selviä millään.


hakissa_odottamassa


Leikkauksen jälkeen kissat ovat illan Sarin luona nukkumassa. Sen jälkeen hän vie ne takaisin omaan laumaansa.

- Seuraavana aamuna ne ovat jo taas ruokajonossa.

Onko järkevää amputoida katukissan jalka, jossa on iso tulehdus? Myös tällaisia kysymyksiä on Sari joutunut projektinsa aikana miettimään.

- Nyt kun mietin, ja varsinkin kun tunnen paremmin tämän Martta-kissan, amputoiminen oli aika iso ja tärkeä juttu. Martta elää ihan hyvää elämää, ja nimenomaan ELÄÄ. Haaveeni on loukuttaa Martta ja koittaa, jos rouvalle sopisi muuttaa asumaan sisäkissaksi. Aika näyttää, mutta yritän ainakin.

martta


Kotona majailee tällä hetkellä seitsemän kissaa. Niistä kaksi on Sarin omia, kaksi odottaa mahdollista omaa kotia ja kolmella on kevään aikana tiedossa matka Suomeen. Suomalaiset kodit löytyivät Facebook-ryhmän kautta.

- Ystäväni tulevat lomailemaan tänne viikoksi tai pariksi ja kissat lentävät heidän mukanaan Suomeen. Ainoa tuska, se katkeran suloinen, on se, miten näihin kavereihin kiintyykään tämän rokotus-vasta-aine-karenssiajan aikana. Että itkutta ei tulla selviämään.

Kiinteistövälittäjä-Sari työskentelee päivät ihmisten parissa. Katukissaprojekti-Sari viettää vapaa-aikansa kissojen parissa.

- Ei siis hullumpaa elämää! Leikkautan, hoidan ja ruokin kotikujan kissoja ihan itsekkäistä syistä: saan kissoista hyvän mielen ja niitä on mukava seurata. Ja huomenna otan taas ruoka-aikaan kaksi loukkua matkaan. Pitäkää peukkuja että tärppää!


 

Ps. Sarin viimeisimpiä kissakuulumisia voi seurata Alanyan kissat -Facebook-ryhmässä.

Ps.2. Vielä Sarin terveiset:
Haluan vielä kiittää kaikkia, jotka ovat olleet auttamassa niin pyyteettömästi. Whiskas Türkeye lähetti erään ryhmäläisen kirjeen ansiosta ruokaa syksyllä katukissoille. Kaikki tämä apua on ollut todella tarpeeseen. Suomen päästä tänne on nyt tulossa lahjoituksena pyyhkeitä ja lakanoita, joita tarvitaan myös. Iloisin mielin eteenpäin!”

Ps.3. Ja vielä yhdet ei-ihan-niin-kissamaiset terveiset:

Alanyan kissat -sivustolla pidimme VASU-projektin. Ehdotin siis, että kuukauden aikana kudottaisiin sukkia Tampereen yliopiston vastasyntyneiden osastolle, Tässä on mitä kätemme saivat aikaan: 96 paria sukkia pienille uusille ihmisille ja 2 paria tumppuja!”

villaista_vauvoille

 

Kommentit  
+2 # Ulla Taavitsainen 21.02.2015 23:31
Sari, sait minut kyyneliin onnesta! Asuin Ankarassa 4 vuotta ja tuomiseksi Suomeen jäi se rajoitettu 5 kissaa. Olisin halunnut ne kaikki 50. No joo, mutta juuri tuo mitä teet kissojen hyväksi, on se mitä toivoisin voivani tehdä... Olen aina sanonut, että jos voitan lotossa tms... palaan Ankaraan perustamaan kulkukissojen/koirien ensikodin. Ihan mahtavaa Sari, että teet juuri sitä
Vastaa | Ilmoita ylläpidolle
+1 # sari 03.04.2015 09:54
Hei vaan Ulla,
Kiitos viestistä:) Nämä kissat ovat aivan mahtavia täällä,. joten tottahan autan ja nimeomaan tuon facebook ryhmän kautta olen saanut niin kovasti apua ja tukea ettei ole tottakaan! Upea ryhmä, upeat naiset ja upeat kissat. Tervetuloa mukaan ryhmään faceen:) kiitoksin ja terkuin sari
Vastaa | Ilmoita ylläpidolle
+4 # Tiina 21.02.2015 23:47
Miksi Alanayan kissat-ryhmä on suljettu ryhmä facessa?
Se saisi enemmän näkyvyyttä olemalla avoin ryhmä ja ihmiset löytäisivätkin sen helpommin kun näkevät kavereidensa kommentit siellä.
Hienoa työtä teet ihanien kissojen hyväksi, kiitos ja 2 miauta minun kissoilta.
Vastaa | Ilmoita ylläpidolle
0 # sari 03.04.2015 09:55
Moikka Tiina,
se on suljettu siksi, että en halua että sinne liittyy lauma turkkilaisia/suomalaisia mainoksineen. Koitan pitää tuon ryhmän sellaisena, että se koskisi vaan nimeomaan Alanyan Kalen kisuja:)
Vastaa | Ilmoita ylläpidolle
0 # Raijakaisaniemi 11.05.2015 20:19
Siis uskomattoman hienoa ja ihmeellistä, miten joku jaksaa pitää noin hyvää huolta kissoista.Siis kertakaikkisen hienoa!
Vastaa | Ilmoita ylläpidolle
0 # Fertsu 06.06.2016 10:58
Hei. Olet ihana ihminen kun touhaat kissojen kanssa. Olemme muuttamassa Alanyaan n. vuoden päästä, ja tarkoitus on auttaa myös jollakinlailla irtokissoja. Itselläni on 3 kissaa jotka otan mukaan. Ainut asia joka askarruttaa on, että jos kissa tulee niin sairaaksi ettei mitään ole tehtävissä, niin sallitaanko eläimen eutanasia Turkissa?
Vastaa | Ilmoita ylläpidolle
0 # Harri 02.04.2019 12:25
Moi Sari palasin eilen Antalyasta takaisin suomeen,missä asuin 3.kuukautta.En ole ollut kissa ihminen,mutta se asia muuttui kun eräs nk.oman kotikujani kissoista teki tuttavuutta,ja kesyyntyi niin että hänestä tuli perheen jäsen,hän tuli aina ruoka aikaan n.k.kotiin syömään nukkui ja leikki paljon,kävi välillä ulkona ja palasi aina ennen nukkumaan menoa sisälle että sai nukkua vieressä yöt.viimeisenä yönä piti herättää kissa kun oli jo lentokentälle kiire ja itkuhan siinä tuli kissa oli myös ihan sekaisin kun näki matkalaukkuja kannettavan asunnosta ulos.Mietin että jospa sinä osaisit neuvoa kun haluaisin kissan suomeen,niin miten tulisi toimia siellä turkin päässä ja mitä matkustus asiakirjoja vaaditaan että tänne suomeen saa kissan tuotua.olemme tulossa Antalyaan ensi joulukuussa suunnitelmissa olla 4.kuukautta Antalyassa missä tämä kissakin on.Mutta aina toki käymme joskus myös Alanyassa sillä se myös on tuttu paikka meille. :-)
Vastaa | Ilmoita ylläpidolle
Lisää kommentti

Ota yhteyttä, kehrää tai sähise: Palautetta, kas tai suoraan sähköpostilla info(miuku)kissakas.fi
Copyright © Kissakas, ellei toisin mainita