Pirkanmaan Hoitokodissa Tampereella viettävät elämänsä viimeisiä vaiheita ihmiset, joilla on parantumaton sairaus. Hoitokodin aktiivinen vapaaehtoistoiminta on tuonut mukanaan erään tunnusmerkin kodinomaisuudesta: lemmikkieläimen – joka tosin täällä on enemmän kuin pelkkä perinteinen mirri.


Pehmoterapeutti Niksu nukkuu tyytyväisenä lasten leikkinurkkauksen sohvalla pehmolelujen ympäröimänä. Nyt hoitokodissa ei ole pieniä omaisia vierailulla. Niksun terapiastakin näyttää olevan tauko, kun potilaat kahvittelevat, heidän hemmotteluun keskitytään huoneissa, televisiosta tulee hiihtokilpailut ja ulkoilemaankin on päätetty lähteä.


niksu_nukkuu_pehmojen_seassa


Pehmoterapia on käytännössä kosketteluterapiaa, selvittää hoitokodin vapaaehtoistyöntekijä Keijo Happonen.

Niksu on hoitokodin lemmikkinä antamassa mahdollisuuden terapeuttiselle koskettelulle. Keijo kertoo, kuinka hoitokodin lääkärin Tarja Korhosen mukaan monella potilaalla saattaa olla kommunikaatiovaikeuksia, eivätkä he tiedä miten ilmaisisivat itseään ja tarpeitaan. Silloin Niksun luo voi mennä ja koskettaa.

Siitä saa hyvän mielen ja fyysisen yhteyden kissaan, mikä tuntuu mukavalta. Kyllä se varmasti monilla sillä tavalla toimiikin, Keijo arvelee.



asukas_ja_niksu

Eläviä eläimiä antamassa eloa, perustelee Sibylle Kingelin kiintymystään pehmoterapeuttiin.

Niksu antaa pehmoterapiaansa myös omaisille, joille saattohoitokodissa vierailu saattaa tuntua raskaalta kokemukselta. Silloin, kun paikan potilaat puolestaan laulavat, askartelevat, saunovat ja paistavat makkaraa tai ulkoilevat, kuolema tuskin on heidän mielessään vallitsevin ajatus. Vaikeina hetkinä on elävän kissan silittelyllä ollut potilaalle kuitenkin rauhoittava vaikutus.


Yleensä Niksu ei ole moksiskaan siitä, kun kosketellaan ja paijataan niin usein. Tuntuu nauttivankin siitä, Keijo huomauttaa.

Lapsiomaisille Niksu on erityisen mieluisa tuttavuus. He ovat innoissaan kissasta, vaikka ovatkin saaneet välillä tuntea liiallisen ihastumisensa nahoissaan.


Joskus Niksu hermostuu niihin lapsiin. Se on pari kertaa raapaissut, kun lapset ovat olleet liian kovakouraisia. Olen huomannut senkin, että heti kun leikki-ikäisiä lapsia on tulossa Niksua kohti, se valpastuu ja miettii, lähtisikö pakoon vai mitä tekisi, naurahtaa Keijo.



Sateelta suojaan ja syliin


Niksu tuli Pirkanmaan Hoitokotiin pehmoterapeutiksi ja lemmikiksi syksyllä 2011. Hoitokoti sijaitsee vehreällä alueella metsän vieressä, Tampereen yliopistollisen sairaalan läheisyydessä. Niksu saa ulkoilla lähiseudulla vapaana. Kolli tuntee ympäristönsä eikä ole ottanut tyypilliseksi tavakseen karkailla.

Alkuvaiheessa oli pieniä ongelmia, kun se ei aina tullut takaisin tänne. Se on pari kertaa löytynyt tuolta keskussairaalan alueeltakin, Keijo kertoo.

Pari vuotta sitten eräänä yönä Niksu päätti suojautua sateelta Taysin päärakennukseen – ja päätyi lopulta herkuttelemaan kalkkunaleikettä eräälle sairaalan osastolle hoitajan syliin. Sieltä osattiin soittaa oikeaan paikkaan ja kertoa karkulaisesta, jonka kaulassa on panta ja puhelinnumero.



Lepoa ja herkkua alakerran kirpputorilla


Niksun arki hoitokodin seinien sisällä on rauhallista oleskelua. Yläkerrassa, jossa potilaiden huoneet sijaitsevat, se pääsee huoneisiin ja sillä on muutamia mukavia nukkumapaikkoja, joihin se vetäytyy mielellään.

Ja täällähän se pehmoterapiaa pystyy antamaan, kun on yläkerrassa nähtävillä, ja sitä voi käydä silittelemässä. Alakerrassa meillä on myös kirpputori, joka on yksi Niksun suosikkipaikoista. Siellä on hyvä lepopaikka, ja kirpputorin myymäläpäällikkö Tarja antaa välillä herkkuja Niksulle, kertoo Keijo.



niksulla_silmat_auki

Vaikka Niksu elää rauhallisessa ympäristössä ja sitä jatkuvasti hellitään, oli eläinlääkärin arvion mukaan sillä ollut jokin aika sitten myös stressin aiheuttamia oireita. Todennäköisesti terveyteenkin on vaikuttanut eräs asia, mikä Niksulla on toisin kuin tavallisilla kotikissoilla.

Niksulla ei ole henkilöä, johon se olisi kiinnittynyt sillä tavalla kuin tiettyyn hoitajaan. Tällaisessa paikassa se on vaikeaakin, koska täällä ei ole kukaan koko aikaa – paitsi Niksu. Nyt olemme laatineet sääntöjä, esimerkiksi että vain tietyt henkilöt antavat sille ruokaa, Keijo selvittää.

Usein kissa saattaa stressaantua, kun tapaa jatkuvasti uusia ihmisiä, ja kun siltä odotetaan tietynlaista käyttäytymistä. Hoitokodissa on kuitenkin Niksulle rauhallisia paikkoja, jonne vetäytyä välillä yksin oleskelemaan, ja alakerran kirpputorillekin Niksu mielellään piipahtaa erityisesti, jos elämä yläkerrassa stressaa.



valppaampi_niksu_sohvalla


Huomiota suosittu persoona kuitenkin saa, kunhan vain pysyy näkyvillä. Suosio alkoikin tavallista harvinaisemmalla tavalla. Keijosta tuli kissan ”kirjuri”, joka päivittää kuulumisia Pirkanmaan Hoitokodin verkkosivujen Niksu-nurkkaan, joka on kissan oma palsta, ja joka sisältää paljon myös valokuvia ja haastatteluja.

Keijo huomasi Aamulehdessä ilmoituksen, jossa haettiin lehteen viittä ”superkatsojaa” arvioimaan Tampereen Teatterikesän esityksiä. Hän päätyi katsomoon Niksun kanssa.


Teatterikesän jälkeen oli Tamperelaisessa Vuoden Tamperelainen -äänestys, johon Niksukin päätyi ehdokkaaksi. Kohdassa ”Muut” myös Niksu sai ääniä.

Hoitokodin vapaaehtoisia ja henkilökuntaa haastateltiin Iltalehteen ja Aamulehteen sekä kuvattiin vähemmän tyypillistä, karvaista hoitokotituttavuutta. Niksun fanisivu löytyy jo Facebookistakin.


Kyllä kaikki siitä tykkäävät täällä – henkilökunta, potilaat ja omaiset. Hoitokodin johtajan mielestä Niksu on täällä jo brändi. Se on vähän niin kuin hoitokoti jo, samastuu siihen jollain tapaa, korostaa Keijo.

Niksu on nimetty tämän paikan toiseksi johtajaksi.




TEKSTI JA KUVAT:
Heli Herrala
 
Kommentit  
0 # seppo paavola 08.04.2016 09:05
Moro,
Niksuhan on terapiahoitsukissa jo toisessa polvessa. Hänen edeltäjänsä oli NIILO, ainakin vuonna 2010. Saman värinenkin.
Vastaa | Ilmoita ylläpidolle
Lisää kommentti

Ota yhteyttä, kehrää tai sähise: Palautetta, kas tai suoraan sähköpostilla info(miuku)kissakas.fi
Copyright © Kissakas, ellei toisin mainita