Espoolaiskodissa nau'utaan, mou'utaan ja käkätetään. Eriikka Tolvanen on harrastanut koko ikänsä koiria ja hevosia, mutta vuoden verran hän on ollut myös kissaihminen - kiitos Tatun (Tatsutan Tatu Atma-Aramah) ja Titon (Melodian aaree).


- Etsin netistä koiramaista kissarotua, joka tulee hyvin toimeen lasten kanssa. Ja semmoisen myös löysin. Korat on kaikkea tätä ja paljon enemmänkin. Uskomukset kissoista ovat menneet täysin uusiksi. Koratit ovat aivan ihania, älykkäitä, sosiaalisia ja tosi kivoja kavereita.


tito_ja_tatu
 

Tatu (kuvassa vasemmalla) saapui Espooseen Tatsutan-kissalasta Valkeakoskelta ja Tito on kotoisin Melodian-kissalasta Turusta. Kummankin kissan kasvattajat ovat hyvin innokkaita kissanäyttelyharrastajia, ja eikös idea tarttunut myös Eriikkaan.

 

- Koiranäyttelyissä olen kyllä ollut, mutta kissanäyttelyt ovat ensikertalaisille aivan oma maailmansa. Onneksi kasvattajat lupasivat auttaa.

 

Sopiva näyttely löytyi: Uudenmaan Rotukissayhdistyksen järjestämä kansainvälinen kissanäyttely Kirkkonummella. Sinne jaksaisi myös perheen kuopus, 4-vuotias Irene. Eriikka tutustui etukäteen näyttelyohjeisiin Kissaliiton verkkosivuilla ja ilmoittautuminen tapahtui Omakissa-järjestelmän kautta.

 

- Näyttelyssä selvisi, että olin ilmoittanut pojat vahingossa väärään luokkaan. Tatu ja Tito ovat kastroituja, mutta ne olivatkin kastroimattomien luokassa. Mutta ei mitään hätää, menimme paikan päällä näyttelysihteerin luo ja asia korjattiin.

 

Eniten miettimästä aiheuttivat häkit. Näyttelyn valmiiden häkkien tilalle Eriikka olisi halunnut omat kevyet kangashäkit.

 

- Kangashäkit ovat aika arvokkaita. En halunnut vielä ostaa niitä, sillä en tiennyt, miten näyttelyharrastus vie mukanaan. Onneksi Titon kasvattaja lupasi lainata meille näyttelyverhot valmiiseen häkkiin.

 

Rokotustodistukset – OK, rekisteröintikirjat – OK. Edeltävänä iltana Tolvasilla laitettiin valmiiksi myös kuljetusboksit, hiekkalaatikko, raksut ja juomakupit. Eikä näitäkään sopinut unohtaa: kynät ja piirustuspaperit, lelut ja lastenleffat.

 

- Tosin näyttelypäivän aikana selvisi, että hiekkalaatikko häkkiin oli kyllä hieman liian iso. Mutta kyllä niillä pärjättiin, Eriikka muistelee.

 

Näyttelyaamuna herätyskello soi kuudelta. Puoli kahdeksalta eläinlääkärin luona oli jo sadan metrin jono.


jonottamassa_elainlaakarin_luo
 

- Kun tuli meidän vuoromme, eläinlääkäri käski nostaa kissat pöydälle ja hän tarkasti ne. Kaikki oli hyvin ja antoi luvan mennä eteenpäin. Ja mehän menimme ja olimme koratihmisistä ensimmäisinä paikalla.

 

Naapurihäkkeihin alkoi tulla elämää ja pian myös Titon kasvattaja saapui paikalle. Eriikka alkoi ripustaa verhoja. Yllättäen joku koputtaa olkapäähän.

 

- Tuntematon mies kysäisi, ovatko nuo tuolla menevät kissat meidän kissojamme. Kymmenen metrin päässä vilahtivat harmaat hännät ja ajattelin, että voi ei! Tytär oli avannut kuljetushäkkien ovet. Oli ajatellut, että poikien on päästävä katselemaan hallia, Eriikka muistelee nauraen.

 

Kasvattaja toimi tutorina, jonka kanssa ensikertalainen tutki näyttelyluetteloa. Siitä selvisi tärkeimmät tiedot: milloin on oma vuoro ja kuinka monta kissaa on ennen omia kissoja. Oikea tuomarikin sieltä löytyi ja missä pöydässä hän arvioi Titon ja Tatun.
 

hakin_ovi_on_auki


- Irenekin piipahti tuomariringissä luomassa kannustavia katseita kissoilleen, vaikka ei kai sinne lapsia olisi saanut tuomaroinnin aikana tulla. Espanjalainen tuomari Martinez ei näyttänyt asiasta harmistuvan.

 

Eriikka tunnustaa, että koratpoikien näyttelyasennon treenaaminen tapahtui paikan päällä.

 

- Kyllä tuomari varmaan meistä näki, etteivät nuo ole montaa kertaa näyttelyssä olleet, hän nauraa.

 

Martinez arvioi eri osa-alueet, kuten luuston, silmät ja turkin. Koratkaksikko sai kaikista merkinnän ”excellent”. Lisäksi Tatu pokkasi erityismaininnan hyvästä luonteesta ja kotiin viemisiksi tuli ruusuke.


ruusuke_tuliaisiksi
 

Ennen näyttelyn loppumista koko perheellä on aikaa kierrellä hallissa ja katsella muiden rotujen tuomarointia. Ihastusta herätti kissarotujen kirjo; miten monennäköisiä ja -kokoisia, karvattomia ja tuuheakarvaisia niitä onkaan! Aikaa oli myös istua tuoleilla Tatun ja Titon häkkien edustalla ja tutustua muihin koratien omistajiin, kertoa kuulumisia ja vertailla kokemuksia.

 

- Moni korateista oli sukua keskenään ja niinpä meidänkin pojille löytyi sieltä serkkupoikia, kertoo Eriikka Tolvanen.

 

- Korateilla on omanlaisensa juttelukieli ja kotonakin ne käkättävät, mutta täällä ne olivat varmaan ainoita, joista pääsi ääntä. Muuten näyttelyssä oli yllättävän hiljaista. Koiranäyttelyissä kuuluu haukuntaa koko ajan, mutta täällä oli niin hiljaista.


tytolla_tekemista
 

Kissanäyttelynoviisi vaikuttaa tyytyväiseltä. Päivä oli pitkä mutta mukava.

 

- Oli leppoisa tulla, kun tiesi, että paikalla on tuttu kasvattaja. Ihanaa oli, kun hän opasti minne mennä ja mihin aikaan. Kyllä meidän perhe selviytyi näyttelypäivästä ihan kunnialla.
 

tuomarointia_koratien_kesken
 

Saako Tatun ja Titon näyttelyura jatkoa?

Eriikka paljastaa, että omat näyttelyverhot ovat jo valmiina ja seuraavan näyttelyn päivämäärä on merkitty kalenteriin. Silloin on vuorossa Drive in -näyttely Hyvinkäällä, ja opastajana on vuorostaan Tatun kasvattaja.


 - Ja nyt me treenaamme näyttelyasentoa ja mukaan otetaan pienempi hiekkaboksi, tietää kissanäyttelyiden tuleva toiskertalainen.
 

 

Kommentit  
+2 # Inkeri Hentinen 17.04.2015 13:07
Olipa mukavaa kun jaoit näyttelykokemusta :)
Ihanaa kun koko perhe myös mukana
Vastaa | Ilmoita ylläpidolle
+2 # Inkeri Hentinen 17.04.2015 14:51
Odottelen jatkokertomuksia :)
Vastaa | Ilmoita ylläpidolle
Lisää kommentti

Ota yhteyttä, kehrää tai sähise: Palautetta, kas tai suoraan sähköpostilla info(miuku)kissakas.fi
Copyright © Kissakas, ellei toisin mainita