Haapsalu on tuttu kaupunki helsinkiläiselle Sirpa Sudelle. Viimeisimmällä reissulla hän teki päivittäin vapaaehtoistyötä Haapsalu Loomade Varjupaikassa viidentoista kissanpennun, kolmentoista kissan, kahden koiran ja heidän muiden palvelijoidensa kanssa.
 

Se tapahtui Tallinnan kissakahvilan vierailulla lokakuussa 2014. Oppaamme Cim kertoi olevansa Haapsalusta ja hoitavansa Varjupaikan eli eläinsuojan kissoja.

Ajatus alkoi kyteä ja sunnuntaina 8.6 raahasin isoa matkalaukkua laivaan. Laukku oli täynnä tyttäreni Iran lahjoittamaa kuivamuonaa Haapsalun Varjupaikan kissoille. Repussa oli viikon vaatteet. Ne eivät paljon tilaa vieneet. Ystäväni Liisa lähti mukaan lomailemaan ja jakamaan majoituskustannukset. Ja seikkailu alkoi.

Kirjauduin Fra Mare -kylpylään kuten kymmeniä kertoja aikaisemmin lomilla. Tällä kertaa kerroin respan tytöille, että matkaan sisältyvät hoidot vain aamulla ennen yhdeksää ja klo 16 jälkeen. Olinhan päivät "töissä".

varjupaikin_kissoja   piilotteleva_kissa

Haapsalun eläinsuojalla
olin käynyt aiemmin, joten paikat olivat tuttuja:

Kolme osastoa:

1) Terveet kissat, jotka myös ulkoilevat uudessa tarhassa.

2) Emot ja pennut

3) Haigla eli sairaalaosasto, jossa leikkauksista toipuvat, lääkitystä saavat ja toipumassa olevat kissat.

Siellä oli myös pieni Väike Prints eli pikku Prinssi, joka katsoi minua totisena sinisillä silmillään ja mietinkin, että mitenkäs tässä oikein käy. Se on löydetty yksinäisenä, mutta sillä on emo ja sisaruksia, joita ei ole saatu kiinni. Prinssiä pelotti, mutta sain sen syömään ankkasäilykettä ja se selvästi kysyi, että viethän minut Suomeen.

pikkuinen_prinssi

 

Aamun työt:

Kaikki petivaatteet, hyllyt ja häkit puhdistetaan. Likaantuneet alustat pesuun ja kaikki pestään 90 asteessa, jotta pöpöt kuolevat. Hyllyjen desinfiointi, jos vahinkoja tapahtunut. Vessojen puhdistus ja hiekkojen vaihto. Puhdasta vettä ja märkäruokaa. Kuivamuonaa on tarjolla enemmänkin.

Kun ruokakupit olivat käsissäni, osa kissoista kiipesi vauhdikkaasti suoraa kupille. Kaikki halusivat olla ekoja. Täällä ei saa aristella, kun kiisut syöksyvät syliin. Ruokailu oli aikamoista esitystä. Muutama murisi koko ajan ruualleen ja vilkuili samalla ympärilleen, että ei varmaan kukaan muu saa. Oli myös palvelua odottavia: pidin kuppia edessä ja sieltä ylväs kuningatar otti yhden palan kerrallaan etutassullaan syödäkseen. Uskomatonta! Ja sitten seurustelua niiden kanssa, jotka eivät aristelleet uutta hoitajaa. Monet olivat valmiita hellittelyhetkeen.

ruokaa_kissalle

Sitten kahden koiran huolto, ruokaa ja vettä. Lenkkeilyä tarhan hoitajan Cimin kera, sillä iso Päty olisi saattanut vetää uuden ulkoiluttajan perässään. Cim oli tehnyt paljon töitä saavuttaakseen Pätyn luottamuksen ja opettanut sille, että kaikki ihmiset eivät ole pahoja. Robi käveli huonosti, sillä lonkka oli kipeä. Se oli heitetty liikkuvasta autosta tielle.

Ruokatunnilla saimme joka päivä naapurin ihmisvarjupaikan emännän tekemää ihanaa soppaa.

Siivousta, haravointia, kaupassa käyntiä, järjestelyä ja tietenkin kahvitaukoja. Ma proovisin rääkidä Eesti keeli:-) Ainakin kuuntelin sujuvasti ja kyllä uusia sanoja tuli paljon.

punainen_kissa


Iltapäivällä aamun työt uudelleen. Haiglan iso mustavalkea villikissa Myrkkypurkki sihisi ja voi huonosti. Epäilimme, että sillä oli virtsakivet ja eläinlääkärin kanssa neuvoteltiin jo mahdollisesta nukuttamisesta, mutta hänpä siitä virkistyi ja jaksoi taas sihistä ja suhista kaikille.

Saimme myös uuden päiväpalvelijan, Birgitin. Eesti keeli, eesti keeli. Ymmärsimme hyvin toisiamme.

Aamu- ja iltapäivärutiinit pysyivät samoina, mutta paljon asioita tapahtui. Toisena päivänä hurmaava Prinssini siirtyi emo-lapsiosastolle ja tuli toimeen hienosti kaikkien kanssa. Sinä aamuna teimme sopimuksen, että hänen kotinsa tulee olemaan Suomessa. Aion toimia kummitätinä ja hakea uuden kodin pojalle.

Yksi kissoista löysi omistajansa. Kissa ja omistaja kotoisin Pärnusta ja kissa löytynyt noin 100 kilmetrin päästä Haapsalusta. Kummallista?

Tässä vaiheessa vaihdoin 30 euron jalkahoidon pikkukissojen märkäruokaan. Ja eikun kauppaan. Monta nälkäistä suuta odotti.

paljon_pentuja

Neljän jälkeen olin päivittäin kylpylässä. Uintia, hoitoja, saunomista ja hyvää ruokaa. Nukkumatti tuli aina ennen kymmentä:-)

Kolmantena päivänä jouduttiin yksi pikkuinen siirtämään Haiglaan eli sairaalaosastolle. Cim antoi kipulääkettä ja niin pikkuinen sitten sai rauhassa nukahtaa ikuiseen lepoon. Voimat eivät riittäneet. Totta kai itkin. Mutta tämä kaikki kuuluu elämän menoon. Kuolemakin.

Prinssi leikki muiden pentujen kanssa, mutta usein se meni nukkumaan yksikseen omaan rauhaansa ja sitten istui häkin päällä katsellen minua, että olithan tosissasi sen Suomeen muuton kanssa. Kyllä, kyllä.....

Neljäntenä päivänä tuli löytökoira, jonka omistaja tuli jo tunnin päästä vihaisena hakemaan koiraansa. Hän ei ollut sitä päästänyt kaduille! Koira ei heiluttanut häntäänsä omistajan tullessa ja silloin vain arvailimme, mitä on tapahtunut.

Perjantaina viimeisenä työpäivänä aurinko paistoi, mutta mieli oli haikea. Kissanpojat olivat kunnossa ja Myrkkypurkki sihisi ja sähisi vanhaan tapaan. Tuntui jo niin tutulta. Koirat olivat kavereita.

Pihaan ajoi auto ja sieltä tuli mies säkkien kanssa. Saimme monta säkilllistä vanhoja Venäjän vallan aikaisia hyväkuntoisia vilttejä! Tuuletus ja viikkaus hyllylle. Kissoille luksusalusia pitkäksi aikaa. Ja mitkä värit.

Iltapäivähoito ja leikkiminen kissojen kanssa. Olo oli aika haikea. En pysty pelastamaan koko maailmaa, mutta parantamaan ihan pieniä osia. Ja Prinssi katsoi minua. Sanoin sille, että olet minun kummilapseni ja Cim lupasi ottaa pojan kotihoitoon siksi aikaa, kun rokotukset, sterilointi ynnä muut asiat ovat kunnossa. Kohtalo kuljetti tätä kissanpentua.

Vielä lauantaina aamulla nopea vierailu kissa- ja koiraystävien luona ennen laivalle lähtöä.

kissa_alusen_paalla 

kaksi_kissaa_varjupaikissa

Paljon jäi kertomatta, mutta kaikki on muistoissani ja käsin kirjoitetussa päiväkirjassa, joka tulee saamaan jatkoa. Kiitos kaikille, jotka annoitte minun olla Haapsalu Loomade Varjupaikassa palvelijana.
 

PS. Prinssille löytyi koti jo seuraavana päivänä. Tiesin, että näin käy. Matkustamme elokuussa ystäväni Karitan kanssa hakemaan poikaa, mutta se onkin sitten jo uuden tarinan aika. :-)

sirpa_ja_prinssi


Varjupaikan Cim kirjoitti Kissakkaaseen vapaaehtoistyöstään joulukuussa. Lue täältä hänen päiväkirjamerkintöjään.

 

Lisää kommentti

Ota yhteyttä, kehrää tai sähise: Palautetta, kas tai suoraan sähköpostilla info(miuku)kissakas.fi
Copyright © Kissakas, ellei toisin mainita