Kysäisepä Helena Paavonsalolta kissoista. Saat kuulla varmasti neljästä omasta kissasta, ilman muuta seitsemästä kissakahvilan kissasta ja totta kai Kattiradiosta, jota Helena tekee Tallinnan kissakahvilan tiloissa.



helena_ja_kissakahvilan_susser-vusser

No, selvän teki, kysäistään!
 

Nelisen vuotta sitten Helena Paavonsalo jäi eläkkeelle – tai siis "eläkkeelle ja elämä uusiksi", kuten hän itse kuvailee. Vantaa vaihtui Tallinnaan ja Suomenlahden tuolle puolelle muuttivat tietysti myös Reino Reppuhousu (kuvassa alla), Aino Amalia Ampiainen (nimestään huolimatta poika, maukuu "ai ai ai"), Pikku-Toivo Unelma ja Arvo (joka on arvokas ja kuningas eikä tarvitse muita nimiä).

reino_reppuhousu_rentona
 

- Kyllä nimet menevät välillä sekaisin ja minä luettelen sitten kaikki nimet peräjälkeen. Ja sitten pojat, nämä minun kissani siis, nauravat, että on siinä meillä äiti. Itse on antanut meille nimet eikä muista niitä.

 

Arvo löytyi aikoinaan Inkoon saaristosta, Ainon (seuraavassa kuvassa näyttää hortonomitaitojaan) tie kulki HESY:n kautta ja Reino tuli Helenalle kurjassa kunnossa edellisestä kodista. Löytökissoja olivat myös Helenan edesmenneet Sulo ja Riesa Kukka Katriina, kun taas Pikku-Piu oli yksi Riesa Kukka Katriinan pennuista. Helena muistelee ja herkistyy.

aino_hortonomina

 

- Itken melkein aina, kun puhutaan kissoista. Kaikki ihmiset eivät sitä ymmärrä. Olen varma, että eromme poismenneisiin kissoihin on väliaikainen. Kyllä me tapaamme vielä.

 

 

Pikku Toivo Unelma ja velvollisuus

 


Yksi vielä! Pikku-Toivo Unelma.


pikku-toivo_unelma

Pikku-Toivon tarina saa äänen jälleen särkymään. Se oli niitä aikoja, kun Helenan pihamaalla Suomessa vieraili arka ja huonokuntoinen kulkukissa.

 

- Muistan ikuisesti yhden pimeän syysillan, kun seisoin pensaikossa ja kissa tulee syömään ja kun se vihdoin antaa ottaa itsensä syliin ja alkaa kehrätä. Sitä tunnetta ei voi selittää...

 

Kissa kesyyntyi ja Helena vei sen löytöeläintaloon, kuten oli alkujaan suunnitellut. Pian hän saa puhelun naapurista: talon alta on löytynyt kolme kissanpentua.

 

- Arvasin heti mitä oli tapahtunut. Minä olin vienyt niiden äidin. Kissanpennut loukutettiin ja toimitettiin löytöeläintaloon. Pyysin saada tulla katsomaan niitä ja sieltä Pikku Toivo Unelma tuli mukaani. Katsoin, että se oli suorastaan minun velvollisuuteni, koska olin vienyt siltä äidin.

 

 

Kahvilaan mahtuva radio

 

 

Neljä kissaa ovat Helenan Paavonsalon perhe. He asuvat kerrostalokodissa Harkujärven rannalla, muutaman kilometrin päässä Tallinnan keskustasta. Mutta on hänellä tärkeitä kissoja muuallakin kaupungissa, tarkemmin sanottuna seitsemän kissaa osoitteessa Tartu Maantee 24. Ovessa ja ikkunoissa lukee Nurri Kassikohvik – Nurri Cat Cafe.

 

Kun Helena kuuli, että nykyiseen kotikaupunkiin on tulossa kissakahvila, yksi asia oli varma: hän haluaa tavata ja haastatella sen perustajaa. Jaanus Lliend vieraili Helenan luona, ja lopputulos on kuunneltavissa täällä.

 

Rupatellessa selvisi sekin, että kissakahvilan tiloihin mahtuisi suomenkielistä ohjelmaa lähettävän SSS-Radion (S = Sibelius, S = sauna, S = sisu) kauan kaivattu studio.

helenan_lahin_tyokaveri

 

- Ja niin me tehtiin sinne studio ja minulle se sopii erinomaisen hyvin, sillä rakastan kissoja ja rakastan käydä kahvilassa!

 

 

Pyöräillen mummia katsomaan

 

 

Muutama kuukausi kahvilan avautumisen jälkeen myös Suomeen levisivät ikävät uutiset. Otsikoiden mukaan Tallinnan kissakahvilan kissoja kohdellaan huonosti ja ne on viety pois. Helena huokaisee syvään ja kertoo kahvilan alkukankeudesta ja siitä, että kissoja annettiin adoptoitavaksi.

 

- Silloin lauma aina hajosi ja kissat stressaantuivat. Nyt siellä on uudet kissat, joita ei anneta minnekään. Ne asuvat siellä, ja niin kuin äsken yksi niistä, Karvapall nimeltään, makasi ikkunalla selällään jalat oikoisenaan luottavaisena ja onnellisena. Kyllä niiden käytöksestä näkee, ettei niitä kohdella huonosti.

 

Kissakahvilan ja radiostudion välissä on seinä ja seinässä ikkuna. Onneksi ikkuna on sen verran korkealla, että ohjelman tekeminen sujuu niinkin kissarakkaalta ihmiseltä kuin Helena Paavonsalo.

 

Paitsi kerran.

 

- Istuin studiossa ja katsoin ylös ikkunaan. Eikös siellä ollut Susser-Vusser! Ei meinannut pokka pitää. Ikkunan alla kahvilan puolella on juoksupyörä, ja sen takana on paikka, johon Susser-Vusser pääsee, niin sieltä se killitti katsoa mummia. Minähän olen mummi näille kissoille.

 

Kahvilan kissoista Susser-Vusser (eli tutummin Sussukka) ja Munchkin (eli Mussukka) ovat ainoita, jotka osaavat käyttää juoksupyörää. Helena paljastaa, että välillä juoksupyöräilyn äänet kuuluvat studion puolelle. Silloin Sussukalla on vauhti päällä - tai vauhtivuorossa on Mussukka, kuten tässä videossa.
 

 

Pühapäev kiisudega

Posted by Kassikohvik Nurri on 14. kesäkuuta 2015

 

 

Häslääjän oma nimikkoleivos


 

Sussukka ja Mussukka ovat valmiina livahtamaan kahvilan ovesta radion puolelle. Ainakin silloin, kun mummi on menossa studioon.

 

- Tarkkana siinä saa olla. Kun olen juomassa teetä kahvilan puolella, availen samalla ovia asiakkaillekin. Joskus olen joutunut puuttumaan tilanteisiin, joissa lapset ovat käsitelleet kissoja kuin leluja. Kahvilan säännöt ovat näkyvillä, mutta henkilökunta ei ennätä katsoa koko ajan kaikkien perään, selittää Helena.

 

Hän miettii ryhtyvänsä vapaaehtoiseksi, joka kiireisimpinä ruuhka-aikoina availisi kissakahvilan ovia ja pitäisi tarvittaessa järjestystä.

 

Monet asiakkaat ovat Suomesta. He kuulevat Helenan juttelevan kissoille suomeksi ja niin saa mummi jälleen kertoa kahvilasta ja sen asukkaista.

 

- Kuusi kissoista on Haapsalun löytöeläintalosta ja Karvapall löydettiin täältä Tallinnan kaduilta. Domino, mustavalkoinen tyttökissa, on selvästi pomo. Ja kaksi pikkuista, Susser-Vusser ja Munchkin, ovat aivan ihastuttavia. Mitä Sussukka tekee, tekee Mussukka kohta saman perässä.

 

Susser-Vusser tarkoittaa suomeksi häslääjää, sellaista, joka häslää joka paikassa ja yhtä aikaa. Helena on antanut itselleen vapauden suomentaa nimen Sikinsokin-kissaksi.

 

- Kahvilassa on muuten sellainen leivonnainen kuin Susser-Vusser-karamellisuukko. Se on todella hyvää!

 

 

Jussi, juhannusaaton löytökissa

 

 

Neljän Tallinna-vuoden aikana Helena Paavonsalo on huomannut, että monella on kaupungissa lemmikkinä kissoja. Yhtäkään hän ei ole nähnyt valjaissa ulkoilemassa.

 

- Suomessa Arvo-herran kanssa ulkoiltiin valjaissa, mutta täällä en lähtisi omieni kanssa pihalle. Täällä on hirveän paljon koiria vapaana.

 

Löytöeläintaloja Tallinnassa on useampia. Kissojenystävää jaksaa ihmetyttää, miksi ihmiset eivät pidä huolta lemmikeistään. Kuten Jussi-kissasta, joka löytyi Stockmannin edestä ihmisvilinästä...Helena, kerro lisää Jussista!

 

- Menin juhannusaattona tekemään radio-ohjelmaa ja juttelin Mussukalle. Suomalainen pariskunta tuli kertomaan kissanpennusta. Onneksi ymmärsivät ottaa sen kiinni ja tuoda kahvilaan. Kävin katsomassa sitä takahuoneessa. Siellä se oli häkissään, oli hirveän arka ja hirveän pieni. Itkuhan minulta pääsi.

 

 

Kattiradiossa kerrotaan kissatietoa

 

 

Onhan Helenalla SSS-radion lisäksi Kattiradio. Hän otti yhteyttä Kattiradion muihin tekijöihin, Tallinnassa asuviin suomalaisiin kissa-aktiiveihin eli Helena Mustoseen ja Meri Lindrothiin. Toinen Helena vei pikkuisen löytökissan lääkäriin, joka arveli Jussin olevan puolentoista kahden kuukauden ikäinen.

 

- Nyt Jussi on Mustosen Helenan luona ja kuulemma leikkii ja kehrää ja puskee, vaikka alkuun oli aivan sokissa. Helena oli aivan myyty ja niin Jussi jäikin sinne asumaan.

jussi_loysi_kodin_toisen_helenan_luota

 

Kattiradion välityksellä kaksi kissarakasta Helenaa ja yksi kissarakas Meri kertovat tietoa kissoista. Kattiradion juttuja voi kuunnella täältä.

 

- Eläinlääkäreitä me emme ole, mutta yritämme selvittää tarkkaan, mistä puhutaan ja että puhutaan oikein esimerkiksi siitä, minkä ikäisenä kissoja voi leikata.

 

Mitä kotona tuumataan, kun perheeseen kuuluu yksi Tallinnan kissahulluimmista suomalaisista?

 

- Meillä on semmoinen systeemi, että kerron aina Arvolle, mihin lähden ja miten kauan äiti viipyy tai jos äiti viipyy joskus pidempään. Meillä on pitkät jutut keskenämme. Muuten Arvo kyllä varmasti mököttäisi. Arvo kertoo asiat sitten muille kissoille.


 



Ps.
Helena ja Kattiradio kaipaavat kaikenlaisia kissatarinoita. Voit lähettää niitä Helenalle sähköpostilla osoitteeseen paavonsalo(at)gmail.com.


Ps.2.
Oletko matkustamassa Viroon? On monia tapoja, miten voit auttaa sikäläisiä kodittomia kissoja. Lue neuvot ja vinkit täältä.

Ps.3
Kissakas teki lokakuussa 2014 lukija-tykkääjämatkan Kassikohvik Nurriin. Miten reissu meni? Pääset lukemaan jutun ja ihastelemaan kuvia täältä.

 

 

Lisää kommentti

Ota yhteyttä, kehrää tai sähise: Palautetta, kas tai suoraan sähköpostilla info(miuku)kissakas.fi
Copyright © Kissakas, ellei toisin mainita