Pakkaa sitä, pakkaa tätä ja pakkaa kissa! Rotukissojen esittelynäyttelyyn lähtö ei suju kovin toisella tavalla verrattuna muihin kissanäyttelyihin. Olen kiertänyt ensimmäisen ocicatini Kikin (WiliWilla Lady Kit Kat) kanssa kesästä 2013 näyttelyissä. Kikin jälkeläisen Junnun (WiliWilla Merton Charm) kanssa nähtynä ovat Helsinki, Tampere, Jämsä ja Jyväskylä.


Vuoden ikäinen Junnu lähtee tällä kertaa mukaani Hyvinkäälle Suomen Rotukissayhdistyksen järjestämään Rotukissapäivään.
 

junnun_kanssa_kissanayttelyssa


Kaikki alkaa aina A:sta, niin myös kissan kanssa esiintyminen. Tai oikeastaan R:stä. Yksi tärkeimmistä asioista on huolehtia, että rokotukset on tarkistettu ja voimassa. Rokottaminen on hyvä suoja, jonka kissalle voi suoda tarttuvia virus- ja bakteeritauteja vastaan. Kissanäyttelyt ja esittelynäyttelyt ovat tavallisesti niitä paikkoja, joissa sekä hyvät että huonot pöpöt liikkuvat.

Eivät rokotukset tarkoita sitä, etteikö kissa voisi sairastua. Sairastumisen seuraukset ovat kuitenkin todistetusti lievemmät rokotetulla kissalla verrattuna rokottamattomaan. Siispä ne rokotusasiat ovat paitsi kissatapahtuman vaatimus myös suoja ja syytä huolehtia kuntoon ajoissa!
 

 

Hentoa vaaleanpunaista nuorelle kollille

 


Pakkaa se kissa! Näyttelyyn valmistautuessa pakkaamiselta ei vaan voi välttyä. Kissa on tietysti pääosassa tässäkin, sillä turvallisuus vaatii kissan kuljettamista autossa joko turvavyövaljaissa taikka omassa kuljetuskopassa. Toki jotkut onnekkaat pääsevät liikkumaan näyttelypaikalle julkisilla kulkupeleillä, mutta meille se on mahdotonta. Joten autoon pakkaan kissan ja kopan sekä oman välineistöni eli käsilaukun lisäksi kissalle yhtä ja toista tarpeellista - ja tietysti tarpeetontakin, kuten lempileluja sekä pesiä ja pehmusteita (mutta sorrun aina ostamaan näyttelystä uusia pesiä ja leluja), mutta jos niitä silti sattuisi tarvitsemaan!

tavarat_valmiina_autoon_laitettavaksi
 

Junnu on siis päätetty pakata mukaan ensimmäiseen esittelynäyttelyynsä. Kissan lisäksi mukaan otan potan hiekkoineen (omat hiekat ja hiekka-astiat vähentävät nekin pöpöjen leviämistä, mutta lisäävät roudattavan tavaran määrää sekä painoa) ja pinkki (siis hentoinen vaaleanpunainen!) teltta nuorelle kollille yleisön edessä keikistelyyn.

 

Aiemmissa näyttelyissä kollin hyväkäs on päivän aikana jättänyt yleensä esiintymiset väliin ja mönkinyt vällyjen väliin heti kun sen oma ihminen katoaa näkyvistä - yleisöltä kun ei herkkuja ole tippunut, taikka muutakaan motivaatiota. Niitä tämän nuoren kollin omasta mielestä kuuluisi ensisijaisesti olla saamassa – mieluiten paljon.

junnu_pinkissa

Tällä kertaa esiintyminen järjestyy eläinkaupan tiloissa, siispä ruokapuolen oletan sieltä löytyvän. Ruokapurkkeja ei tarvinne pakata tällä kertaa mukaan, mutta omat ruoka- ja juomakupit kuitenkin.

 

Suunta kohti Hyvinkäätä!

 

 

Aamulla usvaisessa hämyssä (tai no, aamu ja aamu, puoli yhdeksän on jo inhimillinen, sillä näyttelymatkaan on monasti lähdetty jo ennen aamunkoittoa!) ja ensimmäisen kupillisen kahvia kitusiini kaadettuani saan silmät auki sen verran, että osaan suunnistaa vaatekaapille. Pakkasin sinne Junnun tarvikkeet valmiiksi edellisenä iltana.


Omat vaatteet ja tavarat edelleen ovat levällään mikä missäkin. Toisen kahvikupillisen jälkeen olen jo sen verran tolkuissani, että saan nosteltua kissan tavarat kuistille odottamaan autoon pakkaamista. Omat vaatteet ovat oikein päin päällä ja käsilaukkuun nakataan kamera sekä lompakko ja puhelin. Kissa vielä kassiin ja sitten suunta kohti Hyvinkäätä!

junnu_matkalla_rotukissapaivaan

Matkaa Hyvinkäälle meiltä kotoa kertyy noin 40 minuutin edestä, ja Junnu ilmaisi pariin otteeseen mielipiteensä tästä viikonloppuaamuisesta riepottelusta. Ihme touhua, kun ei edes lauantaina saa jäädä aamupalan jälkeen (joka kyllä kieltämättä sekin oli epäilyttävän kevyt) loikoilemaan lempparipesään kiipeilypuussa.
 

 

Lohduttavat kuivatut krillit

 

 

Faunatar oli järjestänyt erillisen tilan ja sinne kissat saivat häkkeineen jäädä asettumaan ja oleilemaan ihailun kohteina. Junnukin asettui häkkiin, ihan perälle tosin, sillä se oli hiukan epäluuloinen tilan ja siellä olevien muiden kissojen takia. Pikkuisen epävarmasti se pälyili katonrajaan nähdäkseen tarvittaessa sopivan pakoreitin (kissat mieluusti pakenevat aina ylöspäin). Lohdutukseksi jakelin Junnulle sen lemppariherkkuja kuivattuja krillejä (katkaravun näköisiä ja sukuisia meren mönkijöitä) ja se asettuikin huovutettuun villapesään edelleen vilkuillen tilaa ympärillään.
 

Mukaani otin kissalle oman kevythäkin, koska se on helppo ravistella auki ja pakata taas käytön jälkeen mukaan. Suljin sen vetoketjullisen suuaukon ja lukitsin varmuuden vuoksi ja painelin kahville sekä aamupalalle läheiseen kahvilaan – kauppakeskuksessa kun ollaan.
 

 

Ei edustaminen hullua ollutkaan

 


Yhdeltätoista tilaan alkavat saapua ensimmäiset rotukissoista kiinnostuneet vierailijat. Lempeäksi viidakkokissaksi tituleerattu (Ocicat ry:n käyttämä rotuluonnehdinta) ocicatrodun edustaja saatiin houkuteltua herkkunappuloilla esiin häkkipohjan pehmusteiden alta. Hitusen hermostuneelta ja arastelevalle vaikuttanut poika antoi kuitenkin käsitellä ja tykästyi ihailijoiden hellittelyyn ja huomioon varsin ripeästi - ei kai se edustaminen sitten kovin hullua ollutkaan.

junnu_pinkissa_yha_edelleen
 

Kissanäyttelyissä kissa on samalla tavalla esillä näyttelyhäkissään. Silloin häkillä ei voi päivystää ja jäädä jutustelemaan samalla tavalla yleisön kanssa, sillä tuomarin arvostelun etenemistä tulee seurata tarkasti. Toisinaan arvosteleva tuomari saattaa muuttaa arvostelujärjestystä (yleensä kissarodut arvostellaan omassa kategoriassaan aakkosittain, jossa lyhytkarvakissojen kategoriassa ocicat on yleensä pitämässä perää), jolloin juttu jää herkästi kesken, tai ei ennätä alkaakaan, kun kissa pitääkin jo kiikuttaa tuomarin eteen arvostelua varten.
 

Tällä kertaa ei arvostelua eikä tuomareita ollut, joten sain keskittyä rodun esittelyyn ja yksilön tyypillisistä piirteistä kertomiseen. Suuren työn esittelystä teki Junnu ihan itse. Sain sen houkuteltua herkuilla hivuttautumaan toisinaan jopa syliini istumaan. Näyttelyissä mukanani on retkituoli, joka osoittautui näppäräksi tälläkin kertaa.

 

 

Kiertyvät suklaatäplät

 

 

Koska esittelynäyttelyssä ollaan, siispä esittelyä:

 

Junnu ja kotiin jäänyt Kiki ovat ocicat-rotuisia lyhytkarvaisia kuviokissoja. Kumpikin on väriltään villiä kissaa muistuttavan herkullisen suklaan sävyisiä: Kiki tummaa ja terveellistä ja Junnu puolestaan lämpimämpää ja makeampaa sävyä. Rekisterikirjaan kumpikin on merkitty suklaatäplikkäänä.
 

Rotumääritelmän mukaan ocicat on suuri tai keskisuuri kissa. Lihaksikas ja linjakas atleetti, jonka turkki on lyhyt, tiheä, kiiltävä sekä vartalonmyötäinen. Hyväksyttyjä värejä on kuusi. Niistä kaikista on olemassa myös hopeasävyt, jonka amerikan lyhytkarva on alkujaan tuonut tähän siamilaisen ja abessinialaisen risteytyksestä vahingossa syntyneeseen täplikkääseen rotuun. Täplät kiertävät kylkiä peukalonpäänmuotoisina kiertyen lonkanpäälle häränsilmäksi. Kuvion tulee erottua selvästi pohjaväristä.
 

Luentaaltaan ocicatit ovat melkeinpä koiramaisia. Ne oppivat nopeasti pieniä temppuja kuten noutamista ja esteiden ylittämistä. Ne rakastavat ihmisiään ja haluavat aina tietää mitä askareita milloinkin on menossa ja toimivat niissä apuna, miten vain parhaiten sitten tiellä ovatkaan. Ne myös säilyttävät leikkisyytensä aikuisinakin.

studiokuva_junnusta

 

 

Leppoisa, unelias, ikuistettu kuviokissa

 

 

Kuviokissalle tärkeintä on nähdä kissan kuvio, joten parhaan puolen sai esiin vain ottamalla kissan ulos häkistä ja antaa ihmisten välisen kanssakäymisen tehdä tehtävänsä. Naapurihäkin sfinx-rotuinen nakukissa keräsi ihailua ja ihmetystä osakseen, mutta eipä kuviokissa sille paljon havinnyt.

 

Leppoisa Junnu sopeutui edustajan rooliinsa ja puolenpäivän jälkeen silläkin alkoi tuntua päiväunien lyhyys. Silmät painuivat väkisinkin kiinni, ja ihmiset saivat vapaasti käydä silittelemässä ja ihailemassa sitä.
 

Kissakkaan henkilökunta sattui sopivasti paikalle, kun Junnu saatiin jälleen kaivettua kevythäkin alustan alta esille. Samaan aikaan naapurihäkissäkin kaivettiin sopivasti eväitä esille. Herkkupussin rapina herätti uneliaan Junnun ja tästä saatiin ikuistettua otos myös Kissakkaan Facebookiin.
 

 

Palkinto pakasteesta, lepoa puussa

 


Kaikki hyvä päättyy aikanaan, ja niin myös tämä edustusesiintyminen Hyvinkäällä. Kello 16 jälleen pakattiin kissa ja oheistavarat autoon ja matkattiin Junnun jurputuksen saattelemana kotiin lepäämään. Vaikka päivän mittaan olin syöttänyt erinäisiä herkkuja Junnulle, silti se koki olevansa edelleen nälkäinen.

 

Palkinnoksi tästä hienosti sujuneesta esiintymisestä se saikin pakastehiiren (sitä optimaalista kissan ravintoa, eikös?!), jonka kävin sille ostamassa Faunattaresta.

hiiri_paivalliseksi


Palkkionsa se olikin ansainnut, ja päivällisen jälkeen Junnu kölläytti itsensä lempipesään kiipeilypuussa. Ilta sujui leppoisasti, mutta kello 19.30 ravit koko maukujengi - Junnu mukaanlukien – suoritti uskollisesti. Josko ne päiväunet otetaan takautuvasti sitten ensi yönä? Toivoa aina sopii!


junnun_lempparipesa

 

Täplikkäin terveisin

Junnun omistaja Paula sekä kissat Junnu, rescue-kissa Salli (kuvassa alla) ja oci-mamma Kiki (Sallin jälkeen kuvassa)

rescue-salli_ulkoilee     ocimama_kiki

 

 

Ps.

Paulan ja Junnu linkkivinkit:

Ocicat ry:n kotisivut täällä ja Facebook-sivu täällä, Suomen Rotukissayhdistyksen kotivu täällä ja Facebook-sivun täällä.

Ps.2.
Siperiankissa Jörö oli myös mukana samaisessa Rotukissapäivässä. Jörön omistaja piti päiväkirjaa, jota pääset lukemaan täällä näin.

 

Lisää kommentti

Ota yhteyttä, kehrää tai sähise: Palautetta, kas tai suoraan sähköpostilla info(miuku)kissakas.fi
Copyright © Kissakas, ellei toisin mainita