18. joulukuuta 2018
Mooses

Millainen paikka kissoilla on eläkeläisten elämässä ja kodissa? Tätä selvitteli YTM Sini Saarinen sosiologian pro gradu -tutkielmassaan, johon hän haastatteli joensuulaisia ja seinäjokelaisia 59 – 79-vuotiaita eläkeläisiä. Yhdentoista haastateltavan joukossa oli sekä pariskuntia että yksineläviä.
 

Ja tietysti: heillä kaikilla on kissa tai useampi ja kokemusta kissoista elämänsä varrelta.

kissa_potkottaa_olohuoneen_matolla

 

Olemassaolosta kertovat esineet

 

Sini Saarinen pääsi seuraamaan läheltä, miten kissa näkyy eläkeläisten kotien järjestyksessä. Usein kissan olemassaolon huomaa jo kodin ulkopuolella: ovessa on kissa-aiheinen kyltti tai ovipielessä kissapatsaita.

- Itse kissa saattoi vilahtaa oven raosta ulos tai katsoa piha-aidan päältä kotipihalle saapuvaa vierasta. Eläkeläisten kodeissa kissoilla on melko vapaa pääsy kaikkialle, usein kodin ulkopuolellekin.

Sisällä talossa hyllyillä on kissa-aiheisia koriste-esineitä ja valokuvia kissoista. Eräässä kodissa on kissoille omistettu valokuvaalbumi.


raapimispuu_ja_kissa

 

Raapimapuut ja kiipeilytelineet, makuualustat ja pahvilaatikot kertovat eläkeläisten asuinkumppaneista. Kodeissa kissan turvallisuus on huomioitu erikoisjärjestelyillä. Vesikattila voi olla kuuman hellalevyn päällä, ettei kissa polta tassujaan.

Sini Saarinen kertoo pariskunnasta, jonka olohuoneessa korkean kiipeilytelineen vieressä on taso, jonka päälle on asetettu tyyny.

- Tyynyn sijainnilla on tarkka merkitys. Aiemmin kissa oli pudonnut kiipeilytelineen ylätasanteelta ja lyönyt päänsä pöydänkulmaan. Nyt putoamispaikalla oli tyyny pehmikkeenä. Tyynyn epätavallisen asettelun merkitys olisi jäänyt tyhjäksi, ellei perheen mies olisi kertonut asiasta.

 

Kissan ja ihmisasukkaan yhteinen vesilasi

 

Kissaan liittyvät säännölliset toimenpiteet rytmittävät eläkeläisten elämää. Haastatteluissa keskusteltiin muun muassa ruokkimisesta ja virikkeiden tarjoamisesta.


kissa_poydan_aaressa

 

- Ihmiset järjestävät kissan ruokailun edellisten kissakokemustensa ja nykykissojensa luonteen mukaan. Kissan ruokailuun liittyvät tavat vaihtelevat perheittäin. Toisissa kodeissa kissalla on tarkat ruokailuajat, toisissa on aina ruokaa tarjolla, kertoo Sini Saarinen.

Aina ruokailu ei rajoitu keittiöön, vaan herkkupaloja annetaan muissakin huoneissa. Makuuhuoneen pöydällä saattaa olla vesilasi, joka on kissan ja ihmisasukkaan yhteinen.

- Kissaa pidetään monessa perheessä puhtaana eläimenä, joten yhteisiä juoma-astioita ei välttämättä kummeksuta. Erään haastateltavan sanoin: ”Äitihän se sanoi, että elukan suu on puhtaampi kuin ihmisen”.


leikittamassa_kissaa

 

Yleisin yhteinen harrastus on leikittäminen. Sen sijaan, että kissan kanssa aktiivisesti harrastettaisiin, kissa on enemmän osa eläkeläisten arkielämää ja kotiaskareita.

- Kissan kanssa ollaan paljon kodissa ja kissa on ihmisen seurana televisiota katsellessa, pukiessa, vessassa tai siivotessa. Kissan kanssa voidaan myös vain olla. Kissan seura on haastateltaville pääosin rentoa yhdessäoloa ilman suorituspaikkoa, kuvailee Sini Saarinen.


kissa_nukkumassa

 

Haastattelujen perusteella eläkeläiset pyrkivät pitämään kissasta vähintään yhtä hyvää ellei parempaakin huolta kuin itsestä.

- Eläintä kuunnellaan ja sen hyvinvoinnista yritetään huolehtia niin hyvin kuin mahdollista.

 

Asenne muodostuu jo lapsuudessa

 

Haastatteluissa palataan myös lapsuusmuistoihin. Kaikilla haastateltavilla oli lapsuudessa kissoja, jotka olivat monesti hyötyeläimiä, hiirestäjiä.

Eläkeläiset eivät kuvaile Sini Saariselle lapsuutensa kissoja kovin yksityiskohtaisesti. Kuitenkin monet kissamuistot ovat luonteeltaan arjen tasaisuudesta poikkeavia.

- Muuan haastateltava kertoi antaneensa kissalle lapsuudessaan valeriaanaa. Motiivina tähän oli uteliaisuus. Valeriana oli villinnyt kissan ja haastateltava kuvaili, miten kissalle oli tullut kiire: se meni seiniä myöten ja kävi katossakin.


kissan_nena_oikein_lahelta

 

Saarisen mukaan kissojen merkitys haastateltavien elämään on eläkeiässä suurempi kuin lapsuudessa. Siitä huolimatta kukaan ei kuvannut suhtautumisensa kissoja kohtaan muuttuneen ratkaisevasti elämän aikana.

- Tästä voi päätellä, että läpi elämän jatkuva suhtautuminen kissoihin ja eläimiin ylipäätään muodostuu jo lapsuudessa. Kuitenkin suhde kissoihin on eläkeiässä tullut läheisemmäksi, mikä johtunee siitä, että elämä keskittyy monilla eläkeläisillä enemmän kodin piiriin. Silloin kodin ulkopuolinen sosiaalisuus helposti vähenee.

 

Hävettävät suru, ikävä ja kiintymys

 

Kissoihin liittyviä tunteita saatetaan myös hävetä. Eräs haastateltavista itki muistellessaan kissansa myrkytyskuolemaa ja totesi, ettei eläimiin pitäisi niin kiintyä. Toinen haastateltava sätti itseään lapselliseksi, koska liikuttui lähiaikoina menehtyneiden kissanpentujensa muistelemisesta. Kolmannen kissa oli kuollut rotanmyrkkyyn ja hän kertoi tuntemuksistaan näin:

"Kun se kuoli, niin minä ajattelin, että en ikinä kyllä enää ota kissaa vaivoiksi. Tai en nyt vaivoiksi, totta kai siitä nyt on vaivaa, mutta minä ajattelin, että kun pitää rääkyä aikuisen ihmisen tuota viikkotolkulla."

Haastateltujen vastaukset kertovat Saarisen mukaan kulttuurista, jossa voimakkaat tunteet tulisi kohdentaa ihmisiin tai aikuisen ihmisen tulisi hallita vahvat tunteensa.

- Eläimiä kohtaan koetut voimakkaat tunteet kuten itkuna purkautuva suru, ikävä ja kiintymys nähdään ehkä jopa taantumisena lapsen tasolle. Yhden haastateltavan isän näkemys "itku on heikkouden merkki", voi olla osa sitä tunnekulttuuria, johon moni eläkeläinen on kasvatettu.


kissa_katselee_kukan_takaa

 

Nykyhetkellä eläkeläisten kissat vaikuttavat silmäteriltä, joista kannetaan vastuuta ja jotka ovat elämän keskiössä.

- Kun lapset ovat muuttaneet pois, työt loppuneet ja elämästä on tullut paikoillaan pysyvämpää, on kissan kanssa olemisesta tullut mukava ajanviete, pariskuntia yhdistävä puheenaihe ja myös hellyyden ja läheisyyden tarpeiden tyydyttäjä, Saarinen kuvailee.

 

Enemmänkin kuin perheenjäsen

 

"Kun on eläkeiässä, niin se on aina vaan tärkeämpi. Kissa."

Näin toteaa 72-vuotias eläkeläinen. Kaikille Sini Saarisen haastattelemille kissa on perheenjäsen. Kaksi heistä sanoo kissan olevan enemmänkin kuin pelkkä perheenjäsen.


kissa_on_vanhuksen_sylissa

 

Saarinen kertoo, että kissa voi olla ihmiselle seuralainen, jonka kanssa eletään kiinteästi yhdessä jopa lujemmin kuin ihmisperheenjäsenten kanssa. Kissan kanssa jaetut hetket voivat olla intiimejä tavoilla, joita ilmenee harvemmin ihmissuhteissa.

- Kissa saattaa olla mukana vessakäynneillä ja istua vessan roskiksen päällä katsomassa vessassa asioivaa ihmistä tai käpertyä pöntöllä istuvan ihmisen nilkkoihin laskettujen housujen sisään nukkumaan. Kissan kanssa jaetaan sellaisia puolia itsestä, joita muilta ihmisiltä mieluusti peitellään.

Monelle haastatellulle merkityksellisin kissa on heidän nykyinen kissansa. Mutta löytyy niitäkin, joiden “erityisin kissa” oli joku entisistä kumppanieläimistä. Tällainen kissa koetaan poikkeuksellisen rakkaaksi ja läheiseksi ja siihen on poikkeavan syvä yhteys.

- Eläkeläisten kokemus välitetyksi ja huomatuksi tulemisesta on tuntemuksena erityisen mieleenpainuva. Kissa saattaa kiintymystä osoittamalla tarjota ihmiselle tunteen itsen tärkeydestä. Haastateltaville on mieluisaa, että he saivat hoitaa kissaa ja olla sille hyviä, tarjoamalla sille hellyyttä, virikkeitä ja vapautta.

 

Ylhäisiä kuningattaria ja kuninkaita

 

Miltä tuntuu, kun kissa on lähellä? Tämä on yksi Sini Saarisen esittämä kysymys. 79-vuotias eläkeläismies vastaa näin:

"Silloin on kaikki niin kuin pitääkin."

- Kissat ovat lapsuudesta asti olleet osa eläkeläisten elämää, joten kissasta on tullut kiinteä osa heidän arkeaan. Kissa on monelle yksi niistä osatekijöistä, joista kokonaiselta tuntuvan elämän koetaan rakentuvan.


kissantassut_huovan_paalla

 

Kissoista puhutaan kotona kuningattarina ja kuninkaina, uroskissat ovat isäntiä. Eräs haastatelluista tuntee huonoa omaatuntoa siitä, että perheen koira jää "lapsipuolen asemaan", koska kissojen kanssa menee enemmän aikaa.

- Kissan ylhäistä asemaa perheessä voi kuvata sekin, että kissan mukavuuden takia ihmiset ovat valmiita tekemään uhrauksia. Kun kissanpentu nukahtaa miehen niskaan sohvalle, mies ei halua liikkua ja vaimo tarjoilee hänelle ruoankin sohvalle.

 

Ei keskustelua kohteliaisuudesta

 

Eroaako kissan kanssa oleminen ihmisen kanssa olemisesta? Eläkeläisten vastausten perusteella kyllä.

Sini Saariselle kerrottiin, että ihmisten kanssa kommunikointi on loogista, ajatusten ja kuulumisten vaihtamista ja puheenaiheet voivat liittyä vaikkapa maailmantilanteeseen. Kissojen kanssa ollaan enemmän "tyhjäkäynnillä", ajatukset lepäävät. Kissoille ei tarvitse puhua järkevästi tai vakavia, niille ei tarvitse perustella eikä selitellä.

- Ihmis- ja eläinseuralaisten erossa piilee yksi syy siihen, miksi eläinkumppanit ovat suosittuja. Erityisesti ihmiset, jotka kärsivät sosiaalisten tilanteiden pelosta, voivat saada mukavaa ja turvallista seuraa kumppanieläimistä, selittää Saarinen.


kissa_saa_silitysta

 

Kissasuhteen hyväksi puoleksi mainitaan se, että kissan kanssa saa halutessaan olla täysin hiljaa ja rauhassa. Sen kanssa ei tarvitse ylläpitää keskustelua kohteliaisuudesta, ei kiistellä eikä riidellä.

Kissasuhteiden etuna eläkeläiset pitävät myös luottamusta. Näin kertoo 64-vuotias haastateltava:

"Kissa ei vaadi sinulta suorituksia, eikä tekoja, se on pyyteettömästi, rakastaa sinua sellaisena kuin olet. (…) Mulla on ollut niin vaikea elämä ja olen pettynyt ihmissuhteissa monta kertaa ja en osaa luottaa ihmiseen, niin kun se kissa osoittaa sinulle luottamuksensa ja olet sen arvoinen, niin mikä sen arvokkaampaa on?"

 

Avioliitossa tylsempää ilman kissaa

 

Kissa lähentää ja yhdistää. Se toimii turvallisena ja ihmisiä yhdistävänä puheenaiheena. Eräs haastatelluista mainitsee, että pitkän linjan avioliitossa olisi tylsempää ilman kissaa.

- Kissa saattaa olla keskustelun aiheena heti aamulla, jolloin päivitetään tiedot kissan aamuisista liikkeistä. Sitä ikävöidään yhdessä matkoilla ja sen luokse on mukava palata. Kissa on usein rauhoittava puheenaihe, josta ei tule riitaa pikemminkin päinvastoin.


kissa_olohuoneessa

 

Yhteinen ja kiinnostava puheenaihe voi luoda pohjan uusille ihmissuhteille. Jutun juureksi käyvät kissojen tavat ja niistä tehdyt huomiot. Yksi haastateltava on saanut bussituttuja, kun hän on linja-autossa jutellut muiden kissaihmisten kanssa.

Eläkeläiset tuovat haastatteluissa esille myös kissa-aiheisten keskustelujen toisen puolen. Kissat voivat hankaloittaa ihmissuhteita, jos kissanhuoltajan lähipiirissä on kissavihaajia tai negatiivisesti kumppanieläimen pitoon suhtautuvia henkilöitä.

Vaivaakin kissasta on, sen eläkeläiset myöntävät. Yölliset heräämiset, kissojen tekemät tuhotyöt ja niiden aiheuttama huoli peittyvät myönteisten asioiden alle.


kissa_katselee_korituolista

 

- Kissa voi tarjota huoltajalleen merkittävää emotionaalista tukea, ilon ja toiminnan lähteen. Kissat voivat myös suhteuttaa eläkeläisten elämää ja helpottaa elämän varjopuolten käsittelyä: eläimet antavat ajanvietettä ja mukavaa ajateltavaa esimerkiksi raskaan omaishoitotyön vastapainoksi, Sini Saarinen tietää.

 

Läheiset tekevät päätöksiä

 

Monessa eläkeläistaloudessa kissa on otettu yllättäen. Siitäkin huolimatta, että aiemmin on päätetty toisin.

- Edellisten kissojen kuolemiin liittyvää tuskaa ei haluttu kokea uudelleen. Kuitenkin monelle haastatelluista oli jäänyt ehkä tiedostamaton avoimuus kissan ottamista kohtaan.


kaksi_kissanpentua
 

Kissoja on otettu päätöksistä huolimatta tuttavilta tai sukulaisilta ja kissat olivat usein kodittomia tai lopetusuhan alla. Saarinen muistelee pariskuntaa, joka oli päättänyt, että he eivät ota uutta kissaa edellisen kuoltua myrkytykseen eteisen lattialle.

- He eivät kuitenkaan kieltäytyneet, kun tuttava toi heille yllättäen kissanpennun takkinsa sisällä. Tämä ei ole ainoa pariskunta, jonka kohdalla päätös kissasta oli tehty ikään kuin heidän puolestaan. Kun kissalla on ”jalka oven välissä”, on sen ottamisesta vaikeampi kieltäytyä.

Eräs haastateltava oli harkinnut toisen kissan ottamista. Hänen nykyisen kissansa entinen huoltaja oli sanonut: "Älä ota, paremmin sinä rakkautta annat yhdelle kissalle." Tästä syystä hän ei ottanut toista kissaa.

- Tuttavilla ja läheisillä ihmisillä voi olla suuri rooli kumppanieläimiin liittyvissä päätöksissä, varsinkin siinä mikä kumppanieläin otetaan tai otetaanko sitä ollenkaan.


kaksi_kissaa_ikkunalla

 

Eutanasia on unelmakuolema

 

Kaikki haastateltavat ovat kohdanneet vähintään yhden oman kissan kuoleman. Sini Saarinen kuvailee, miten varsinkin pitkään perheessä olleisiin kissoihin muodostetut suhteet ovat syviä ja tunnesiteet ovat voimakkaita. Silti myös lyhytaikaisen kumppanieläimen kuolema voi järkyttää.
 

kissa_valossa
 

- Moni eläkeläinen pelkää, että heidän heikentymisensä tai kuolemansa voi johtaa siihen, että kissa jää heitteille. Kissan kuolemaa pidetään parempana ratkaisuna kuin kodittomuutta ja heitteillejättöä.

Kissan kuolemaakin pahempana eläkeläisten pitävät epätietoisuutta kissan tilasta, onpa kyseessä kissan sairaus tai sijainti.

- Ihminen voi olla varma, että kissa ei kuolemansa jälkeen tunne kipua, pelkoa tai nälkää. Kuoleman antaminen kissalle nähdään huolenpitona. Silloin taataan, ettei kissan fyysisestä kohtalosta ole kalvavaa epätietoisuutta, Sini Saarinen selittää.


kissan_varjo_verhossa

 

Eläkeläiset kokevat kissan eutanasian poikkeuksetta unelmakuolemana. Saarinen pohtii, että eläimen elämää ajatellaan erilaisena kuin ihmisen elämää. Armopiikki on eläimelle rakkaudellinen teko, mutta vaikeasti sairaan ihmisen kohdalla se voi olla kauhistus.

- Ilmeisesti ihmiselämä on pitkittämisen arvoinen, mutta eläinten kohdalla elämän venyttäminen nähdään luonnonvastaisena rääkkäämisenä.

Kissan hautaamisen koruttomuus ja seremonioiden vähyys kertovat Sini Saarisen mukaan siitä, että kissaa pidetään luontokappaleena. Sen kuuluu kuolemansa jälkeen palata osaksi luontoa.

- Villiydestään huolimatta eläkeläiset pitävät kissaa läheisenä perheenjäsenenä, ystävänä sekä kumppanina, jonka seurasta, toimista ja ulkomuodosta nautitaan erityisesti kodin piirissä.

 

 

Yhteiskuntatieteiden maisteri Sini Saarinen kuvailee omia kissasuhteitaan erityisiksi ja korvaamattomiksi. Hänellä on kotona Peräseinäjoella kolme maatiaiskissaa.

sini_ja_paavo  

"Olen kolmen seniorikissan huoltaja. Nuorena aikuisena meille adoptoitu Veera-kissa (alhaalla vasemmalla) on arviolta 19-vuotias. 15-vuotias Lillukka (alhaalla oikealla) ja sen poika, 12-vuotias Paavo (kuvassa ylhäällä Sinin kanssa) ovat kuuluneet perheeseen pentuiästä lähtien. Valkoinen Paavo-kissa on syntymäkuuro ja Veerakin on kuuroutunut vanhuuttaan. Kissanhoidon lisäksi harrastan ryhmäliikuntaa ja kuvataidetta. Taiteessa erityisesti Lillukka toimii inspiraation lähteenä."

sinin_veera-kissa       sinin_lillukka

Sinin pro gradu -tutkielmaan Eläkeläisten kissasuhteet: kissat eläkeläisten kodeissa, perheissä ja suhdeverkostoissa (2015) voi tutustua täällä.

KUVAT:
Sini Saarinen ja Pixabay.com


 

Lisää kommentti

Ota yhteyttä, kehrää tai sähise: Palautetta, kas tai suoraan sähköpostilla info(miuku)kissakas.fi
Copyright © Kissakas, ellei toisin mainita