18. joulukuuta 2018
Mooses

Olipa kerran kissa, Miuku nimeltään, ja Miukulla emäntä. Eräänä aamuna emäntä heräsi ja kuulosteli hetken sängyssään. Mikä mahtaa olla tuo olohuoneesta kantautuva ääni?

- Lattialla oli iso nokikasa, takan nuohousluukku oli auki ja mustaksi muuttunut Miuku katseli minua olohuoneen hyllystä, muistelee Jenni Yli-Tainio.

Koko tarina ei tainnut olla suinkaan vielä tässä. Siispä annetaan Jennin jatkaa.

- Sitten huomasin, että Miukun vieressä istuu naakka. Lintu oli ilmeisesti tullut savupiippua pitkin alas ja rääkynyt tai rapistellut luukun takana. Miuku oli päättänyt, että päästetäänpäs vieras sitten sisälle.

Muisto naurattaa vieläkin. Tapaus on niin Miukua, joka on Jennin ensimmäinen oma kissa.


Miuku_mokilla


- Ei Miukulla ole sellaista metsästysvaistoa niin kuin kissoilla yleensä on. Miuku on myös todella rohkea, välillä liiankin rohkea. Joutuu katsomaan eniten perään, Jenni lisää.



Miukun huono tuuri



Kuusi vuotta myöhemmin omakotitalossa Kiimingissä asuu 10 kissaa. Kaikki ovat Oulun seudulta huonoista oloista huostaanotettuja tai löydettyjä.


jenni_ja_jennin_kissat


Kaikki paitsi Miuku. ”Sokea kissanpentu etsii kotia, jossa sokeus otetaan huomioon” luki netti-ilmoituksessa.

- Eläinlääkäri oli sitä mieltä, ettei Miukusta tule eläjää. Perhe halusi kuitenkin antaa mahdollisuuden. Jos se sopeutuisi elämään kodissa, jossa erikoisominaisuus huomioidaan, kertoo Jenni, joka opiskeli tuohon aikaan eläintenhoitajaksi.

Hän tietää, että sen isovanhemmissa on norjalaista metsäkissaa ja vanhemmat ovat maatiaisia.


miuku_ulkohakissa


Tiedossa on sekin, että Miukulla ja sen sisaruksilla oli ollut ennen silmien avautumista silmätulehdus.

- Noin nuorilla pennuilla se pitää hoitaa tietyllä tavalla. Tulehdus oli päässyt vellomaan Miukun silmissä ja oli polttanut sisimmät kalvot ja hajottanut pupillit. Muille pennuille ei aiheutunut mitään mutta Miukulla kävi huono tuuri.

 

Rakastaa aivan kaikkia

 

Miuku oli Jennin luokse tullessaan 8 viikon ikäinen Muikku. Toisinaan hän kutsuu sitä vieläkin Muikkukissaksi.

- Muikusta tuli käännös Miukuksi, joka kuulostaa minusta enemmän kissan nimeltä.


miuku_pentuna_koiran_kupissa


Arka ja pidättyväinen pentu tutustui uuteen kotiin varovaisesti, ja esimerkiksi kodinkoneet vaativat erityisen pitkän tutustumisajan. Ensimmäisen viikon jälkeen se leikki, juoksi ja paini kuin mikä tahansa kissanpentu.

- Miuku rakastaa eläimiä. Miuku rakastaa ihmisiä. Miuku rakastaa aivan kaikkia, ketkä vain vastaan tulevat. Me käymme paljon ulkoilemassa ja autoreissuilla, kyläilemässä ja eläinkaupoissa.


miuku_moikkaa_poroja


jenni_ja_miuku


Tuttu on tämäkin näky: Kun Oulun seudulla järjestetään kissa-agility- ja temppunäytös, Jenni Yli-Tainio saapuu paikalle kymmenen kissan ja kymmenen kantokopan kanssa.

- Harrastukset menevät meillä puolet ja puolet. Viisi kissaa rakastaa erityisen paljon esteradalla menemistä ja toiset viisi ovat erilaisten paikallaan tehtävän tekemisen ja temppujen perään.


kissoja_kopassa

 

Minun kelloni – minä teen


Eläinklinikalla työskentelyn lisäksi Jenni Yli-Tainio on erikoistunut eläinten kouluttamiseen. Vuonna 2013 perustetun Animal Active -yrityksen asiakkaita ovat pääasiassa kissojen ja koirien omistajat, mutta neuvoja ja koulutusta ovat saaneet myös kotieläinten, jyrsijöiden, lintujen ja akvaarioiden omistajat.

Jennin omat kissat ottavat oppia myös toisiltaan. Kuten silloin, kun Jenni opetteli Miukun kanssa kellon soittamista.


kello_ja_miuku


Nuutti-kissa seurasi kaksikon touhuja ja oppi tempun alle viidessä minuutissa.

- En edes ajatellut opettavani sitä Nuutille, mutta se tuli ja kävi tassulla lyömässä kelloa. Selvästi oli katsonut, mitä Miuku teki ja mistä hyvästä kinkku tuli. Totta kai annoin äkkiä Nuutillekin palkkaa ja kehuja, kertaa Jenni Yli-Tainio.

Nuutista on kehkeytynyt melkoinen kellonrämpyttäjä. Tosin viime aikoina viesti on ollut selvä: muut kissat älkööt silloin vaivautuko.

- Jos toiset ovat soittamassa, Nuutti tulee ja laittaa tassut kellon ympärille. Se menee melkein makaamaan kellon päälle, ”minun kelloni – minä teen”.


 

Radio täysille, peltipurkit auki


Näppärät tassut on ominaisuus, joka yhdistää koko kissakatrasta. Tassujen käyttämisen taitoa on harjoiteltu pennusta lähtien ensin aktivointipeleillä.

- Niin ne pääsivät treenaamaan, miten tassuja käyttämällä saa herkkuja ulos. Sen jälkeen on ollut opettaa tassun antamista ja sitten kellon soittamista.


kaksi_kissaa_pelaa_peleja   


nuutti_pelaa


mese_soittaa_kelloa


Temppukavalkadiin kuuluvat myös istuminen, noutaminen, seuraaminen, sivulle tuleminen, oravatemppu eli kissa istuu takajalkojensa päällä ”oravana”, itsensä ympäri pyörähtäminen ja sama takatassuilla istuen. Jenni lisää, että kissat myös pujottelevat esteillä ja hyppivät pyynnöstä eri tasoille.

Mese-kissan erikoisuus on valojen päälle ja pois kytkeminen katkaisijasta.

- Arvaa, käyttävätkö ne taitojaan hyväksi, kun meillä on vieraita? Kissat tietävät, että vierailta heltiää herkkuja, ja varsinkin Mese osaa anomisen oravatempuillaan, nauraa kissojen omistaja.


mese_ja_oravatemppu


Näppärätassuisten kissojen kotona wc-paperirullat levittyvät ”itsestään”. Korut, shampoopullot sekä muut kosmetiikkatarvikkeet ja -välineet löytyvät lattiakaivoista ja wc-pöntöstä. Kotiteatteatterissa radio voi yhtäkkiä mennä päälle, samoin televisio ja tietenkin keskellä yötä ja täydellä äänenvoimakkuudella.

Eikä tässä vielä kaikki. Tämän talouden kissat osaavat avata vesihanat ja kaappien ovet. Ruokakaappeihin päästyään ne avaavat pullapussit ja keksipakkaukset – eivät revi tai pure vaan avaavat – ja kyllä, myös peltipurkit. Ja sitten syömään.

- Olen opettanut kissat siihen, että joka päivä touhutaan ja tehdään ja ne myös oikeasti osaavat vaatia sitä. Fiksuja kun ovat. Vaikka öisin joukossa tyhmyys selvästi tiivistyy, Jenni huokaisee.



Kissahuone pelastaa treeneissä



Sen sijaan, että huushollin jokaisessa ovessa olisi lapsilukko, talosta löytyy erityinen kissahuone. Se on tilava huone, joka on sisustettu vain ja ainoastaan kissoille: on hyllyjä, tasanteita, raapimapuita ja mökkejä. Huoneen ikkunasta vie kulkureitti ulkohäkkiin.


hakissa_kaksi_kissaa


- Osa nukkuu öisin kissahuoneessa ja osa minun kanssani ja välillä vaihdan vuoroja. Ne tietävät, että kun iltapala tulee, ne menevät itse kissahuoneeseen, ja kutsun nimeltä ne, jotka tulevat mukaani makuuhuoneeseen, selittää Jenni.

Kissahuone on pelastus opetus- ja agilitytreeneissä. Kun Jenni levittää olohuoneeseen kuusimetrisen entisen tapetointipöydän ja nostaa agilityesteet esille, on koko kissalauma huutamassa omaa vuoroaan. Ainakin muutaman hän löytää jo esteitä kokeilemasta.


nain_hypataan_esteen_yli


- Treenaamme yksi kerrallaan ja muut odottavat kissahuoneessa. Muuten kaikki kissat olisivat yhtä aikaa hyppäämässä ja osa menisi ali ja osa kiertäisi esteitä. Ketä siinä sitten palkitset oikeasta suorituksesta?

 

Kolmen parhaan joukossa

 

Oulussa järjestettiin ensimmäisen kerran viralliset kissa-agilitykilpailut marraskuussa 2014. Sääntöjen mukaan kuusi metriä pitkän ja 4 – 5 estettä sisältävän radan suorittamiseen on aikaa enimmillään kaksi minuuttia. Jenni Yli-Tainio arvelee kilpailijoiden selviytyvän radasta tavallisesti noin minuutissa.


miuku_hyppaa_nain


- Miuku voitti tuolloin ajalla 4,48 sekuntia. Yleensä Miuku on kisoissa kolmen parhaan joukossa ja paremmaksi meidän kissoista pistää vain Neiti Röppö. Ennätys sillä on 2,32 sekuntia, Jenni kehaisee.

Kuulo on Miukulla erittäin hyvä, samoin haju- ja tuntoaistit. Jenni epäilee, että Miuku saattaa hahmottaa kirkkaassa valossa hahmoja. Tämän hän kertoo myös niille, jotka näytöksissä kummastelevat Miukun sokeutta tai pikemminkin sen huomaamattomuutta.



miuku_tulee_aanta_kohti


- Usein agilityssa ollaan hyvin valaistussa paikassa. Ja vaikka esteet ovat joka kerta eri järjestyksessä kuin kotona, pöytä on Miukulle niin tuttu ja turvallinen paikka, että kissasta ei todellakaan huomaa mitään erikoista.


Tässä on Pikkupedot-bloggaajan videokuvaa Miukun ja Jennin agilityesittelystä Kemissä 7.5.2015:

 

Kerran viikossa jonnekin

 

Kun Miukun nostaa uudessa paikassa lattialle, lähtee se tutkimaan ympäristöä. Tyyli on toisenlainen kuin kissoilla yleensä: se astelee huoneen poikki keskeltä lattiaa eikä seinänvieriä.

- Miuku kävelee rohkeasti suoraan kohti kaikkia uusia tuttavuuksia, mikä on joskus hieman uhkaavaa. Koska se on sokea, ei se pysty lukemaan toisten eläinten eleitä eikä tiedä, mitä mieltä toinen on Miukun tutustumisesta.

Vaikka agilityssa esteet voivat olla missä järjestyksessä tahansa, kotona ei sovi raapimapuun paikkaa noin vain vaihtaa. Muutaman kerran Miuku on arvioinut sohvan ja raapimapuun välisen etäisyyden väärin. Muuten se ei esineisiin ja huonekaluihin törmäile, kiitos hyvin tarkasti tuntevien viiksikarvojen.

Miuku on omanlaisensa leluhiirien ja muiden kissanlelujen keskellä. Ne kun eivät 6-vuotiasta kollia kiinnosta. Mieluummin se on mukana ruoanlaitossa, imuroimisessa, suihkussa, kaikessa.


jenni_ja_miuku


- Kun Miuku roikkuu lahkeessa ja on suoraan sanottuna aika rasittava, siitä tietää, että sen kanssa on pakko mennä käymään jossakin. Vähintään kerran viikossa. En tiedä, johtuuko sokeudesta vai siitä, että olen opettanut sen liian hyvälle aktivoinnille. Mennään vaikka metsäretkelle tai tutuille kahville.

 

Kinkkua kilauttamalla

 

Agilityradalla Miuku viilettää mennä esteitä vaikka yksin jos niikseen tulee. Ja silloin tulee, jos Jenni Yli-Tainio jää liian pitkäksi aikaa puhumaan yleisölle.

- Miuku on niin harjaantunut esteisiin, että vaikka ei niitä kunnolla hahmota, se on vain oppinut menemään niitä. Eikä kelloa voi tietenkään pitää pöydällä, ei edes huivin alla piilossa.

Jos näytöksessä yleisö puhkeaa nauramaan, syy voi olla hyvinkin Miukun: puolivälissä esterataa se muistaa kellon ja palaa kilauttamaan sitä. Olkoonkin vaikka siellä huivin alla.

- Miuku on hoksannut, että helpommin saa kinkkupalkan, kun soittaa kelloa kuin että juoksee esteitä, Jenni nauraa.


lehtileike_miukusta


Näytöksissä kissakymmenikkö esittelee agilitytaitojen lisäksi erilaisia temppuja, mutta aina niin että Miuku astuu ensimmäisenä estradille.

- Se kuulee, kun yleisö alkaa tulla paikalle ja minä alan puhua. Silloin Miukulla on aivan hirveä kiire päästä pöydälle. Jos en ota sitä ensimmäisenä, se huutaa kuin hyeena boksissaan ja yrittää väkisin tulla läpi. Tekemisen into on niin suuri.


jenni_ja_miuku_naytoksessa


 

Ei sohvapottuja


Kotona kissat saavat ruokansa osaksi aktivointileluissa ja palkintoina onnistuneista tempuista ja esteiden ylityksistä. "Meno on kuin armeijassa ja jokainen joutuu tekemään töitä ruokansa eteen." Ei ole ensimmäinen kerta, kun Jenni kuulee tällaisia päivittelyjä.

- Minä ajattelen, että kaikkia aktivoidaan ja saavat siitä hyvästä ruokaa. Kaikilla mieli pidetään virkeänä ja niiden kanssa touhutaan. Ei meillä kukaan pääse sohvapotuksi.


aktivointipelit_ja_kissat


Eivät edes porot tai kultakalat, joille Jenni on vuosien varrella opettanut agilitya. Sujuupa niiltä jalkapallokin.

- En pakota ketään mihinkään, en kultakalaa, en kissaa, en mitään eläintä. Kaikki tekevät vapaaehtoisesti. Kaikista huomaa, että ne tekevät innolla. Jos edes yrittäisin pakkokeinoja, ei touhuamisesta tulisi yhtään mitään.

 

Miuku yllättää ja ihmetyttää

 

Sana Jennin temppu- ja agilitykissoista on kiirinyt, ja vuodessa näytöksiä on 20 – 30. Sen lisäksi ovat kilpailut ja kissojen aktivointiin liittyvät luennot.

- Pääideana ei ole vain agility, sehän on yksi aktivoinnin muoto. Ihmiset tulevat katsomaan ja kuuntelemaan vinkkejä, miten lähteä liikkeelle. Ja ehdottomasti myös katsomaan, miten minun kissani tekevät kaikennäköistä ja ihastelemaan niitä.


agilitynaytoksessa


neppis_esteella


lattialla_nameja_odottamassa


Se, miten Jenni on saanut koulutettua sokea kissan, yllättää aina yleisön. Miukun koulutettavuus ihmetyttää häntä itseäänkin.

- Ja se, miten ennakkoluulottomasti ja rohkeasti Miuku menee katsomaan kaikkia ja kaikkea. Sitäkin jaksan ihmetellä.

Tuosta tulee mieleen: Miten kävi Miukun ja naakan?

- Miuku oli kyllä sitä mieltä, että lintu voi jäädä, koska meillähän on muitakin lintuja. Silloin meillä oli lemmikinä kyyhkysiä. Päätimme kuitenkin palauttaa vierailevan tähden takaisin luontoon. Tuon jälkeen meidän ulkoillessa naakat ja muut varislinnut ovat olleet Miukun erityisen kiinnostuksen kohteita.

Sen pituinen se.

 




Jenni Yli-Tainio on eläintenhoitaja ja -kouluttaja sekä yrittäjä Animal Activessa. Kotona Kiimingissä hänellä on 10 kissaa, kaksi koiraa, kultakaloja ja vuoden tauon jälkeen tulossa on jälkeen poroja. Lisäksi paikalla voi olla hoitokissoja ja -koiria.

Jos eläinjoukko tuntuu suurelta, Jenni on toista mieltä. Aiemmin laumaan kuului myös kukkoja, hiiriä, käärme, kyyhkysiä, poroja ja useampi akvaario.

Ja entäs Jennin nykyiset kissat? Tällaisia ne:

 

Miuku

miuku_ja_miukun_poseeraus


Tammikuussa vuonna 2010 syntynyt sokea maatiaiskissauros, joka muutti kemiläisestä perheestä Jennin luokse noin kahdeksan viikon ikäisenä.

 


Poju

poju


Löytyi hylätystä autonromusta yhdessä sisarustensa kanssa huhtikuussa 2010. Kaikki tulivat Jennin kotiin hoitoon, mutta Poju oli se, joka jäi lopullisesti sinne asumaan. Poju on väriltään harvinainen mustasavu eli pohjavilla on valkoinen ja päälliskarvat ovat tummanharmaita.

Poju kasvoi ja kasvoi ja kasvoi liikaakin. Ylipainoiselle kissalle oli keksittävä liikuttava harrastus, joka tepsisi laihdutusruoan lisäksi. Tätä kissaa voi kiittää siitä, että Jenni alkoi perehtyä kissa-agilityyn. Jenni kuvailee Pojua sellaiseksi, joka vain katsookin ruokaan, se – ruoka siis – tarttuu Pojun kroppaan. Nykyään Poju syö normaalia ruokaa, mutta liikuntaa on harrastettava, jotta kissa pysyy ihannepainossa.

 

 

Viivi Röppö eli tutummin Neiti Röppö ja siskonsa Mercedes eli Mese

neiti_roppo_ja_mercedes


Huonoista oloista huostaanotetut siskokset saapuivat Jennin hoiviin 8-viikkoisina. Vappuna vuonna 2010 syntyneet kissat ovat punaisia katteja valkoisine sukkineen ja pitkine karvoineen.

Neiti Röppö rakastaa agilitya yli kaiken ja se pitää hallussaan tämän kissajoukon agilitynopeusennätystä.

 

neiti_rpppo_ylittaa_esteen


Mese on siskoaan enemmän temppukissa. Jennin eläinkoulutustaidot joutuvat Mesen kanssa testaukseen, koska hän joutuu miettimään aina uusia ja uusia temppuja. Jenni on opettanut tälle kissalle valojen kiinni ja päälle laittamisen. Ja miten kävi? Mese rämpyttää valoja, jos sen kanssa ei touhuta tarpeeksi. ”Se on valomerkki siitä, että nyt pitäisi tehdä jotain.”

Mese taitaa kaikki aktivointipelit, myös koirien kaikkein vaikeimmat versiot. Mese ei myöskään tyydy vain soittamaan kelloa, vaan kelloja on kaksi ja pyydettäessä se soittaa oikealla tassulla oikeanpuoleista kelloa ja vasemmalla vasemmanpuoleista.


jenni_mese_ja_kaksi_kelloa


Mese kilkuttelisi kelloja vaikka koko päivän. (Ja siksi ne ovat visusti piilossa muulloin kuin soittoaikana.)


 

 

Tiuku

tiuku_poseeraa


Tiuku on musta pitkäkarvainen kissa, joka huostaanotettiin navetasta. Siellä vilisi huonossa kunnossa olevia kissoja. Kun Tiuku tuli taloon, oli se hyvin villiintyneen ja aranoloinen, mutta hyvässä hoidossa siitä on tullut koiria ja tämän kissajengin eniten ulkoilua rakastava pölyhuiskamainen karvaturri.

 

 

Rusina

rusina


Kaatopaikalta 3-viikkoisena löytynyt tummanharmaa kissa. Muihin verrattuna Rusina on hieman arkajalka. Vaikka se on pidättyväinen vieraita kohtaan, Jennin kanssa Rusina touhuaa, pelaa aktivointipelejä, soittaa kelloa – mutta vain Jennin kanssa. Rusina on kuitenkin alkanut vähitellen lämmitä, varsinkin kahvipöydän ääressä istuville vieraille.

 
 

Nuutti

nuutti


Oulunsalosta autiotalosta löytynyt kissa. Jennin luokse tullessa oli hyvin arka, mutta nyt tykkää ihmisistä ja kaikenlaisesta touhuamisesta. On ulkonäöltään hieman kärpän näköinen ja sellainen on Jennin mukaan luonteeltaankin: Nuutti menee joka paikkaan juoksemalla. Jenni vakuuttaa, ettei juoksu ole paniikkijuoksua, vaan syömään, leikkimään, ulos, kaikkialle Nuutti kiitää juoksuaskelin.

 

Neppis

neppis_esteilla


Neppis syntyi syyskuussa 2014 ja Jennille tämä huonoista oloista huostaanotettu kissa tuli kuusiviikkoisena. Muutaman viikon päästä se pääsi jo kokeilemaan agilitysesteitä ja oli niistä innoissaan.



neppis_ja_the_jalka

1-vuotissyntymäpäivän tienoilla Neppis joutui polvileikkaukseen, koska sen molemmissa polvissa todettiin kissoilla harvinainen patellaluksaatio eli polvilumpiot menevät helposti sijoiltaan. Leikkaus meni hyvin, mutta agilitya rakastavalle kissalle hyppy- ja juoksukielto teki tiukkaa. Kun Jennin silmä vältti, Neppis kävi varkain juoksemassa muutaman esteen ja ihan ilman palkkiota.

 

 

Hulina ja Vili
 

Jennin kissajoukon nuorimmaiset. Hulina on pitkäkarvainen maatiainen ja väritykseltään hieman tiikerimäinen.


hulina


Vili on lyhytkarvainen ja väri on vaaleanruskea.

vili-kooste


Molemmat tulivat löytöeläinkodin kautta: Hulina tarkoituksella ja Vili ”vahingossa”. Vili oli aluksi Jennin luona sijaiskodissa, mutta kun hän huomasi, että Vili on erittäin aktiivinen tapaus, talon emäntä halusi, että kissa saa hyvän ja aktiivisen kodin. Niinpä se jäi taloon pysyvästi.

Hulina on yllättänyt Jennin agilitytaidoillaan – se oppi harrastuksen idean nopeasti, vaikka sitä ei kotona juurikaan harjoiteltu. Hulinalla on myös erikoinen tapa soittaa kelloa: se on niin matalana kuin suinkin ja läpäyttää tassullaan kilauksen kuuluville.





Lue lisää kissa-agilitysta ja kissojen kouluttamisesta:


* 10 kysymystä ja vastausta kissa-agilitysta

* TV:stä tuttu Misse Perdita kehrää esteille ja esiintymiselle

* Palvelukseen halutaan: esiintymisvarmoja kissoja

* 10 kysymystä ja vastausta kissojen kouluttamisesta

 

Lisää kommentti

Ota yhteyttä, kehrää tai sähise: Palautetta, kas tai suoraan sähköpostilla info(miuku)kissakas.fi
Copyright © Kissakas, ellei toisin mainita