18. joulukuuta 2018
Mooses

Koirakerho – löytyy! Hevoskerho – löytyy! Oma kerhonsa on myös miespuolisilla opiskelijoilla, Eläinlääketieteellinen herrasmieskerho nimeltään. No, mikä puuttuu?

Aivan, Helsingin eläinlääketieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden kissakerho.

Näin mietti Julia Gustafsson syksyllä 2013. Hän alkoi kysellä, onko eläinlääkäreiksi opiskelevien keskuudessa kissaihmisiä ja varsinkin kerhotoiminnasta kiinnostuneita sellaisia.

- Meille opetetaan vähän kissoista. Kyllä kissat aina mainitaan, mutta olisi kiva saada lisää tietoa, varsinkin kissojen käsittelystä. Ettei kissa olisi se hirveä kauhistus siellä päivystyksessä, kuvailee Julia, kerhon tiedottaja ja neljännen vuoden opiskelija.

Kissakerho – löytyy! Näin siis syksystä 2013 lähtien, jolloin Juliasta tuli puheenjohtaja. Sittemmin pesti on siirtynyt toiselle perustajajäsenelle,
Laura Tolvaselle (kuvassa oikealla).


Julia Gustafsson ja Laura Tolvanen eläinsairaalan odotustilassa Viikissä


- Nimi kerholle tuli äänestyksen kautta ja olihan niitä monenlaisia ehdotuksia,
esimerkiksi K.I.S.S.A - KissaIhmisten Sosiaalisen Sähäkkä Akatemia, Gatti ja Purrfect. Lopulta voiton vei Kissakerho Felis, muistelee Laura, joka on kolmannen vuosikurssin opiskelija.

Aivan kuka tahansa ei tähän kerhoon voi liittyä, vaan se on tarkoitettu vain Helsingin yliopistossa opiskeleville eläinlääketieteen opiskelijoille.
Noin kerran kuussa he tapaavat kissa-aiheisilla luennoilla.

- Meille tänne koululle tulee luennoitsijoita tai me menemme muualle kuuntelemaan eri eläinlääkäriasemien eläinlääkäreitä ja muita kissaeksperttejä. On ollut kissojen käyttäytymistä, tietoa eri roduista, sairauksia, kissojen ruokintaa, luettelee Laura.

Sekä kerhon puheenjohtaja että tiedottaja ovat opiskelujen ohella töissä kissoihin erikoistuneilla pieneläinklinikoilla. Työpaikoilta on ollut hyvä kysyä vierailevia puhujia.

- Jos täällä meillä koululla olisi oma kissaproffa, niin kyllä häntä pyytäisimme myös, nauraa Julia.



Yllättävän suosittu käsittelyilta


Kerhotilaan Helsingin Viikissä mahtuu 45 kuuntelijaa. Kissojen käsittelystä kertovilla luennoilla osa joutui tyytymään varasijoille.

- Ne olivat hyödyllisiä luentoja, joissa käytiin läpi ihan perusasioita. Miten pidät kissaa kiinni? Miten saat kissan rentoutumaan? Miten vältät kissan muuttumisen aggressiiviseksi? Miten saat annettua kissalle hoitoa mahdollisimman hyvin? Laura Tolvanen kertoo.

Näillä luennoilla oli paikalla myös oikea elävä kissa.
Eläinlääketieteen opiskelijat näkevät kissoja vain eläinsairaalan päivystyksessä eli vasta neljäntenä opiskeluvuotena, ellei sitten itse satu omistamaan tai vierailemaan kaverilla, jolla on kissa.

- Kaikkiin harjoituksiin tuodaan yleensä koiria, koska ne eivät stressaannu niin helposti uusissa tilanteissa ja muiden koirien kanssa. Kuinka moni kissa kestäisi sitä? Laura pohtii.

Tosin kissojen anatomiaan opiskelijat tutustuvat heti ensimmäisenä vuonna, mutta se tapahtuu kuolleiden kissojen raatoja dissektoimalla eli leikkelemällä. Pelkästään kissoihin keskittyviä luentoja ei eläinlääkäriopintoihin kuulu
juuri ollenkaan.

- Kliinisen vaiheen opinnoissa käsitellään sisätaudit ja käydään totta kai läpi myös kissoille tyypillisiä sairauksia. Hevoskursseja voi ottaa valinnaisena ja tuotantoeläimistä on omia kurssejaan. Pieneläimet menevät yleensä omana kokonaisuutenaan, selittää Julia Gustafsson.


kyltti eläinlääketieteellisen tiedekunnan rakennuksessa


Yllättävän suosittu kerholaisten keskuudessa oli myös parasiitti-ilta. Silloin aiheena olivat kissojen loiset.


- Meillä on parasitologian eli loisopin kurssi toisella vuosikurssilla ja siinä käydään loiset ja niiden hoito läpi kaikilta eläinlajeilta, mutta ei kerrota selkeällä yhteenvedolla, miten ja millä ja miten usein madotat, Julia toteaa.

- Kerhon tarkoitus on syventää koulussa saamaamme kissatietoa. Koirista tulee opittua paljon enemmän, mutta kissat jäävät välillä taka-alalle. Joskus tuntuu, että tutkimustietoa löytyy enemmän koirista, lisää Laura.



Omat kissat opinnoissa


Nämä kaksi eläinlääketieteen opiskelijaa ovat olleet kissallisia koko elämänsä ajan. Lauralla on kotona kaksi norjalaista metsäkissaa. Punavalkea Masse on kesäkuussa 2011 syntynyt uroskissa, jota omistaja kuvailee isoksi, hyvin koiramaiseksi ja ruoalle persoksi.

- On perinteinen eläinlääkärin painajainen. Se lihoo niin helposti, hän naurahtaa.

Kissakaverina Massella on puolisen vuotta vanhempi naaraskissa Sissi. Sinikilpikonnakuvioinen norjalainen metsäkissa on kaksikon selvästi villimpi tapaus.

Julia kuvailee 19-vuotiasta mustavalkoista Miukua kodin kuningattareksi. Puoliksi persialainen kissa on hyvin oman arvonsa tunteva.


Julian kissa Miuku


- Tietysti kun Miuku on eläinlääkäriopiskelijan kissa, on sillä akupunktiot, uudet tekniikat ja kaikki testattu.

Laura
lla kissat ovat puolestaan olleet osana omistajansa virologian eli virusopin opiskelua.

- Ne joutuivat verinäytteenoton uhreiksi, kun kotona kurssikaverin kanssa kokeilimme. Toisesta kissasta, Sissistä, saimme jopa näytteen.

- Moni kissa antaa muuten ottaa näytteen mieluummin kaulalta kuin tassusta. Se pitäisi minun kyllä opetella, Julia lisää.



Vanhuus ei ole sairaus


Kissojen käytöshäiriöt ja stressiin liittyvät aiheet kiinnostavat Lauraa ja Juliaa. Liittyväthän ne moniin sairauksiin.

- Ei me täältä koulusta pois päästä ilman että tiedämme kissojen taudeista. Käytösasiat kiinnostaisiva
t myös. Oman kokemuksen perusteella suureen osaan käytöshäiriöistä ei ole syynä se, että kissa on hulivili. Jotain muuta on taustalla, Laura selittää.


kyltti eläinsairaalan odotustilassa


Kissakerho Felisin puheenjohtaja on kiinnostunut myös genetiikasta. Yksi geenitesti-ilta on jo kerhohuoneella vietetty.


- Kiinnostaa, miten voi kasvatuksella ehkäistä, etteivät geneettiset eli perinnölliset sairaudet leviä niin vakavaksi ongelmaksi kuin koirilla.

Tieto lonkkavikojen yleisyydestä on yllättänyt opiskelijakaksikon. Julia kertoo tapauksesta, jossa kissa käveli normaaliin tapaan suorassa, vaikka sillä oli lonkka kokonaan pois paikaltaan.

- Kissojen kipu on todella alidiagnosoitu, ja kissa peittää kipunsa hyvin taitavasti.
Jos kaikki on kunnossa, kissan pitäisi säilyttää pentumainen leikkiväisyytensä ihan vanhaksi asti. Vanhuus itsessään ei ole sairaus, mutta vanhuuden ohessa taustalla voi olla sairauksia. Summa summarum: jos kissan käytös muuttuu tai sille tulee jotakin uusia oireita, vie se eläinlääkäriin.



Opinnot inspiroivat diagnooseihin


Kun Julian oma kissa Miuku viettää kohta 20-vuotissyntymäpäivää, ei ihme, että omistajalla on kokemusta vanhojen kissojen tyypillisistä vaivoista.

- Jos luennolla puhutaan kroonisesta munuaisten vajaatoiminnasta tai hypertyreoosista eli kilpirauhasen liikatoiminnasta ja kysytään, mistä se johtuu, katselen ympärilleni. Jos kukaan muu ei vastaan
, niin minä tyypillisesti sitten avaan suuni, kertoo Julia.

Elämästä Miukun kanssa on apua myös työpaikalla.
Julia puhuu lääkkeiden antamisen luovuudesta.

- Asiakkaita on helppo neuvoa. Lääkkeen voi esimerkiksi kääriä juustoon tai jos öljy ei maistu itsessään niin laita kermaa vähän sekaan.


Mutta ollapa eläinlääketiedettä opiskeleva kissanomistaja. Siinä on myös huonot puolensa.

- Tulee mieleen, mitä kaikkia tauteja voi kissoilla olla. Opinnot antavat inspiraatiota, mitä uusia diagnooseja voi omille kissoille tehdä, Laura tunnustaa.

- Niin, otetaan sisätautiopin kirja ja luetaan sitä ja mitä kaikkea sieltä löytyykään, jatkaa Julia.



Laura ja Julia, tulevat eläinlääkärit ja tällainen kuva eläinsairaalan odotusaulassa


Kissaopintoja Australiassa ja Aasiassa


Kuuden vuoden opiskelun jälkeen Julia Gustafsson ja Laura Tolvanen ovat valmiita eläinlääkäreitä. Sitä ennen on jo tehty kandidaatin tutkielmat. Julia perehtyi omassa työssään kissanpentujen suolinkaistartuntoihin ja niiden ilmenemiseen.

- Itse asiassa jatkan kissa-aiheesta myös lisensiaatintyöhön, jonka olen jo aloittanut. Jotta motivaatio pysyy korkeana, teen sen vähän harvinaisemmasta sairaudesta, kissojen hyperaldosteronismista eli suolahormoniin liikatuotosta.

Lauran kandidaatintutkielma oli kirjallisuuskatsaus kissojen streptokokki-infektioista. Hän huomasi, että streptokokki-infektioissa yksi, streptococcus canis, on erityisen yleinen, mutta myös uusia harvinaisempia infektioita on löydetty.


- Niitä ei vielä ole Suomessa, mutta isoissa ulkomaisissa kissaloissa, joissa voi olla jopa yli 700 kissaa, erikoisemmat streptokokki-infektiot joskus leviävät.

Kissakerho Felisin tulevat eläinlääkärit haluavat jatkaa erikoistumistaan kissoihin. Julia suunnittelee suorittavansa ensin reilun puolen vuoden etätutkinnolla kissalääketiedekurssin.

-
Ja myöhemmin useamman vuoden praktiikan vaativa Australian ja Uuden-Seelannin eläinlääketieteellisen ANZCVS-koe, joka antaa kissalääketieteen pätevyyden. Tai sitten vaihtoehtona on amerikkalainen kissadiplomaattitutkinto, mutta siinä pitää olla ensin viiden vuoden praktiikkakokemus. Ehkä haluaisin suorittaa molemmat.

Lauran urasuunnitelmat veisivät hänet Aasiaan. Ensiksi lisensiaatintyö joko Japanissa tai Taiwanissa.

- Jos pääsen, niin jatkan siellä tohtoriksi. Mutta jos ei tohtoriksi, erikoistun kissoihin ja työskentelen kissaklinikalla
Suomessa ja miksi ei ulkomaillakin.

Mutta ensin eläinlääketieteen opinnot ja opintoihin kuuluvat opiskelijariennot. Kun metsänvihreitä opiskelijahaalareita silmäilee tarkkaan, voi kenties nähdä pyöreän haalarimerkin. Kun siinä on valkoinen kissa ja punainen risti, on kohdannut aidon ja oikean Kissakerho Felisin jäsenen.


Kissakerho Felisin haalarimerkit



Lauran ja Julian neuvoja kissaihmisille:

- Harjoitelkaa kissojen kanssa lääkkeiden antamista ja kiinni pitämistä, totuttakaa kissa käsittelemiseen ja suuhun katsomiseen. Näin eläinlääkärikäynneistä tulee kaikille mukavampi kokemus.

 - Virikkeellistä kissaa, varsinkin sisäkissaa. Näin säätät eläinlääkärikuluissa, koska virikkeellistäminen auttaa mm. painonhallinnassa ja muistisairauksien ehkäisyssä.

- Hyvä kirjavinkki: Päivi Ylikorven Kissanhoidon käsikirja (ArtHouse)

 

Lisää kommentti

Ota yhteyttä, kehrää tai sähise: Palautetta, kas tai suoraan sähköpostilla info(miuku)kissakas.fi
Copyright © Kissakas, ellei toisin mainita