Niin siinä sitten kävi, että uteliaisuus voitti Annin. Hän luki Kissakkaasta kissankarvojen kehräämisestä langaksi, mutta eihän hänellä ole rukkia. Onnistuisiko kissankarvoista huovuttaminen?
 

Siispä kokeilemaan!


Tältä näyttävät ensimmäiset huovutuskokeilut kissankarvasta tai oikeammin kissan alusvillasta.

 

ensimmaiset_huovutukset

 

- Alusvilla huopuu lähes kuten lampaanvilla. Minun huovutustaidoillani en tämän ihmeellisempiä lopputuloksia saanut aikaan, vielä. Kissankarvat, tuo ehtymätön luonnonvara, tietää Anni.

 

Materiaalina hän käytti edesmenneen kissansa, Tessan eli Tessukan, karvaa.

 

tessa_eli_tessukka

 

Tasohuovutuksessa villaa hangataan veden ja saippuan kanssa, kunnes karvan kuidut takertuvat toisiinsa kiinni eli huopuvat.

 

- Esimerkiksi nuo pallot tein näin: villa kastellaan, puristetaan liiat vedet, saippuaa käsiin ja sitten pyöritellään. Lopuksi huuhtelu vuorotellen kuumalla ja kylmällä vedellä tai pesupussissa pyöräytys pyykkikoneessa.

 

Huovutetut sydämet Anni leikkasi ohuesta tasohuovutetusta levystä.

 

- Vähän sotkua tuli kissojen avustaessa huovuttamista, karvat pöllysivät ympäriinsä ja tarttuivat kosteisiin käsiin mukavasti kiinni, mutta hauskaa oli!

Ja näin Tessukka säilyy aina sydämessä:

 

tessa_aina_sydamessa

 

Anni vielä muistuttaa, että huovutukseen kelpaa siis kissan alusvilla ja sitä tarvitaan PALJON.

 

- No, kohta on kevät ja silloin ainakin meillä harjaaja saa hyvin saalista.


 

 

KUVAT:

Anni Hyyrynen


 

PS.

Kyllä kissasta irronneille viiksikarvoillekin löytyy käyttöä. Lue Kissakkaan juttu Irjan idea irronneille kissanviiksille: kerää ja kierrätä.

 

Kommentit  
+2 # Eräs kissarakas 25.05.2015 12:16
Tuli tippa linssiin kun luin tätä. "Ja näin Tessukka säilyy aina sydämessä". Kissat ovat ihania, mutta on kamalaa, että ne elävät lyhyemmän elämän kuin me. Luopuminen on niin vaikeaa ja ikävä on niin kova, että toisinaan mietin, onko kissan omistaminen sen arvoista. Kaikista rakkain ystäväni kuoli vajaan 13 vuoden iässä vuonna 2011, ja edelleen näen hänestä unia ja kaipaan niin paljon, että usein itkettää. Tuntuu, ettei yhteiskunnassamme ole oikein soveliasta kaivata kuollutta lemmikkiä, mutta mitäpä lemmikittömät siitä ymmärtäisivätkään.

Ja oikein somia ovat nuo huovutustyöt, terveiset tekijälle ja tuleville materiaalien lahjoittajille. :)
Vastaa | Ilmoita ylläpidolle
Lisää kommentti

Ota yhteyttä, kehrää tai sähise: Palautetta, kas tai suoraan sähköpostilla info(miuku)kissakas.fi
Copyright © Kissakas, ellei toisin mainita