25. heinäkuuta 2017

James, Jassu

Kissojen sanotaan olevan itsenäisiä ja viihtyvän omissa oloissaan. Näkemys on aina hämmästyttänyt minua: mitä tahansa teenkin, kintereilläni on kaksi avuliasta naukulaista.

Kun uros tulee lajityypistä riippumatta siihen tiettyyn ikään, alkaa naisväki painostella terveysasioilla. Ei ole siinä neuvotteluvaraa, kun asian päähänsä saavat. Niinhän siinä sitten eräänä päivänä minullekin kävi, että jouduin pakatuksi kuljetuskoppaan ja köytetyksi turvavöihin, siis minä - parhaimmassa iässä oleva työkissa won Nupero.

Olen lähes yhdeksänvuotias kissaherra: mukava, komea ja ennen kaikkea fiksu. Kerron nyt, millaisia hoitokokemuksia minulla on.

Tiedättehän, että ihmisille tulee välillä matka. Tiedän, että se voi liittyä töihin ja joskus se vie päiväkausia. Toisinaan matkan syy on vain ihmisen vaihtelunhalu. En ymmärrä! Minusta on kamalaa matkustaa junalla ja autoilu herättää minussa hirvittävän raivon. En todellakaan matkusta mielelläni.

Itämaiset kissaveljekset Manu ja Messi kokeilivat elämää ilman hiekkalaatikkoa. Se tarkoitti opettelua käymään pissalla ja kakalla siellä missä ihmisetkin eli wc-pöntöllä. Ensiksi Manu ja sitten omistaja kertovat hiekkalaatikkomuudesta täällä.

 

Nyt Messi haluaa palata vielä kerran aiheeseen – ja syystä.

Pakkasimme puolisoni kanssa matkalaukut ja lähdimme viikoksi reissuun. Kaksi kissaamme jäivät kotivahdeiksi ja mummin ja vaarin poispilattaviksi.

Lähtemisessä on aina se vaara, että kissanomistajan matkakin pilaantuu - ikävästä. Onhan kotiin jäänyt oma kullannuppu, tai useitakin nuppuja, sekä kissaihmisen sydän.

"Menin yhtenä aamuna vessaan ja jälleen mun sydän jätti muutaman lyönnin välihin. Mihinä meidän hiekkaloota on? Luuleeko se emäntä, jotta me ruvetahan tuossa käymään!

Istuin perjantai-iltana ulkona nauttien alkavan syksyn luonnosta. Oli 26.8.2016 ja Rauli-myrsky jo hieman ujelsi puissa. Persialainen 6-vuotias leikattu tyttökissamme Sessi lähti käymään tavallisella pienellä iltalenkillä. Reviiri on pieni, oma piha ja pari naapuritaloa. Sessi on kaikkien naapureiden yhteinen rakastettu lemmikki.
 

Kuura on 2-vuotias, leikattu ja energinen maatiaispoika. Asumme Kemijärvellä, Itä-Lapissa, vaikka Kuura onkin syntynyt oululaisnavetan ylisille villikissaemon pentuna. Kuuran ja hänen veljensä Lakun otti hoiviinsa talon isäntäväki ja heidän kissansa Uffe. Laku jäi asumaan Uffen kanssa ja Kuura muutti meidän luoksemme Lappiin.

"Viltsu kuoli tänään, jäi itku ja ikävä. Älkää tutut soittako, en jaksa nyt tämän enempää."

Suru on suru, eikä sitä kissaryhmissä ja kissasivuilla tulisi mitenkään arvottaa. Kaikelle on paikkansa ja aikansa, mutta suruketjut eivät ole paikkoja miettiä, kuka on suruunsa oikeutetumpi. Ne eivät ole paikkoja puhua kissoja kohtaavista vaaroista, eikä mistään laista tai omista näkemyksistään, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu.

Edellisistä kuulumisistani (voit tutustua niihin täällä) on kulunut päiviä ja öitä, ihan useiden vuosien verran. Käymme Isäntäni kanssa edelleenkin samaa matkaa töissä. Minä olen kylläkin organisoinut hommiani niin, että pystyn viikoittain jättäytymään päiväksi etätöihin.

Filosofi, elämäntapakouluttaja ja Askelen kolumnistikissa Nero hallitsee hiirenpyynnin, hetkessä viipymisen ja sujuvan sanomisen.
 

Kaikki lähti siitä, kun luin Kissakkaan artikkelin kissojen kupittomasta ruokailusta. Rupesin miettimään, miten saisin meidän kissoja aktivoitua.

Mieleeni juolahtivat eläintarhat ja isojen kissojen ruokinta ja se, miten eläintenhoitajat piristävät leijonien ja tiikereiden yksitoikkoista elämää. Hehän piilottavat lihanpaloja ympäri tarhaa ja sitovat niitä narulla puuhun. Tämähän olisi helppo toteuttaa kotona pienemmässä mittakaavassa.

Seppo Pena syntyi kesäkuussa 2016 Turun ydinkeskustassa kerrostalon takapihalle kolmen veljensä kanssa. Juhannuksen jälkeen heidät löydettiin autokatoksen katolta, jonne olivat ilmestyneet villikissaemonsa kanssa aurinkoa paistattelemaan. Naapurit yhteistyössä saivat napattua katraan talteen ja pentueen tie vei Turun Eläinhoitolaan. TESY:n hyvässä hoidossa veljeksistä kasvoi terveitä ja terhakoita kissanpentuja.

Olen Nupero, aito 7-vuotias maalaiskissa. Olen ollut pienestä kissanpennusta saakka Isäntäni erityinen lemmikki. Meillä asuu kaksi muutakin kissaa, mutta niistä erottuakseni aateloin itseni viisivuotiaana ja sen jälkeen minusta on käytetty arvoni mukaista nimeä won Nupero tai puhekielessä won Hän. Noihin samoihin aikoihin otin käytännöksi siirtyä nukkumaan Isäntäni viereen. Toiset kissat käyttävät nukkumapaikkanaan tuvassa olevaa tavallisten kissojen koria.
 

Kesä taipuu syksyksi ja tummenevat illat tarjoavat tällaiselle viriilille kissaeläimelle herkullisia elämyksiä. Yön hiljaisina tunteina vain kuu todistaa muodonmuutosta, jossa tavallinen harmaaraidallinen työkissa poikkeaa maitolaiturille ja muuntautuu siellä eläinmaailman voittamattomaksi kuninkaaksi - suureksi saalistavaksi leijonaksi. Jo maitolaiturin portaalta laskeutuessaan tuo suuri ja komea ilmestys pysähtyy viipyillen ja avaa suuren kitansa, jolloin valkoiset hampaat välähtävät kuun kelmeässä valossa…

Kissa on ehdoton lihansyöjä ja opportunistinen saalistaja. Jos se elää vapaana, se saalistaa paljon ja syö jopa 20 pientä ateriaa; hiiriä, lintuja tai hyönteisiä päivässä. Jalostetustakaan kotikissasta ei taipumus ja tarve saalistamiseen ole kadonnut mihinkään, joten kissaa kannattaa aktivoida ruuan kanssa. Ruualla leikkiminen kannattaa, koska se simuloi kissan luontaista saalistuskäyttäytymistä. Kissa paikallistaa saaliseläimen, vaanii sitä, hyökkää ja tappaa sen ja lopulta syö sen. Jotta kotikissa pysyy tyytyväisenä, sillä tulee olla mahdollisuus harjoittaa lajilleen tyypillistä käyttäytymistä.

Nimeni on Pappa Verner, 11, kavereiden kesken ihan vain Pappa. Pääsin vihdoin eläkkeelle, kun eräs pariskunta haki minut puolentoista vuoden laitoshoitokierteen jälkeen kotiinsa. Tai siis kotiini.

En koskaan unohda sitä päivää, tuskin uusi mamini ja papinikaan. Se oli 28.5.2015. Istuin rähmäiset silmät siristäen viltin päällä löytöeläintalon ikkunalla, kun kuulin jonkun sanovan ”Onpa se söpö!”.

Lemmikin omistajat kokevat usein olevansa joko koiraihmisiä tai kissaihmisiä. Eroavaisuuksista voidaan kiistellä kovastikin, ja sekä koirien että kissojen hyviä ja huonoja puolia listataan kun perustellaan lemmikkivalintoja. Ihmisillä on kova halu nähdä lajityypillinen käyttäytyminen osana eläimen persoonallisuutta, vaikka sellainen yleistäminen saattaa olla jopa vaarallista eläimen hyvinvoinnin kannalta. Koira- tai kissaihmisyys kertoo ehkä enemmän ihmisten luonne-eroista, ei niinkään tietyn eläinlajin ominaisuuksista tai persoonallisuudesta.

Leijona, Ilves ja Pieni Leijona ovat ainoita kissoja tähtikuvioissa. Leijona tunnettiin suunnilleen samanlaisena jo ainakin Babyloniassa, joten ensimmäistä kuvion leijonaksi nimennyttä ei historia tunne. Kreikkalaiset tunsivat kuvion joko eläinten kuninkaana tai mytologian hirviönä, Nemean leijonana, joka putosi maahan taivaalta. Otukseen liittyy paljon muitakin myyttejä

Tunnustetaan, olen kissaton. En vihaa kissoja, en inhoa kissoja, mutta tunnen oloni hieman epämukavaksi kissojen lähellä.

Kissattomuuteni juontaa juurensa maalaistalossa vietettyyn lapsuuteen. Kissoja vilisi niin meillä kuin kylän muissa taloissakin – mutta vilisi myös koiria, lehmiä ja possuja. Koirat olivat rehtejä maalaistalon vahteja, lehmät äänekkäitä ja karheakielisiä, possut ruokaa saadessaan ylivilkkaita, söpöjä ahmatteja.

Ota yhteyttä, kehrää tai sähise: Palautetta, kas tai suoraan sähköpostilla info(miuku)kissakas.fi
Copyright © Kissakas, ellei toisin mainita