14. joulukuuta 2018
Kolumbus

Lemmikin omistajat kokevat usein olevansa joko koiraihmisiä tai kissaihmisiä. Eroavaisuuksista voidaan kiistellä kovastikin, ja sekä koirien että kissojen hyviä ja huonoja puolia listataan kun perustellaan lemmikkivalintoja. Ihmisillä on kova halu nähdä lajityypillinen käyttäytyminen osana eläimen persoonallisuutta, vaikka sellainen yleistäminen saattaa olla jopa vaarallista eläimen hyvinvoinnin kannalta. Koira- tai kissaihmisyys kertoo ehkä enemmän ihmisten luonne-eroista, ei niinkään tietyn eläinlajin ominaisuuksista tai persoonallisuudesta.

yuri-koira_ja_nikita-kissa

Olen tuntenut elämässäni paljon koiria ja kissoja, ja itse en osaa sanoa ovatko koirat kissoja uskollisempia, tai ovatko kissat itsenäisempiä kuin koirat. Molemmat eläimet ovat älykkäitä ja sosiaalisia, ja niiden kanssa voi puuhata monenlaista mukavaa. Mikä nimenomaan kissoissa viehättää?

anastasia_ja_peili

Kissaihmiset haluavat korostaa lemmikkinsä itsenäisyyttä ja vapautta. Kissoissa halutaan nähdä vahva luonne, kesyttämätön, villi, ja ihmisestä riippumaton sielu. Ajatus kiehtoo monia, vaikka kissan villieläimen maine ei pidä paikkaansa. Lemmikkikissa on jalostuksen tulos, ja lemmikkiys on jo muokannut sen käyttäytymistä. Lajityypillisesti kissa kuitenkin on yksinelävä, hyvin pienikokoinen petoeläin, jonka ympäristö on täynnä suuria vihollisia ja vaaroja. Kissan selviytyminen on ollut sidoksissa sen elinympäristöön, joten vieläkin lemmikkinä elävä kissa kiintyy reviiriinsä ja tuntee olonsa turvalliseksi ainoastaan tutussa ympäristössä, omassa kodissa, tuttujen ihmisten keskellä. Rohkeinkin kissa yleensä pelkää vieraita, sekä outoja paikkoja. Päivä kausia kateissa ollut kissa ei välttämättä ole tehnyt kilometrien pituista vaellusta. Kissan oma alue on täynnä turvallisia piiloja, joita sen omistajakaan ei aina tiedä.

Usein kuulee kommentteja, tyyliin: ”Kissa kyllä pärjää luonnossa” tai ”Se on petoeläin, ei sillä mitään hätää ole”. Ehkä tällainen ajattelu johtaa niin usein kissan hylkäämiseen? Ei-toivottu kissa hylätään metsään tai ajelutetaan outoon paikkaan, jossa se lasketaan irti. Luullaan, että kissalla on jonkinlainen tarve elää ihmisestä riippumatonta elämää, ja että yksin tuntemattomaan paikkaan hylätty kissa kyllä ”pärjää”, koska pärjääminen on sen luonteessa. Mutta kissa ei pärjää. Hylätty kissa on pieni, yksinäinen ja turvaton. Rohkeinkin kotikissa muuttuu oudossa ympäristössä villiksi ja araksi olennoksi, ja sen luottamus ihmisyyteen on saanut pahan kolauksen. Outo ympäristö on täynnä tuntemattomia vaaroja, ja hylätyn kotikissan elämä onkin yleensä ankara ja lyhyt.

yuri_ja_nikita-perspektiivikuva

Kissan itsenäisyys on myytti, sillä pieni eläin tarvitsee omaa ihmistä ja turvallista kotia. Kissa osoittaa omistajalleen hellyyttä ja luottamusta samoin kuin koirakin. Samalla tavoin uskollisinkin koira voi arvostaa vapauttaan ja jättää johdonmukaisesti ihmisensä toiveet omaan arvoonsa. En näe selkeitä luonne-eroja tuntemieni kissojen ja koirien välillä, vaikka niillä on usein erilainen ote elämäänsä. Koira on rohkeampi ja avoimempi uudelle kuin kissa. Olen vahvasti kissaihminen, vaikka kodissani on aina ollut myös koiria, ja ne ovat myös aina olleet tärkeä osa elämääni. Mielestäni kissaihmisyyteni ei johdu niinkään siitä, millainen kissa lajina on, vaan siitä, millaisen tilan jaan kotini eri eläinten kanssa.

gizmo_ja_yuri

Kissaihmiset ovat yleensä koti-ihmisiä, sillä kissan elinpiiri on tarkasti rajattu ja rutiininomainen. Kissa haluaa välillä seikkailla, mutta nämäkin retkensä se tekee tutun reviirinsä sisällä, maisemassa jonka se tuntee läpikotaisin. En ole missään mielessä ulkoilmahenkilö, vaikka rakastan luontoa. Lenkkeily on minulle tuntematon käsite, jos liikun ulkona, maleksin päämärättä paikasta toiseen, mieluummin metsässä kuin teillä. Usein mukanani on koiran lisäksi myös kissa tai pari, joiden hitaampaan tahtiin kulku täytyy sovittaa. Varsinkin talomme kissaneidit, 10-vuotiaat Anastasia ja Nikita, tuppautuvat mukaan kävelyretkille ja tietysti myös sieni- tai marjametsään.

yuri-koira_ja_nikita-kissa_ulkona

Kotini koirat ovat viettäneet kesäaikansa mieluusti ulkona. Yuri on jo kymmenenvuotias, sekarotuinen takkuturkki, joka rakastaa ulkoilmaa. Sisälle se suostuu vain ukonilman ajamana sekä talvipakkasella. Tila, jonka jaan koirani kanssa, on usein ulkosalla, ja yhteisinä harrastuksina toimivat kepin tai pallon heittely, puutarhan kaivelu, ja kivien keräily. Kissojeni kanssa jaan huomattavasti intiimimmän tilan, sohvannurkassa tai peiton alla. Eräät kissat elämässäni ovat olleet lähes pakkomielteisen kiinnostuneita kaikesta mitä puuhaan. Sellainen tietty kissa tulee mukaan kaikkialle, koska meidän reviirimme on sama ja rajattu, ja kissa haluaa olla selvillä siitä mitä sen elinpiirissä tapahtuu. Kissa lukee kanssani lehden ja tulee mukaan jopa vessaan. Yleisestä käsityksestä poiketen koirat ovat näyttäytyneet minulle huomattavasti itsenäisempinä olentoina, ne eivät ole hakeneet huomiota yhtä intensiivisesti ja yhtä usein kuin kissat. Siksi en ymmärrä miksi kissan itsenäisyyttä korostetaan niin paljon. Joillakin kissoilla elämässä ei tunnu olevan muuta sisältöä eikä kiintopistettä kuin se oma tietty ihminen, jonka puuhat ovat loputtoman kiehtovia.

gizmo_ja_pitka_john_poydalla

Nyt jo edesmennyt Petteri-kissani oli tällainen utelias ”kotihiiri”, joka rakasti puuhata kanssani kaikenlaista. Petterin pentuaikaa en koskaan saanut kokea, sillä se saapui kotiimme jo aikuisena kollipoikana. Kaikesta kuitenkin näki että Petterin varhaiset kokemukset ihmisistä olivat pelkästään positiivisia, ja että se luotti jokaiseen vastaan tulevaan ihmiseen varauksettomasti. Petterin elämä päättyi lopulta neljäntoista vuoden yhteisen taipaleen jälkeen, ja sen jättämä aukko on uskomattoman suuri. Minulle tämä isokokoinen roikale oli aina suloinen pikku pentu, joka jaksoi loputtomasti leikkiä ja tuli lohduttaa aina kun kuuli minun itkevän.

Usein kuulee väitteen, että kissa on helppo lemmikki, koska se ei vaadi niin paljon seuraa kuin koira. Kissan voi jättää pitkiksi ajoiksi yksin kotiin, koiraa ei. Ehkä tämäkin on epäreilua kissan luonnetta kohtaa. Varsinkin nuoret kissat vaativat leikkiä ja toimintaa, valjaissa ulkoilevat kissat säännöllistä liikuntaa ulkosalla, ja vanhemmatkin kissat tylsistyvät yksinäisyydessä helposti. Uusi kissanomistaja saattaa ihmetellä nuoren kissan käytöshäiriöitä ja aggressiivisuutta. Teini-ikäinen kissa haluaa hyppiä, telmiä, purra, repiä ja kokeilla rajojaan.

Itselläni on tällä hetkellä kaksivuotias Begemot-kissa, jonka pirullisen aktiivinen yöelämä on usein valvottanut ihmisiäkin. Alun perin kerrostalosta vajaan vuoden ikäisenä luoksemme otettu Begemot käyttäytyi aggressiivisesti ihmisiä kohtaan, ja koska perheessä oli pieni lapsi, Begemot etsi uutta kotia pikaisesti. Begemotin raju leikki ei ole vieläkään laantunut, nyt sijaiskärsijänä toimivat kuitenkin taloutemme muut kissat. 3-vuotias Pitkä-John Silver on Begemotin paras ystävä, mutta sekään ei aina jaksa mustan salaman tahdissa, vaan pakenee raapimistolppansa ylimpään kerrokseen lepäilemään. Begemot on kissa joka vaatii ihmiseltään jatkuvaa kekseliäisyyttä ja aktivointia. Uusi pahvilaatikko päivässä pitää ikävystymisen loitolla. Laserhiiri jaksaa kiinnostaa aina välillä, mutta eikö keksittäisi pian joku uusi leikki? Uskon, että Begemot rauhoittuu iän myötä samalla tavalla kuin Petteri aikoinaan. Kumpikin näistä ihmisrakkaista kissoista luovutettiin minulle liian villin ja riehakkaan käytöksensä takia.

begemot_ja_matto

Koirilla ja kissoilla on usein (joskaan ei aina) jo kokonsa puolesta erilaiset vaatimukset elinympäristön suhteen, se vaikuttaa omistajan velvollisuuksiin lemmikkiä kohtaan. Ulkoileva ja ulospäin suuntautunut ihminen voi muodostaa koiransa kanssa aivan erilaisen siteen, yhteisiä hetkiä on enemmän luonnon helmassa, metsässä, lenkkipolulla, vaelluksella. Koira on lemmikki, jota voi huoletta kuljettaa mukana kauas kotoa. Koira voi olla yksinäisen taipaleen ainoa kumppani, joka on turvana kaikkialla. Koira istuu auton istuimella ja odottaa innolla uusia seikkailuja, se on aina valmis uuteen maisemaan, kunhan sinä vain olet mukana. Koira oppii helpommin sietämään uusia ihmisiä, kun taas rohkeinkin kissa usein oudoksuu vieraita.

Kissan kanssa jaetaan kotoisat leffaillat, kissa hukkaa palapelistä palaset ja sekoitta paikan luetusta kirjasta. Kissa vie tilaa tietokonepöydältä ja leikkii hiirellä. Kissa tiputtelee tavarat sekaiselta pöydältä jää vangiksi kaappeihin. Kissa käpertyy syliin pienenä ja pehmeänä tai istuu raapimistolppansa huipulla mietteliäänä kuin pylväspyhimys.

nikita_ja_buddha-patsas

Ehkä kissassa on sellaista salaperäisyyttä, joka antaa aihetta villille maineelle. Kissaa on vaikea saada luottamaan itseensä, yleensä päätöksen luottamuksesta tekee kissa. Kotini kolmas kolli, Gizmo, on ilmeisesti valinnut mieheni omaksi luottoihmisekseen. Se seurailee miestä pihamaalla ja tulee kerjäämään häneltä ruokaa ja huomiota. Mustasukkainen tästä en osaa olla, kun katselen miten nämä kaksi kulkevat peräkanaa liiterin ja kanalan väliä. Mies edellä ja kissa perässä.

Olen koti-ihminen, melko laiska ja pidän liikaa tietokoneestani ja kirjahyllystäni. Istun paljon paikallani, ja tarjoan hyvän alustan syliin pyrkivälle kissalle. Minun reviirini ympyrät leikkaavat monen kissan vastaavia ympyröitä. Vastaani on tullut myös koiria, joita ilman on vaikea kuvitella elävänsä, mutta useammin tielleni on osunut kissa. Ja kissa on valinnut minut. Siksi olen kissaihminen. En usko että se johtuu kissojeni luonteesta, sillä niitä on monia. On pelokkaita, itsenäisiä, takertuvia, rohkeita, neuroottisia, villejä ja rauhallisia kissoja. Samanlaisia luonteenpiirteitä on koirissakin. Ihmisillä on halu nähdä lajityypillisissä tarpeissa ja käytöksessä inhimillisiä luonteenpiirteitä, mikä on tietysti absurdia. Mutta melko varmasti ihmisen luonteesta voi päätellä jotain siitä, tunnustautuuko hän kissa- vai koiraihmiseksi.

En pysty näkemään kovin paljon salaperäisyyttä omissa kissoissani, sillä tunnen ne läpikotaisin. Vaikka en tiedä mitä niiden korvien välissä liikkuu, tiedän että ne haluaisivat minun ymmärtävän kaikki pienet eleet. Minun kissani eivät ole villejä tai itsenäisiä. Ne tarvitsevat minua ja näen niiden silmissä toiveen tulla ymmärretyksi kissoina. Jokainen kissa tarvitsee ihmisen joka pitää siitä huolta, ymmärtää ja ruokkii, ja tarjoaa turvallisen, stressittömän ympäristön. Siinäkin mielessä osaan samaistua kissoihini. Olen ehkä hiukan arka ja ujo, mutta kaipaan silti läheisyyttä, turvaa ja hyväksyntää. Omassa nojatuolissa uskallan uneksia kaukomaista ja villeistä viidakoista, ja ehkä joskus uskallan itsekin pienelle seikkailulle, kunhan minulla vain koti, jonne palata, ja turvallinen syli johon käpertyä. Juuri sellaista on kissan elämä parhaimmillaan.

pitka_john_silver_kissatyynyissa

TEKSTI JA KUVAT:
Anu Korpinen

 

Kommentit  
+4 # Nina Särkilahti 26.12.2014 00:10
Olen sekä kissa- että koiraihminen...en ole tullut ajatelleeksi edellämainittuun tapaan. Parhaimmillaan perheejäsenenä lapsen lisäksi kissa, koira, pupu ja pari lintua. Kaikilla oma suojattu potero, mutta liikkuivat muuten vapaana. En sitten tiedä mikä ihminen mahdan olla
Vastaa | Ilmoita ylläpidolle
+1 # Pirkko Hietala 26.12.2014 10:43
Olen ehkä enempi kissa ihminen, mutta pidän myös koirista.. sillä itselläni on ollut jo ihan lapsena että myös näin aikuisiällä sekä kissoja että koiria.. Kissat ovat itsenäisempiä mitä koirat.. ja helppo hoitoisempia mitä koirat.. Kissan voi maaseudulla päästää käymään ulkona tarpeillaan, kun taas koiran kanssa on käytävä lenkillä ja pidettävä se tarhassa.. Kissat taas ne asustaa enempi sisätiloissa ja käyvät itsenäisesti ulkona tarpeillaan... niitä ei tarvitse erikseen käyttää lenkillä kuin mitä koiria..
Vastaa | Ilmoita ylläpidolle
+1 # Mira Rask 14.02.2015 19:24
Minulla on kaksi kissaa ja kaksi koiraa. Olen kissaihminen lapsesta asti. Minun toinen kissani on itsenäinen ja enemmän Isännänkissa kun minun. Toinen taas on minun ja koirien kaveri. nukku koirien vieressä ja muutenkin käyttäytyy kuin koira. kissani ulkoilevat aidatulla pihalla valvovan silmäni alla, ja tulevat kutsuttaessa sisään. Olen enemmän kissaihminen, mutta rakastan myös koiriani!
Vastaa | Ilmoita ylläpidolle
Lisää kommentti

Ota yhteyttä, kehrää tai sähise: Palautetta, kas tai suoraan sähköpostilla info(miuku)kissakas.fi
Copyright © Kissakas, ellei toisin mainita