18. joulukuuta 2018
Mooses

Olen Nupero, aito 7-vuotias maalaiskissa. Olen ollut pienestä kissanpennusta saakka Isäntäni erityinen lemmikki. Meillä asuu kaksi muutakin kissaa, mutta niistä erottuakseni aateloin itseni viisivuotiaana ja sen jälkeen minusta on käytetty arvoni mukaista nimeä won Nupero tai puhekielessä won Hän. Noihin samoihin aikoihin otin käytännöksi siirtyä nukkumaan Isäntäni viereen. Toiset kissat käyttävät nukkumapaikkanaan tuvassa olevaa tavallisten kissojen koria.
 

nupero_kivella


Hallitsen maatilan tiluksia ja navettaa. Kuljen ylpeänä reviirilläni ja metsästän suuria saaliita. Omistaudun työlleni, tarpeen vaatiessa joudun olemaan keikalla useamman vuorokauden yhtä soittoa. Pidän vapaasta työstäni raittiissa maalaisilmassa. Raskaassa ammatissa on hyväkin puolensa, työni pitää minut jäntevänä, kiiltäväturkkisena ja hyväkroppaisena – olen kylän komein viirupöksy.

Elämämme sujui tavallista rataa, kunnes Isäntäni ei enää jäänytkään yöksi viereeni. Kyllä hän olisi siihen mahtunut, eikä minua hänen kuorsauksensakaan häirinnyt, mutta hän vain lähti aina iltanavetan jälkeen autollaan ja tuli takaisin aamunavetalle. Tilanteen jatkuessa tulimme molemmat vähän onnettomiksi.

Eräänä päivänä Isäntä sitten sanoi minulle, että lähdetäänpäs ajelulle. Autokyydissä minua ihan tärisytti, kun luulin tien vievän eläinlääkäriin. Mutta eipä onneksi tällä kertaa ollut terveydenhoitoa, vaan Isäntä vei minut katsomaan ostamaansa taloa. Hän esitteli minulle huoneita ja minä tutkin paikkoja vähän arastellen. Nyt minulle selvisi missä Isäntäni käy yönsä viettämässä. Kun olimme tutkineet koko talon pannuhuoneen perukoita myöten, Isäntä lähti iltalypsylle ottaen minut mukaansa autokyytiin.

Taisimme käydä toisenkin tutustumisen talossa ja minua tärisytti matkalla jo paljon vähemmän. Mieleeni putkahti ajatus, että Isäntä on varmasti hankkinut talon minua varten. Päättelin tämän siitä, että talossa oli kissakokoa oleva ruokakuppi täynnä juuri oikeanlaista ruokaa, leluja, useita nojatuoleja lepäilyä varten, arvolleni sopiva sohva, lämpölattiat, uusi valtavan kokoinen sänky ja kissavessa. Kiitin Isäntää puskemalla ja hyrähtelemällä tyytyväisesti.


makuulla_isannan_kanssa


Nyt minulla on elämässä uusi rytmi. En tuo enää töitä kotiin, vaan pidän työn työnä ja levon lepona. Olen ottanut Isännän tarjoaman lahjan vastaan ja asun nyt uudessa talossa ja käyn töissä maatilalla. Isäntä toimii autonkuljettajana, hänellä kun on sama matka muutenkin. Otin käytännöksi ilmaantua auton lähelle iltanavetan päättymisen aikoihin. Joskus istun auton katolla, kuin pysäkillä konsanaan. Siitä lähdemme sitten huristelemaan kolmen kilometrin matkaa, eikä minua tärisytä enää ollenkaan. Perillä Isäntä vie minut sylissään sisälle. Sitten menemme katsomaan ruokakuppejamme.

Ruokalepojen jälkeen leikimme tai annan Isännälle vinkin minun harjaamisestani. On mukava kelliä lattialämmityksen lämmössä ja nautiskella, kun Isäntä hoitaa turkkiani. Illalla ennen nukkumaan menoa vilkaisen vielä kiiltävään tauluun, josta minua katsoo komea kissa – kenenkähän lienee?

Aamulla kellon soidessa pomppaan ruokakupilleni ja lähden Isännän tarjoamalla kyydillä navetalle. Elleivät sitten viiksikarvani ennusta huonoa ilmaa, jolloin Isännän saateltuani kiipeän takaisin uniani jatkamaan. Isäntä menee silloin lypsylle yksinään ja tuohtuneena sanailee jotain kissanpäivistä… Minun virkani sallii etätyön, olenhan vastaavasti joskus päiväkausia reviiriäni puolustamassa.


lempilakanoissa


Jos olen jäänyt päiväksi sisälle, käytän ajan hyödyksi ja meditoin. Se näyttää samalta kuin nukkuminen, mutta on kuitenkin erilaista. Meditoida voi esimerkiksi tuvan ikkunalaudalla. Siitä voi samalla katsella luonto-ohjelmaa ja jatkaa taas meditoimista. Luonto-ohjelma on ihan kiva inspiraation lähde, siinä pienet linnut käyvät hakemassa siemeniä pienen talon lattialta. Ja jos minulle tulee hätä, niin menen kissavessaan. Kyllähän minä hiekkalaatikkoa osaan käyttää – Eihän sitä muuten aateliseksi pääsisikään.

Olen kuin kotonani. Minusta kuulemma näkee, että viihdyn. Joku setä kylässä käydessään tunnisti minut kotipaikan kissaksi. Kun Isäntäni kertoili meidän yhdessä kulkevan autokyydillä kotitilan ja uuden kodin väliä, tuumasi setä ”Vai on Nuperosta tullut kulkukissa”. No, voi kai ihminen sen asian niinkin ilmaista.

Nyt on jo ilta ja nukkumaanmenoaika. Asetun kerälle Isäntäni viereen ja tapailemme yhdessä alkusäveliä, jotta saisimme unenpäästä kiinni. Siinä me kehräämme onnellisina aamuun saakka ja lähdemme virkistäytyneinä lypsylle ja muihin maatilan töihin.



Entä mitä sitten tapahtui? Nuperon myöhemmistä seikkailuista voit lukea täältä.

Nuperon ajatukset kirjasi ja kuvat ikuisti Susanna Vartiainen. Hän on eläinfysioterapeutti, jonka ensimmäinen lemmikki oli lapsuuden Rivelino-kissa.

"Rivelinon katoaminen aiheutti pienelle tytölle niin voimakkaan surun, että seuraavina lemmikkeinä olivat (vähemmän itsenäiset) koira ja hevoset. Vasta aikuisiällä persoonallisten eläinystävien joukosta huomiota ovat kiinnittäneet myös kissat. Tämä tarina on tosi - minulla on kunnia tuntea tämä erikoislaatuinen viirupöksy."
 

Kommentit  
0 # Miu 02.10.2016 19:28
Hienosti kirjoitettu ja eläydytty kissan maailmaan! Fiksu isäntä kissalla, itsekin aikoinaan autoilin paljonkin kissan kanssa ja kaveri oppi nopeasti että autosta saa poistua vain emännän sylissä. Ei tarvinnut pelätä että katti olisi livahtanut oven raosta karkuun.
Vastaa | Ilmoita ylläpidolle
Lisää kommentti

Ota yhteyttä, kehrää tai sähise: Palautetta, kas tai suoraan sähköpostilla info(miuku)kissakas.fi
Copyright © Kissakas, ellei toisin mainita