14. joulukuuta 2018
Kolumbus

Kaikki lähti siitä, kun luin Kissakkaan artikkelin kissojen kupittomasta ruokailusta. Rupesin miettimään, miten saisin meidän kissoja aktivoitua.

Mieleeni juolahtivat eläintarhat ja isojen kissojen ruokinta ja se, miten eläintenhoitajat piristävät leijonien ja tiikereiden yksitoikkoista elämää. Hehän piilottavat lihanpaloja ympäri tarhaa ja sitovat niitä narulla puuhun. Tämähän olisi helppo toteuttaa kotona pienemmässä mittakaavassa.


Tuumasta toimeen! Ostin paistinarua ja broilerin sisäfilettä; filettä siksi koska se repeää helposti, joten kissan on helppo repiä pala narun päästä irti. Sidoin muutaman ison kananpalasen narun pätkään kiinni ja loput jätin ilman.


kanapaloja_lautasella 
 

kissat_ikkunan_takana


Tämän jälkeen menin kissojen ulkotarhaan. Sidoin kananpalasia sinne tänne ja piilottelin herkullisia kimpaleita muutamiin piilopaikkoihin kissojen löydettäväksi.


kanapala_kiinni_puussa        lisaa_lihaa_kiinni_puussa


Sitten päästin kissat tarhaan tutkimaan ja etsimään.

Tiikeri, meidän saalistaja-prinsessa tajusi jutun heti, eikä ihme, onhan hän lauman paras saalistaja. Tiikeri on kyllä varsinainen kaksoispersoona. Muuten hän on tosi rauhallinen, haaveileva hienohelma, mutta sitten kun hän saalistaa, silloin hän ei kuuntele ketään ja kukaan ei estä häntä saamasta saalista kynsiinsä.


kylla_siella_on_jotain        hyva_kurkotus_kohti_lihaa


Adalmiina, meidän pieni elohiiri yritti kanssa kovasti päästä kananpalasiin käsiksi. Hän ei oikein malttanut keskittyä, vaan mennä touhotti eteenpäin ja siksi taisi jäädä saalistamiset vain yrittämiseksi. Mutta hauskaa Adalmiinalla oli varmasti! Hän on meidän Hulda-Huoleton, ei huolen häivää elämästä ja kaikesta pitää nauttia häntä pystyssä.


Adalmiina_valmiina  


alaspain_saalistaen       kanapalaa_heilauttaen


Meidän viisipäisen kissalauman juniori Rafael, puolivuotias Maine Coon poika, yritti omaan tyyliinsä mutustella yhtä alhaalla puussa roikkuvaa kananpalaa. Ison kokonsa vuoksi hän ei ole hirmuisen ketterä eikä pysty kovinkaan korkealle kiipeämään. Hauskan kömpelösti hän kuitenkin yritti alimmalla oksalla kiikkua ja herkullista kanaa tavoitella, siinä kuitenkaan onnistumatta.


lihaa_maasta_kasin       onnistuu_nainkin

 

Kaksi vanhimpaa kissaa ei moisesta hullutuksesta innostuneet. Seurailivat vain sivusta nuorempien touhuilua. Oman arvonsa tuntevat Tuisku ja Pinkki, pitkänlinjan kotikissat, nauttivat mieluiten ruokansa turvallisesta ruokakiposta. Tämän sallin heille, onhan heillä kuitenkin päätösvalta.


pinkki_haistelee_lihapalaa


Kaiken kaikkiaan kissat näyttivät nauttivan tästä kupittomasta tempauksesta täysin rinnoin...ja massuin. Kerrankin saivat myös äipän leikkeihin mukaan tarhaan, yleensä saavat siellä keskenään remuta. Kerrassaan mjaukas kupiton keskiviikko!


verkossa_kiinni       punaiset_kissat_syomassa


Teksti ja kuvat: Tiia Repo

Ps.
Pitkäkarvainen oranssi kissa on Tiikeri, tumma kilppari Adalmiina, vaalea kilppari Pinkki ja creme-valkoinen tupsukorva on Rafael. Tuisku nyt ei osunut mihinkään kuvaan, mutta hän onkin vähän ujo.




Idea kupittomaan keskiviikkoon sai alkunsa täältä, eläinten käytösneuvoja Jaana Pohjolan kolumnista Kissanomistaja, unohda ruokakuppi!

 

Kommentit  
+3 # Tuula Närvänen 21.05.2015 13:07
Olipa nähty vaivaa kissojen aktivoimiseksi. Kumpa kaikki lemmikkien omistajat jaksaisivat yhtä paljon ja hauskasti ideoida lemmikkiensä iloksi. Tuossa oli tekemisen makua. Ja kissat nauttivat. :D
Vastaa | Ilmoita ylläpidolle
+2 # Katjap 10.06.2015 20:57
Ihan loistavasti toteutettu kupiton ruokinta! Ei näissä tosiaan ole kuin mielikuvitus rajana, miten voi kissaansa aktivoida ja miten antaa niille saalistuskokemuksia :)

Ja tosi hieno tarha teillä!
Vastaa | Ilmoita ylläpidolle
0 # Outi 13.01.2016 08:45
Kun itsellä tuli ahmiva kissa niin oli tiedossa, että kuppeja ei voi käyttää kuin märkäruoan kanssa. Raksut tarjosin aktivointikupeista, joista helpoin ja halvin oli vessapaperin hylsy jonka taittoi päistä sen verta kiinni, että sieltä putosi muutama raksu kun sitä kissa tönii. Myöhemmin kun siirryttiin enempi raakaruokaan niin suurin osalihoistakin oli aktivointikupissa tarjolla. Tuo lihojen ripustaminen olis varmasti innolla vastaan jos sen olisin silloin tiennyt. Seuraava kissa saa varmasti kokea moista.

Mutta kissani oppi ajan myötä olemaan ahmimatta mutta rakkaus ruokaan säilyi loppuun asti.
Vastaa | Ilmoita ylläpidolle
Lisää kommentti

Ota yhteyttä, kehrää tai sähise: Palautetta, kas tai suoraan sähköpostilla info(miuku)kissakas.fi
Copyright © Kissakas, ellei toisin mainita