14. joulukuuta 2018
Kolumbus

Kuura on 2-vuotias, leikattu ja energinen maatiaispoika. Asumme Kemijärvellä, Itä-Lapissa, vaikka Kuura onkin syntynyt oululaisnavetan ylisille villikissaemon pentuna. Kuuran ja hänen veljensä Lakun otti hoiviinsa talon isäntäväki ja heidän kissansa Uffe. Laku jäi asumaan Uffen kanssa ja Kuura muutti meidän luoksemme Lappiin.


Kuura_repussa

 

Valjasulkoilemme Kuuran kanssa päivittäin, vuodenajasta ja säästä riippumatta ja tutkimme luontoa yhdessä. Vain paukkupakkasilla pysymme sisällä. Kuuran hiirestäessä ihmisväki joko kiikaroi, sienestää, marjastaa, kalastaa tai muuten vain nauttii luonnossa liikkumisesta ja Lapin luonnon kauneudesta.

Kun kissaa opettaa valjaisiin ja aina valjasulkoillessa on ensisijaisen tärkeää, ettei kissaa väkisin pakota mihinkään suuntaan. Valjaista ei pidä koskaan vetää tai nykiä. Kissa oppii kulkemaan valjaissa ja taluttimessa parhaiten siten, että sitä rohkaisee kehumalla ääneen ja palkitsemalla kehuin ja silittämällä ihan pienimmästäkin eteenpäin suuntutuvasta liikkeestä ja jo pelkästä liikkeen aikomuksestakin.

 

Jos ulkoillessa tulee säikähdysjumitus tai muuten tenkkapoo, tilanteesta ei kannata tehdä sen kummempaa numeroa. Itselläni on tapana sellaisissa tilanteissa ottaa Kuura toviksi käsivarrelleni matkustamaan. Rauhoitan sitä rapsuttelemalla, jos se on säikähtänyt esimerkiksi kovaäänistä ohikulkevaa ajoneuvoa. Joskus Kuura päättää itse sujahtaa käsivarreltani reppuun matkustamaan kapuamalla olkapääni yli. Repun suojista sillä on mukavan turvallista tarkkailla ympärilleen. Ja kun kyytiläisenä olo alkaa suivauttaa, se hyppää itse pois repusta vierelleni tai eteeni jolkottelemaan.

 

Kerran syksyisellä metsäpolulla vastamme sattui kovin äkäinen muurahaiskolonna, joka puraisi Kuuraa kipeästi varpaasta. Kuura oli sitä mieltä, että: ”Ei oo kivaa, näin pisteliäällä polulla en kävele enää metriäkään!” Niinpä muurahaisten sitä kovin harmittaessa laskin vielä tyhjän marjasankoni maahan tarjoten Kuralle näin kyytiä, sekä pakoreitin pois terävähampaisten otusten armoilta. Viisaana kissana Kuura tarttui heti tarjoukseen. Loppumatka mustikkamättäille etenikin leppoisasti Orthex–taksin kyydissä.

orthex-taksin kyydissa

 

Kuura on luonteeltaan ”mutkaton matti”, eikä se ihan vähästä turhia hötkyile. Sen kanssa on ollut helppo opetella uusia asioita ja liikkumistapoja. Talvella Kuura saattaa matkustaa osan ulkoilulenkeistämme potkukelkan kyydissä ja nyt 2-vuotiskesänä olemme opetelleet myös pyörän etukorissa matkustamista.

potkukelkkakyytia    pyoran_etukorissa

 

Nuoresta iästään huolimatta Kuura on käynyt jo patikoimassa päiväreittejä kanssamme muun muassa Ylläs-Äkäslompolon ja Luoston alueella. Kuura on innokas oppija ja se tutkii tarkasti opasteet ja reittimerkinnät.

tietoa_reitin_varrella

 

Jos Kuuraa alkaa patikointi väsyttää, se ottaa minuun katsekontaktin ja vilkaisee reppua. Silloin nostan sen syliin ja se matkustaa joko olkapäälläni tai sujahtaa reppuun. Laavuilla kahvitellessamme se saattaa ottaa pikku nokosetkin.

laavulla_lepaamassa

 

Uusissa paikoissa liikkuessamme Kuura ei useinkaan malta syödä mitään, niinpä olemmekin pitäneet kansallispuistoulkoilumme maksimissaan neljän viiden tunnin pituisina, jotta niistä ei tule kissalle liian väsyttäviä ja nälkiinnyttäviä. Vettä Kuura juo (sekä kahlaa) mielellään virtaavissa vesissä ja olen opettanut sen juomaan myös retkipulloni korkista. Tärkeintähän on, ettei jano ja nestehukka pääse retkeilijää yllättämään.

 

Pari viikkoa sitten tutustuimme Pyhä-Luoston kansallispuistoon. Tassuttelimme Pyhätunturin hotellin parkkipaikalta Isokurun kautta Pyhänkasteenputoukselle ja takaisin. Edestakaiselle matkalle tuli pituutta kuutisen kilometriä ja sen varrelle mahtui helppokulkuista hiekkapolkua, rakkakivikkoa, portaita sekä leppoisaa telapolkua ja ah, niin lumoavia maisemia.

rakkakivikossa    telatieta_pitkin

 

Isokuru on Suomen suurin kuru, syvyydeltään 220 metriä ja se sijaitsee Pyhätunturilla Ukonhatun ja Kultakeron tunturihuippujen välissä. Kurun pohjalla on puinen kävelysilta, jota pitkin pääsee Pyhänkasteen putoukselle ja –lammelle. Isokuru on vaikuttavan kaunis paikka jylhine rakkakivikkoineen.

pyhankasteen_putous
 

Pyhänkasteenlampi on 12 metriä syvä ja taustalla näkyvä Pyhänkasteenputous on 17 metrin korkuinen:


portaat_ylos

Ja vielä muutama kymmenen porrasaskelmaa ylös, Kuura näyttää mallia:

 

Oli antoisaa käydä ihastelemassa kauniita Itä-Lapin kansallispuistomaisemia ja hengittää raikasta, poikkeuksellisen viileän kesän ilmaa, kiireettä ja kissan ehdoilla edeten. Kiitokset kanssakulkijalleni Kuuralle! Minkähän reitin valloitammekaan yhdessä seuraavaksi?

kotiin_pain_lapin_lumossa

TEKSTI JA KUVAT:
Katja Palojärvi


 

Ps.

Lisätietoja Pyhä-Luoston kansallispuistosta ja ohjeista ja säännöistä kansallispuistoissa liikuttaessa:

www.luontoon.fi/pyha-luosto
 

Ps.2.
Geokätköt ja kissat? Marjaana Viitanen etsii maastoon piilotettuja kätköpurkkeja yhdessä kissojensa Myrskyn ja Viiman kanssa. Lue täältä Kissakkaan juttu Geokätköily kissojen kanssa on toisenlainen seikkailu.


 

Kommentit  
+3 # ex-maalainen 24.07.2015 12:09
Ai miten ihana juttu! Eniten mun sydäntä lämmittää juuri tällaiset tarinat, joissa maatiasiskissalle suodaan kaikki se huolenpito ja aktiviteetti, joita yleensä suodaan vain koirille tai rotukissoille. Ihan meinast tulla iloinen tippa linssiin Kuuran puolesta! Kiitos ihanille omistajille esimerkillisen ylittävästä kissanpidosta:)
- etelän asukki ja yhden kissan palvelija
Vastaa | Ilmoita ylläpidolle
Lisää kommentti

Ota yhteyttä, kehrää tai sähise: Palautetta, kas tai suoraan sähköpostilla info(miuku)kissakas.fi
Copyright © Kissakas, ellei toisin mainita