"Menin yhtenä aamuna vessaan ja jälleen mun sydän jätti muutaman lyönnin välihin. Mihinä meidän hiekkaloota on? Luuleeko se emäntä, jotta me ruvetahan tuossa käymään!
Hätä ei lue lakia, kun kupla oli jo ottassa ja siihen punaselle ringille oli mentävä. Hieman edellistä pienempi, eikä ihan vähääkään. Pikkusen sitä oli pakko kuopia ja pelletit lenteli. Kyllä siinä sitte käytihin vuorollansa ja isokin asia tuli siihen hoidettua. Jotenki se köntsä ei aina siihen mahtunu tai osunu ja kiepsahteli pitkin lattiaa, mutta vahingot oli sallittuja."
(Huomattiin, että oli hyvä laittaa siihen alle sanomalehteä, koska pissa saatto liristä justihin siitä sauman kohtaa lattialle. Tätä vaihetta kesti vain muutaman päivän jotta tajuttihin, että isompaa ei ole saatavilla.)
"Voi elämän kevät! Miksi se ns. hiekkaloota on tosta lattialta nostettu pytyn päälle? Me saatihin avuksi pieni jakkara, ettei niin tartte jännittää ja kyllä se suju yllättävän hyvin."
(Tätä vaihetta kesti viikon, joka oli helppoa meille molemmille.)
"Nyt oli muuten väri vaihtunu punasesta oranssiin rinkiin. Miten sinne nyt tohtii mennä, ettei näinkin hoikka poika hulaha tuosta reijästä pönttöön? Hei mut täähän on oikeestaan ihan kiva! Mun pää mahtuu tonne reikään!"
(Viikko tätä vaihetta, kunnes sinne mentiin reippaasti ja tasapaino oli hallittua.)
"Hahaa! Nyt oli ringin väri vaihtunu oranssista vihreään suit sait sukkelaan. Tänne reikään mahtuu pää ja etukäpälät kerralla. Heti ekana päivänä asian toimittaminen suju mukavasti ja molemmat asiat osu ja uppos. Pieni takapakki tuli Messin kohdalle aika pian ja sitä vähän epäilytti mennä siihen. Hätä oli kova ja niinpä Metukka päätti tehdä pissat meidän majan päälle. Mä tietty yritin peitellä sen jälkiä ruopimalla siinä vierellä, mutta kiinni jäätihin! Mut ei se haitannu. Sattuuhan näitä! Mä olisin ollu valmis muutokseen, mutta Metun takia me siirryttihin takaisin oranssiin renkaaseen."
(Viikko vielä siis lisää oranssilla renkaalla.)
"Nyt oli Messillä jo niin varmat liikkeet ringillä, jotta päättettihin kokeilla uudelleen sitä vihreetä rinkulaa. Olihan se iso reikä ja pellettiäkin ihan mitätön määrä enää reunoilla. Jakkara oli edelleen siinä turvana ja tukena, että Metukka sai siinä ihmetellä ja kerätä rohkeutta. Mä tietty näppäränä näytin miten homma hoidetahan ja rohkasin sitä olemalla kummina sille siellä vessassa. Hommahan suju tosi hienosti muutaman päivän, kunnes…
Pelletin määrä ringin reunalla oli huolestuttavasti vähentyny. Tottahan sitä putoo pyttyyn ja se vaan hupenee. Totta vie, Messille tämä oli taas kova paikka ja se päätti vääntää kakat siihen pytyn vierehen laattialle. Meinattiin, jotta kyllä se seuraavalla kerralla menöö pytylle. Toisin kävi, kun ei alkanu pellettiä näkymään ringin reunalla lisää. Niinpä se väänsi toiset tortut. Kohtahan pellettiä ei enää siinä pitäs ollakaan, kun viiminen vaihe on edessä! Mitäs sitte? Pellettiä kuitenkin lisättiin ja Messin mieli oli taas hyvä. Paakkuuntuvaa hiekkaa ei siis saa olla, jottei tartte ”Viemäri Villeä” kuttuu paikalle."
(Tätä vaihetta kaksi viikkoa)
”Viimeinen vaihe edessä ja vihreä rinki poistettu. Päätettiin jättää se pelkkä valkonen rinki tuohon pöntölle joksikin aikaa, ettei Messi ala panikoimaan. Mulla hommat hoitu jo niin hyvin, että kävin ilman apurinkuloita. Metukalla iso asia hoitu loistavasti, mutta kun piti pissalle päästä, se päästeli kunnon lätäköt keittiön lattialle. Eli taas jouduimme palaamaan vihreään rinkiin. Nyt Metukalle sopi, ettei pellettiä ollut ollenkaan ja sekin oli pieni edistys. Mihin tässä on kiire valmiissa maailmassa…”
(Varmuudella vielä jatketaan vihreällä rinkulalla viikko, mutta ilman pellettiä.)
"Kun vihreä rinki poistetaan, me aateltiin jättää se valkonen siihen joksikin aikaa ja jättää sekin sitten pois ajallaan. Messin ehdoilla mennään, mutta periksi ei anneta, ennenku sydänkäyrä näyttää suoraa." =)
Manun ja Messin omistajan mietteitä:
Jokainen kissa on yksilö. Jotkut eivät välttämättä opi, toiset oppivat sen hyvin ja nopeasti. Eniten vaaditaan omistajan kärsivällisyyttä. Jos huomaat, että hätä on kova ja kissa ei meinaa uskaltaa mennä pytyn päälle, sitä helposti palata vanhaan ja tuttuun hiekkalaatikkoon. Olin kuitenkin kuullut, että tämä on täysin mahdollista ja päätettiin yrittää.
Meidän perheessä tämä tulisi kuitenkin ottaa haasteena, kissojahan oli kaksi. Manulla ei ollut ongelmia, mutta Messi oli varovaisempi ja tekikin joskus yllättäviä tempauksen, kuten pissi majan päälle ja kakki pytyn viereen muutaman kerran. Mutta näistä takapakeista selvittiin palaamalla aina edelliseen vaiheeseen, eikä se ollut ongelma. Kannattaa siis ottaa varman päälle ja antaa aikaa. Vahingot ovat luonnollisia ja olisikin ollut ihme, jos kaikki olisi sujunut kuin rasvattu. Mutta jos olet herkkä hermostumaan, etkä kestä vahinkoja, tähän ei kannata ryhtyä ollenkaan.
Joskus ringin reunalla nöpötettiin väärinpäin ja kakka saattoi tipahtaa aivan väärälle puolelle, eli lattialle. Joskus jalat menivät sikin sokin, eikä ne olleet hyvin mitenkään ja sitten iso asia osui valkoiselle osalle tai koko jalka luiskahti pyttyyn.
Kerran, kun Messi oli isolla asialla juurikin väärin päin, niin sinne kopsahteli papanoita lattialle. Tämän aikana Messi katsoi papanoita, minua, papanoita ja taas minua: ”Hupsista heijaa, kuinkas se nyt silviistiin sinne tipahteli? Sori hei, ei ollu tarkotus.” Vahinkoja sattui kuitenkin aika harvoin.
Tämä kannattaa tietysti aloittaa niin, että joku on kotona katsomassa vähän perään. Hyvä aloitusajankohta on loma tai viikonloppuna.
Meillä oli siis punainen rinki muutaman päivän lattialla, jonka jälkeen se nostettiin pytylle viikoksi (pytyn omat ringit ylös, ettei alusta kolaja ja on siinä tukevasti). Tämän jälkeen oranssia rinkiä pidettiin kaksi viikkoa pytyllä. Vihreä rinkula oli myös kaksi viikkoa ja nyt ollaan tilanteessa, jolloin pelletit jätetty kokonaan vihreältä ringiltä pois (Messin takia tätä viikko). Sitten otammekin riskin ja jätämme valkoisen rinkulan siihen ja toivotaan parasta, että jatko sujuu ilman yllätyksiä.
Me lähdettiin tähän lähinnä kokeilumielessä ja kun se sujui suhteellisen hyvin, päätettiin jatkaa loppuun saakka ja pieni säästö se on hiekkakuluissakin. Eikä tästä ole haittaakaan kenellekään. Paitsi että, joskus meillä on hieman jonoa vessaan. =)
Mitä tapahtui, kun punainen kakkajakkara vietiin pois? Messipä se ei tykännyt muutoksesta ollenkaan. Moinen tarina löytyy täältä.
Manulla ja Messillä on omat sivut Facebookissa ja ne löydät täältä.
Lue Kissakkaan juttu Manun ja Messin omasta tuotesarjasta ja tottahan tämä parivaljakko löytyy myös Facebookin suosituimpien kotimaisten kissojen listalta.
Jotenkin sylettää se, miten kissoja aina pidetään "pärjääjinä", joiden kanssa pitää voida päästä mahdollisimman vähällä vaivalla, ne lasketaan ulos vapaaksi jne. Eikä mietitä ollenkaan, että iän myötä ne eivät osaakaan enää varoa kaikkea yhtä hyvin kuin nuorena.
Jos ei kissan vessaa jaksa hoitaa niin miksi on ottanut kissan ylipäätään?
Kissalla on oikeasti luontainen tarve peittää jätöksiään. Mikäli kissa ei sitä tee ollenkaan, kyseessä on poikkeava käytös jolle on syy, ei yksilötason preferenssi. Peittelyä tahi ei kissalla on myös tarve merkata reviiriään, ja hiekkalaatikot vaikka ne usein siivotaankin, ajavat myös tätä asiaa raapimisen ja puskemisen ohella. Peliä vaikeuttaa entisestään pienetkin kitkat ja epävarmuudet saman perheen eläinten kesken tai vaikkapa uusi tulokas.
Kolmanneksi se terveys, eli kuinka vaikeaa on kertoa esimerkiksi pissan tummuusaste tai sakeus, kun se sekoittuu veteen? Tai kuinka vaikeaa on vaikka yöllä tehdyistä, tunteja lilluneista tarpeista päätellä, että kissalla on vatsa kovalla tai löysällä? Kuinka moni näiden käyttäjä tarkkailee entiseen tapaan tuotosten laatua, väriä ja koostumusta?
Oma lukunsa on vielä kissat, jotka käytön lisäksi oppivat vetämään vessan käytettyään sitä.
Veikkaampa, että jos laitat tavallisen vessan takaisin niin Messi siirtyy samantien takaisin sen käyttöön ja unohtuu koko vessanpöntöllä käymisen.