18. joulukuuta 2018
Mooses

Pakkasimme puolisoni kanssa matkalaukut ja lähdimme viikoksi reissuun. Kaksi kissaamme jäivät kotivahdeiksi ja mummin ja vaarin poispilattaviksi.

Lähtemisessä on aina se vaara, että kissanomistajan matkakin pilaantuu - ikävästä. Onhan kotiin jäänyt oma kullannuppu, tai useitakin nuppuja, sekä kissaihmisen sydän.


Tämä kissa on ängennyt itsensä laukkuun.

Koko matkan voisi helposti käyttää surkutteluun ja huolehtimiseen sekä eri toten kissavahdille viestittelyyn. Lemmikkien ja lasten huoltajilla on samankaltaisia pohdintoja: Miten teillä menee? Onko se itkenyt, leikkinyt, syönyt, pissannut? Miten yö sujui? Jos se yrittää väittää, että se saa aina valvoa koko yön, tai syödä herkkuja tai mennä yksin ulos, niin älä usko. Jos se huutaa, koeta vain kestää!

Eniten kestämistä lienee ikävöivällä kissanomistajalla ja etenkin viestitulvan kohteeksi joutuvalla hoitajalla. Kissalla on todennäköisesti samanlaiset kissanpäivät kuin aina ennenkin.

Jatkuvan viestittelyn lisäksi kissaikävää voi työstää muillakin keinoilla:

1. Puhu kissastasi jatkuvasti (Mitähän se nyt tekee? Nyt se on varmasti jo herännyt. Tästä meidän kissa kyllä pitäisi! Meidän kissa ei kyllä viihtyisi tässä paikassa.) Vaikka matkaseurueeseen ei kuuluisi yhtään kissaihmistä, puhu silti.

2.
Katsele kissasi kuvia - niitähän on jokaisen kissanomistajan puhelin, kamera ja sometili täynnä - ja pyri esittelemään niitä muillekin.

3.
Katsele ympärillesi. Pyri ottamaan kuva jokaisesta havaitsemastasi matkakohteen kissasta (yksi esimerkki tuossa alla) ja esittele näitäkin kuvia kaikille.


Jennin ottama kissakuva reissusta.


Mikäli et osaa puhua matkalla kuin kissoista, suosittelen samanhenkisessä seurassa matkustamista. Meistä oli puolisoni kanssa kerran aivan normaalia tavata ruotsinlaivalla koira, joka "oli kuin meidän Toto, vaikka se oli siis koira, mutta sen ilme ja persoona olivat kuin Toton, harmi ettei Toto nähnyt sitä". Omituisten höpöttäjien kannattaa harkita melko kauas matkustamista, etteivät muut ihmiset ymmärrä heidän juttujaan.


Ja sitten, vaikka se onkin kovin vaikeaa, kannattaa hetkellisestä kissattomuudesta myös nauttia.

Nukkumaan mennessä yöpöydälle voi jättää vesilasin, eikä se muutu vesikipoksi. Ja kaikesta kissarakkaudesta huolimatta nukkuminenkin voi onnistua tavallista paremmin, kun kukaan ei nuku tai paini päälläsi, tai juokse ulvoen ja seiniin törmäillen yössä. Tavarat eivät kulkeudu yön aikana mystisesti raksukippoon tai tule haudatuksi kissanhiekkaan.

Matkalla voi myös pukeutua pelkäämättä, että vaate on pian täynnä karvaa tai kynnenreikiä. (Toisaalta saatat liikuttua, jos huomaat kesken illallisen, että matkalle mukaasi ottama juhlavaate onkin rei'itetty: Tämänkin vaatteen se on ehtinyt merkitä, voi että!)

Ja vielä: kotiinpaluu on aina helppoa, kun tietää saavansa kissamaisen vastaanoton.

Ei kuitenkaan kannata luottaa liikoja tuohon vastaanottoon. Myönnän viime reissulla sortuneeni ajattelemaan, että meitä odottaa kotona kaksi koiraa eikä kissaa. Turha toivo! Kukaan ei rynnännyt eteiseen vastaan, ei loikannut syliin, ei edes heittänyt kuperkeikkaa. Sellaisia reaktioita on toisinaan nähty mieleisen vieraan saapuessa, mutta kotiväen paluu ei ollut kuin heräämisen ja haukottelun arvoinen asia. Toinen moukula kävi armollisesti nuuhkaisemassa matkatavaroita.

Pahemminkin olisi voinut käydä. Kerran toinen kissamme rojahti viikonloppureissusta palatessani eteisen lattialle kyljelleen ja sammui siihen tuntikausiksi. "Se ei oikein saanut nukuttua ilman sinua", raportoi puoliso. Joskus eteisessä on ollut kaksi paria hyvin hämmästyneitä kissansilmiä: "Siis asutko sä vieläkin täällä?"

Onneksi ihminen kestää kaikenlaiset vastaanotot, kunhan vain pääsee kotiin kissojensa luo.

 



Kissattomasti matkustamista kokeili Jenni Saarilahti, kahden koratkissan omistama ja Koko lailla kissamaisesti -kissablogin pitäjä.
Mutta mitä Jennin Cisu-kissa tykkäsi olla hoidossa? Kissamaista näkökulmaa aiheeseen on tarjolla täällä.


Joko olet lukenut nämä kissajutut:

* Kissa hoitoon loman ajaksi mutta minne? Katso lista hoitopaikoista

* Vastavuoroisuuteen perustuva kissanhoitorinki on kissallisen reissaajan apu

* Iltapäivävisiitillä kolmen kerroksen kissakahvilassa

* Matkalla Tallinnaan? Näin autat paikallisia kodittomia kissoja

* 11 hurrrmaavaa matkakohdetta kissojen ystäville

* Nämä kotimaan kohteet saavat kissaihmiset kehräämään


 

Kommentit  
+1 # TäpläihmeenPalvelija 22.12.2016 15:29
Hauska juttu, ja niin tutun kuuloinen. Meidän kisu matkustaa kotimaassa useimmiten meidän mukana, koska en kestä olla siitä erossa ja huolehdin jatkuvasti. Pari kertaa se on ollut jonkun luona hoidossa, mutta on ilmeisesti kovin apea kun on poissa omalta reviiriltään ilman meitä. Viimeksi kun olimme matkalla jonne kisu ei voinut tulla mukaan, kissarakas kaveri, joka on myös kisun oma eläinlääkäri, tuli meille asumaan ja palvelemaan kisua. Tämä oli ainut kerta kun olen voinut olla rentona erossa kisusta: kisuhan oli paremmissa käsissä kuin meidän kanssa! Tällainen järjestely oli ihan superluxusta sekä kisulle että meille.
Vastaa | Ilmoita ylläpidolle
Lisää kommentti

Ota yhteyttä, kehrää tai sähise: Palautetta, kas tai suoraan sähköpostilla info(miuku)kissakas.fi
Copyright © Kissakas, ellei toisin mainita