22. syyskuuta 2017

Musti

Kissojen sanotaan olevan itsenäisiä ja viihtyvän omissa oloissaan. Näkemys on aina hämmästyttänyt minua: mitä tahansa teenkin, kintereilläni on kaksi avuliasta naukulaista.


Luetaan yhdessä


Kirjoitan tätä yhden luovuuden ylituomarin valvoessa työpöydällä. Toinen tarkkailija istuu lähistöllä ja tuijottaa koko silmiensä suuruudelta.

Kissamme ovat diginatiiveja. Pienestä pitäen he ovat käyttäneet tietokonetta oma-aloitteisesti. Milloin jokin suomenkielinen termi on parempi kissankieliseksi editoituna, milloin taas ihminen on naputtelussaan niin hakoteillä, että kannattaa astahtaa tarmokkaasti deletenäppäimelle.

 

Auttava tassu kirjoittaa


Toinen kissamme on laatinut yrittäjäpuolisoni asiakkaalle lähettämistä vaille valmiin sähköpostiviestin, jossa oli ytimekäs mutta kryptinen sisältö: 89. Ties miten erilaista elämä olisi, jos viesti olisi lähetetty! Samainen vikkelätassu on avustanut sähköisen veroilmoituksen teossa ja ottanut trendikkäästi myös selfien puhelimellani. Hän pyrkii usein antamaan painavan sanansa puhelinpalavereissa. Uusin auttamisen muoto on hypätä kirjoittavan ihminen niskaan ja valvoa sieltä asioiden edistymistä. Samalla ihminen saa mahdollisuuden kunnon ja koordinaatiokyvyn kohottamiseen kissankehonpainoharjoittelulla.

 

Kissa päässä

 

Näitä diginatiiveja ei voi syyttää siitä, että he olisivat jumittuneet pelkästään sähköisten laitteiden äärelle.

Auttava tassu on myös sisustustassu. Se järjestelee tuon tuosta kirjahyllyjä. Tiedättehän, suorat kirjarivit ovat niin vanhanaikaisia. Tassu myös siirtelee esineitä ja jopa tuoleja paikasta toiseen. Se viimeistelee sängyn petaamisen omalla myllerrystekniikallaan ja se peittelee ylimääräisen kissanruoan, jota ihminen ei ole ymmärtänyt hävittää.
 

Kissa kirjahyllyssä


Tarkastaja iskee helposti myös vesilasiin tai kahvikuppiin laadunvalvojan ominaisuudessa (kivennäisvettä se oppi välttämään yhden kerran maistettuaan: ei ole kivaa, kun joutuu pitelemään tassuilla kihelmöivää kuonoa).

Vanhemmalla kissallamme oli nuoruudessamme Herra Kenwood -vaihe. Hän istui aamuisin kahvinkeittimen päällä odottamassa minua ja auttoi sitten kaikessa läpi kahvinkeiton. Kurkkaus vesisäiliöön, säiliön reunan taputus, nyökkäys ihmiselle, voit siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Kenwoodin erikoisrituaali oli muuten pujahtaa hanan ja vesisuihkun välistä. Vain todella kovat kissakundit uskaltautuvat moiseen! Vaikkei se olekaan uskottavaa, kun tietää mitä mieltä kissa on ihmisen vajavaisuudesta, opin kai sittemmin Kenwoodin mielestä keittämään kahvia, sillä hän lopetti aamuassistentin tehtävät. (Usko tai älä, samainen kahvikissa juoksi juuri näppäimistön yli ja poisti viimeisen virkkeen. Siis ei todellakaan ole uskottavaa, että ihminen olisi oppinut jotain!)
 

Vesitarkastajakissa


Muita avustustehtäviä piisaa. Tyylikkäät harmaaherramme opastavat ihmisiä auliisti esimerkiksi pukeutumisasioissa. Puolisoni saa usein erityiskohtelua töistä palatessaan: hänen kotihousunsa on huomaavaisesti aseteltu eteisen lattialle. Minua tyylitaiturit kannustavat yhä pelkistetympään pukeutumiseen. Vaatteissani on epäilyttävän paljon erilaisia vöitä ja nauhoja. Minun ei koskaan tarvitse irrottaa niitä itse, eikä edes miettiä, missä kadonneet nauhat ovat, sillä ne ovat siellä kissamaisessa jemmassa, jonne lähes kaikki tavarat katoavat ja jonne ihmisen silmä ei yllä.

Kissamaailman KonMarissa kiinnostavin kohde on vaatehuone, jonka hyllyt voi tyhjentää määrätietoisesti
Kiipeä, työnnä ja tiputa -menetelmällä. Tyhjältä hyllyltä on sitten on mukava loikata lattialle korkeimman omatassuisesti sommiteltuun vaatepyramidiin. Kun ihminen koettaa sitten saattaa vaatehuoneen taas ihmismäiseen kuosiin, yksi apulainen moukuu hyllyllä ja toinen pyrkii istumaan jokaisen vaatepinon päällä. Karvaamisapua on aina saatavilla.

 

Hattumieskissa


Oikeastaan ainoa kotityö, johon auttava tassu ei osallistu, on imurointi. Sen on kuitenkin nähty kohoavan ja napauttavan pölynimuria vihaisesti. Oletkos siinä, metelöit ja varastat karvakokoelmamme!

Kissamainen konsultaatio yltää jopa ulkotiloihin. Sekä kotiväki että naapurit ovat usein pelästyneet kesken puutarhatöiden, kun avonaisesta ikkunasta on kajahtanut kissamaisen ylipuutarhurin opastushuuto. Kissaa tarvitaan ohjeistamisen lisäksi myös tontin suojelemisessa. Pihapiirimme peurat eivät todistetusti pelästy ollenkaan yhtä paljon huutavaa ihmistä kuin pientä kissaa. Karismaattisilla tyypeillä on arvovaltaa jopa valjaissa.
 

Naapurikyttääjät


Yksin ei siis todellakaan tarvitse olla. Tassu näyttää, missä on kadonnut kissanlelu, missä pitäisi siivota tai mikä ovi kannattaisi avata.

Mutta auttava tassu on myös hellä. Joskus herään siihen, että käteeni pujottautuu pieni tassu ja sen unelias omistaja painautuu kylkeeni. Sellaisella herttaisuudella saa aina anteeksi parin liioittelun puolelle menneen vaatekaapinraivauksen tai tuolin raahaamisen.
 



Cisu on  yhdeksänvuotias koratkissa, perheensä kuningas ja vuotta nuoremman Toton rakastava, toisinaan kurittavakin, isoveli. Veljekset asuvat Jenni Saarilahden kanssa.

Lue lisää Jennin kolumneja, joita ei olisi ilman Cisua ja Totoa:

* Päiväni kissana....eli mitä tekisin, jos saisin olla yhden päivän ajan kissa
* Kissa kertoo: Kun olen hoidossa
* Kissaihminen matkustaa: kissaikävää ja ihanaa kissattomuutta
* Minä, kissaihminen

 

Kommentit  
0 # käpy 19.05.2017 11:54
Ihana kirjoitus, ja niin samaistuttava! Olisi oikeastaan aika kurjaa ja yksinäistä tehdä yhtään mitään ilman kissan auttavaa tassua. Ainoastaan saksia käytettäessä on pakko työntää kissaa kauemmas, ettei upeat viiksikarvat kärsi.
Vastaa | Ilmoita ylläpidolle
Lisää kommentti

Ota yhteyttä, kehrää tai sähise: Palautetta, kas tai suoraan sähköpostilla info(miuku)kissakas.fi
Copyright © Kissakas, ellei toisin mainita