18. joulukuuta 2018
Mooses
...eli mitä tekisin, jos saisin olla kissa yhden päivän ajan?


Ensinnäkin haluaisin määritellä tarkasti, milloin ja miten tuo elämänmuutos tapahtuisi.


Pitäisi olla kesä, pitäisi olla puita ja korkeaa ruohoa, aurinko paistaisi, haluaisin myös paikkaan jossa olisi villieläimiä. Lisäksi minun pitäisi päästä toteuttamaan kissamaisuuttani kotiin, jossa minun annettaisiin ulkoilla. Sallisin sen, että minulle puettaisiin valjaat ja joku kulkisi ulkona perässäni, olenhan itsekin fleksin perässä köntystelevä hidaste omille kissoilleni.


ulkona_valjaissa


Ulkona tietenkin tutkisin, analysoisin ja fundeeraisin, olisinhan aito kissa.


Ennen kuin kokeilisin häntä pystyssä itseni korkuisessa heinikossa hiippailua tai salamavauhdilla puunrunkoa pitkin singahtamista, tarkkailisin tilannetta. Nostaisin kauniin kuononi ylös tuuleen, värisyttäisin korviani hienovaraisesti, ottaisin kesän haltuun. Ymmärtäisin, miksi kärpästä on syytä vaania matalana peppu tutisten, miten jännittävää on rynnätä suin päin suurien eläinten kuten peurojen perään, mutta toisaalta jättää aivan kuonon edessä oleva lintu rauhaan.


ulkona_heinikossa


Kun olisin toteuttanut itseäni luonnontieteilijä-saalistajana, testaisin tomukieriskelyä sekä pensaan alla lojumista. Ruohoykän jättäisin väliin, vaikka voisihan olla, että kokovartalo-oksennuskouristus olisi hyvää jumppaa jäykälle selkärangalleni. Mutta ei, ei kuitenkaan. Kun kerran olisin kissa, keskittyisin siihen, minkä juuri kissat taitavat parhaiten: nauttimiseen.


Luulen, että nauttisin hieman siitäkin, että kissana voisin käyttäytyä huonosti ilman että kukaan hermostuisi minuun ainakaan pysyvästi.


Sisälle tultuani suorittaisin asianmukaiset peseytymistoimenpiteet. Olisi mielenkiintoista tietää, miten se häntä saattaakin likastua jopa yhden peseytymishetken aikana niin, että sitä on nuoltava yhä uudestaan ja uudestaan. Kun olisin puhdas, suittu ja hieno - kaunishan olisin joka tapauksessa, ulkona tomussa möyriessänikin, olisinhan kissa - vaatisin palveluksia.


Luulen, että keskittyisin erityisesti ruokapalveluksiin. Etsisin mahdollisimman keskeisen paikan, sanotaan vaikkapa ruokapöydän, ja huutaisin koko nälkäisen kissanvatsani syvyydestä: "Mouuuuuuuuu, täällä on ylimys nääntymässä, palvelija, tuo minulle ruokaa. Heti!" Kun saisin ruoan, lähestyisin sitä häntä epäluuloisella mutkalla, nuuhkaisisin sitä varovasti ja siirtyisin niskojani nakellen pois ruokakupilta. Kissan nälkä voi tunnetusti alkaa ja loppua aivan hetkellisesti.


kissa_ruokakupilla


Ruokailun sijasta saattaisin kokeilla vaikkapa huiskalelulla leikkimistä tai muita kotosalla suoritettavia kissanpuuhia, kuten vaatekaappiin - vaihtoehtoisesti pyykkikoriin - piiloutumista, kirjojen heittelemistä alas kirjahyllystä tai vain valonnopeudella kiitävän hurjimuksen tavoin ympäriinsä ravaamista. Jos törmäisin seinään, saisin ehkä tietää senkin, mitä olen ihmisenä aina ihmetellyt: onko kissoilla tuntoaistia?


Ihmisillä on, sen tietäisin kissana ja sitä käyttäisin hyväkseni. Ei ole sellaista kissan kolttosta, jota ei saisi anteeksi tarjoamalla kissakosketusta. Kun olisin riehunut tarpeekseni, puskisin ihmistä pohkeeseen ja kämmeneen. Jos muu ei auttaisi, heittäytyisin selälleni ihmisen jalkaterälle. Olen varma, ettei minun pitäisi köllöttää siinä kuin hetki ennen minut nostettaisiin syliin ja minulle kuiskuteltaisiin, miten suloinen olen. Syliin päästyäni voisin testata kissojen kiemurteluominaisuuksia ja luikerrella ihmisen olkapäälle seisomaan. Kun hän nostaisi minut lattialle, kellahtaisin kerjäämään maharapsutuksia. Siitä päätyisin vähitellen taas syliin, mistä olkapäälle, mistä lattialle, yhä uudestaan ja uudestaan.


kissa_sylissa


Kaikkein kiinnostavinta olisi kuitenkin kommunikoida toisen kissan kanssa.


kaksi_kissaa_nukkuu


Kissapäiväni erityisenä ehtona olisi, että saan kissailla paikassa, jossa on minuun ystävyydellä suhtautuva toinen kissa. Tekisin tietenkin sen, mitä haluaisin ihmisenäkin tehdä tuon tuosta: menisin toisen kissan kainaloon ja yhdessä nukkuisimme suloisena kissasolmuna. Voisi muuten olla kiehtovaa kokeilla kissakasanukkumista myös ihmisen päällä! Herättyämme voisimme pestä toisiamme ja sitten painia. Myös takajalkatömpsytyksen vastaanotto omaan kissanotsaani saattaisi valaista tuota ihmismieltäni kummastuttavaa kysymystä kissan tuntoaistista.


Lopuksi: kehräisin, kehräisin, kehräisin. Haluaisin niin tietää, miltä tuntuu tuottaa tuota maailman suloisinta ääntä.


nauttiva_kissa





Kissanpäivistä haaveili Jenni Saarilahti,
kahden koratkissan omistama ja Koko lailla kissamaisesti -kissablogin pitäjä


Lisää kommentti

Ota yhteyttä, kehrää tai sähise: Palautetta, kas tai suoraan sähköpostilla info(miuku)kissakas.fi
Copyright © Kissakas, ellei toisin mainita