18. joulukuuta 2018
Mooses

Tunnustetaan, olen kissaton. En vihaa kissoja, en inhoa kissoja, mutta tunnen oloni hieman epämukavaksi kissojen lähellä.

Kissattomuuteni juontaa juurensa maalaistalossa vietettyyn lapsuuteen. Kissoja vilisi niin meillä kuin kylän muissa taloissakin – mutta vilisi myös koiria, lehmiä ja possuja. Koirat olivat rehtejä maalaistalon vahteja, lehmät äänekkäitä ja karheakielisiä, possut ruokaa saadessaan ylivilkkaita, söpöjä ahmatteja.

kissa_paaleissa

Kissoja oli varmasti myös toisenlaisia, mutta jostain syystä mieleeni ovat jääneet ne sähisevät, kynsivät karvapallot, joita syntyi kylän heinälatoihin ja muihin sopiviin paikkoihin. Ne arastelivat ihmisiä, eikä niiden lähelle sopinut lapsen mennä.

Kun jossain tiedettiin olevan pentuja, jännittävintä oli etsiminen. Löytyisikö uusia kissanpentuja vanhan autonrenkaan sisältä, heinäladosta vai jyväsäkkien muodostamista sopukoista. Oli kuunneltava hiljaa. Ja kun pieni piipitys jostain kuului ja karvakeriä löytyi, olivathan ne hykerryttävän suloisia.

En tiedä olenko saanut joskus pienen tai isomman villikon kynnestä tai hampaista, mutta lapsuuden muistikuva villikkokissoista elää edelleen niin vahvana, että jäykistyn aina ottaessani kissan syliin. Tarraako se kynsillään käsivarteeni?

kissa_kurkkii

Kissa on minulle arvaamattomuuden kuningatar. Lapsuudesta on jäänyt epäluulo: kissan ajatuksenjuoksua ei voi koskaan tietää, seuraavaa liikettä aavistaa. Sen vuoksi tämän perheen pesässä asuu vain yksi kuningatar. Ja se on ihminen.




Teksti: Piia Kunnas
Kuvat: Pixabay.com/PublicDomainPictures ja Pixabay.com/Amandad


 

Kommentit  
+7 # Kiia-Mari 30.07.2014 12:36
Jos kissojen läheisyydessä olo on epävarma johtuen huonoista kissakokemuksista, siihen auttaa vain yksi asia. Tutustuminen terveisiin, tarpeeksi myöhään luovutettuihin ja sosiaalistettuihin kissoihin.
Vastaa | Ilmoita ylläpidolle
+1 # Juulia 30.07.2014 13:03
Onneksi peloista, jännityksestä ja traumoistakin voi päästä pitkälti eroon. :) Itse olen elämässä pyrkinyt haastamaan itseni niissä asioissa mikä ahdistaa tai jännittää ja ajan myötä tuntemukset on hävinneet. Onneksi ei sentään tällaista kissaepävarmuutta ole ikinä ollut, vaikka olen saanut oman osani raapimisistakin kun pikkuisena leikki oman kodin kissan kanssa.
Vastaa | Ilmoita ylläpidolle
0 # Katjuska 22.01.2015 00:04
Varmaankin tuo lapsuudesta jäänyt epäluulo kissan arvaamattomuudesta olisi pois opittavissa vaikkapa siten, että saisit rauhallisessa ympäristössä ja tilanteessa (vaikka jonkun kissallisen ystäväsi luona) ihan ajan ja "selostuksen" kanssa tutustua johonkin lunkiin kissaan.
Kissanomistaja, joka jo ymmärtää kissan elekieltä (ja tuntee oman kissansa), voisi toimia sinulle tulkkina.
Kissojen "kieli", eleet ja aikomukset ovat kyllä hyvinkin selkeitä ja täysin opeteltavissa.
Tekstistäsi ymmärrän, että sinulla olisi kyllä itselläsi kiinnostusta ja motivaatiotakin kissan elämään tutustumiseen, lapsuuden kokemuksista huolimatta, ja se on jo paljon se!

Toivon, että onnistut löytämään mukavan "kissatulkin", jonka avulla pääset tutustumaan kissalliseen elämään ja joka pystyy opastamaan sinut turvallisesti kissojen kiehtovan kielen pariin.
Vastaa | Ilmoita ylläpidolle
Lisää kommentti

Ota yhteyttä, kehrää tai sähise: Palautetta, kas tai suoraan sähköpostilla info(miuku)kissakas.fi
Copyright © Kissakas, ellei toisin mainita