Meillä on olohuone – näin! Ja siellä kissa, kaksi, kolme tai ehkä enemmän – kas näin! Mitä kissallisessa olohuoneessa kannattaa huomioida, kun sisustusinnostus iskee tai remonttikärpänen puraisee?
 

Antaa The Lörpökkään Katja Salon kertoa lisää. Hän on sisustusarkkitehtuuriin ja kalustesuunnitteluun suuntautunut muotoilija, joka tekee asiakkailleen sisustus- ja valaistussuunnittelua, asuntojen stailausta ja pienrakentamista. Kotona Joensuussa asustavat myös 11-vuotiaat Karvapallo (mustavalkoinen) ja Nikko (harmaaraidallinen).

 
 

Ja nyt kissat mukaan ja mars kaikki olohuoneeseen!

 

Katsellaan ensiksi alas mattoihin. Mikä kestää raapimista? Millaisia mattoja on helppo imuroida? Ja entä oksennusklöntit?
 

Matot ovat aina koetuksella, olipa lemmikki kissa taikka koira. Moni kangasmateriaali houkuttelee kissaa kynsimään, sille ei voi oikein mitään. Kynsimistä kestävät melko hyvin erilaiset räsymatot. Niissä pieni kynnenjälki ei edes heti pistä silmään. Sen sijaan juutti- tai kumipohjaiseen mattoon tulee helposti kissan käynnin jäljiltä ikävältä näyttäviä jälkiä, maton pinta menee rikki tai kudelangat alkavat törröttää. Tällaisia ovat esimerkiksi bukleematot.
 

Lisäksi nämä matot myös monesti keräävät karvaa, joka voi olla tiukasti kiinni matossa. Kissankarvat eivät myöskään näy niin hyvin räsymatoissa ja ne ovat myös verraten helppo puhdistaa kotikonsteinkin vaikkapa oksennusklönteistä. Kissa kun oksentaa lähes aina ja väistämättä matolle, vaikka kodissa ei olisi kuin yksi ainoa matto. Kalliit silkki- tai villamatot eivät välttämättä ole paras valinta kissakotiin.
 

Tosin kissojakin löytyy monenlaisia ja jokainen on oma uniikki yksilönsä. Toiset kynsivät enemmän kuin toiset ja osa kissoista voi jättää kodin materiaalit rauhaan. Kissa kannattaa heti alusta lähtien opettaa niin, että se ei tee kiellettyjä asioita. Sille hankitaan oma kiipeilypuu sekä muita sallittuja virikkeitä. Kissan kanssa pitää myös leikkiä, ettei se turhautuneena käy mattojen kimppuun. Kun kissa saa riittävästi erilaista sallittua puuhaa, ei se välttämättä enää tee niin paljon tuhojakaan, ainakaan tieten tahtoen.



 

Entä mattojen alla? Millaisia lattiamateriaaleja kannattaa suosia, kun lattialla tepsuttelee kissoja, joilla riittää vauhtia ja kynsiä ja oksennusklönttejä?
 

Kissataloudessa lattiamateriaaleilla ei taida olla niin suurta merkitystä kuin koirataloudessa. Kissa vetää kynnet käpälänsä sisään eikä kissan näin tepsutellessa kodin lattiapintoihin tule juuri jälkiä. Harvemmin olen kuullut kissan kynsien aiheuttamista vahingoista lattiamateriaalien suhteen.
 

Tietenkin joihinkin todella pehmeisiin lattiamateriaaleihin, kuten mänty tai korkki, saattaa pieniä elonmerkkejä jäädä. Mutta näin käy jo muutoinkin asuessa ilman kissaakin.
 

Oksennus vaurioittaa joitakin lattiamateriaaleja, syövyttää pintaa, poistaa kiiltoa, voi värjätä. Ainakin, jos oksennusta ei heti poisteta. Monet laattalattiat ovat suhteellisen helppohoitoisia. Toki huokoisimmat kivimateriaalit voivat imaista tahran kiven sisään, josta se on lähes mahdotonta saada pois. Laminaatit ovat helppohoitoisia, vaikkeivat välttämättä niin kovin ympäristöystävällisiä. Myös ihan perinteinen käsitelty puulankkulattia tai parketti ovat hyvä valinta kissatalouteen.

 

Seuraavaksi päin seiniä. Tapettia vai sittenkin maalia?
 

En jättäisi seinää tapetoimatta vain siksi, että taloudessa on kissa tai useampi. Jotkut kissat saattavat raapia tapetteja, joko yksinäisyyttään tai tylsyyttään tai ihan muuten vaan, sillä kissahan tykkää teroittaa kynsiään miltei kaikkeen mahdolliseen. Mielestäni kissalle tulisi tässäkin tilanteessa tehdä selväksi, että tapetti ei ole paikka, jossa teroitetaan kynsiä. Kun kissa on tullut vasta taloon, on järkevää, ettei heti ryhdytä tapetoimaan seiniä kalliilla tapetilla. Ensiksi kissan tapa-asiat kuntoon.
 

Myös maalattuun seinään jää kissan kynsimäjälkiä, jos kissa on perso seinien raapimiselle. Joten kun kissan kouluttaa olemaan kynsimättä seiniä tai ovenpieliä (jotka muutoinkin ovat yksi suosituin kohde kissan kokeilla kynsiään), voi unohtaa sen jokaviikkoisen maalin sutimisenkin seinään.




 

Mennään sitten hypistelemään verhoja. Millaisia kankaita suosit ja suosittelet?
 

Ikkunoihin kannattaa ripustaa sellaiset verhot, ettei haittaa, jos ne sattuvat toimimaan alkuvaiheessa kissan kiipeilyharjoituksissa. Verhoihin saattaa tulla pykimiä ja reikiä, jopa repeytymiä. Kissa on syytä kuitenkin opettaa tästä mahdollisesta pentuvaiheen hurjuudesta eroon. Aikuinen kissa onneksi harvemmin jos ollenkaan enää roikkuu verhoissa.

Alkuvaiheen verhoiksi suosittelen edukkaampia verhoja, ettei tule harmitusta mahdollisesti kovin kalliiden tai uniikkien perintöverhojen tuhoutumisesta. Verhojen tulisi olla mielellään tukevaa materiaalia, sillä silloin ne myös kestävät paremmin kiipeilyharjoitukset. Samalla ne ovat turvallisemmat pikku kisun mahdollisiin kiipeilyihin.
 

Pitkät sivuverhot kiinnostavat yleensä kissaa myös enemmän kiipeilemään niissä. Lyhyt verhokappa on yksi vaihtoehto, jos se muutoin sisustukseen sopii – ainakin siihen asti, kun pahimmasta pentuvaiheen riehakkuudesta päästään eroon.
 

Kissa saattaa tykätä nukkua verhon tuoman suojan takana. Silloin verhoihin voi tulla enemmän tai vähemmän kissankarvaa. Monet tekokuidut suorastaan imevät karvaa ja pölyä itseensä ja myös sähköistyvät helposti. Luonnonkuidut ovat monesti parempi valinta tai kangas, jossa on mukana luonnonkuitua.




 

Sitten istahdetaan sohvalle. Mitä neuvoja annat uutta sohvaa miettivälle? Entä miten saada vanhalle sohvalle lisää käyttöikää?
 

Kissataloudessa taitavat sohvat melko usein vaihtua. Varsinkin sohvien ja tuolien päädyt kiehtovat kissoja ja niitä on ihan pakko päästä vähän kynsimään ohikulkiessaan. Ei taida olla mitään yleispätevää materiaalia, johon kissa ei halua upottaa kynsiään.
 

Päätyjä voi yrittää suojata laittamalla esimerkiksi kissankynnet kestävä suojus tai suihkauttamalla ainetta, jota kissa inhoaa. Moni käyttää myös valkosipulia, mutta se voi häiritä muitakin kuin vain kissoja. Metalli- tai puupäädyt sohvassa tai nojatuolissa saattavat auttaa, ovathan ne kovempaa materiaalia kuin kangas.
 

Paras ratkaisu on saada kissa raapimaan vain sille tarkoitettua raapimapuuta. Se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Siitäkin huolimatta omistajan poissaollessa kissa saattaa käydä kynsäisemässä sohvaa, vaikka tietääkin, ettei niin saa tehdä. Hanki sohva, jonka voi tarvittaessa vaihtaa uuteen. Tai vanhan sohvan tai tuolin voi ja se kannattaakin päällystää tai verhoiluttaa uudestaan. Toimii myös perintöhuonekaluihin.




 

Monen kissaperheen murheenkryyni sisustusmielessä taitaa olla raapimapuu. Mihin sen sijoittaisi? Saisiko sen jotenkin häivytettyä?
 

Jos raapimapuu on lattiasta kattoon asti ulottuva möhkäle, sen häivyttäminen sisustuksessa on varsin hankalaa. Mutta jos raapimapuu on pieni, sen voi melko kätevästi saada häivytettyä osaksi muuta sisustusta. Valmiita raapimapuita löytyy nykyisin monissa sävyissä ja materiaaleissa.
 

Lisäksi löytyy korkeaa ja matalaa, lyhyttä ja pitkää sekä näiden yhdistelmää. Kunhan ei unohdeta raapimapuun merkitystä: sitä ei saa laittaa liian piiloon, jotta kissa voi sitä käyttää aina tarpeen mukaan ja halutessaan.
 

Iso vai pieni raapimapuu? Se riippuu asunnon koosta. Paljonko on vara jättää tilaa puulle? Ja riippuu tietysti myös kissojen määrästä. Pieneen yksiöön en suosittele kovin suurta raapimapuuta, ellei kissanomistaja välttämättä tahdo sinne sellaista. Jos sellaisen haluaa, jostain muusta täytyy tietenkin karsia pois.
 

Kissalle voi valita puuhun erilaisia virikkeitä, tasoja ja raapimispintoja. Luulen, että mieleinen ja sopivankokoinen löytyy jokaiseen sisustukseen ja käyttötarkoituksen sopivana. Lisäksi raapimapuun voin tehdä itsekin mieleisekseen tai teettää sellainen.
 

Yksi kissa tykkää katsella raapimapuun kautta ulos lintuja ja oravia, toinen voi olla todellinen kiipeilijä, joka tarvitsee paljon kiipeiltävää pintaa. Siispä oikeanlainen raapimapuu kissan ja kodin mukaan.
 

Raapimapuun voi sijoittaa rauhalliseen huoneen nurkkaan. Siellä se ei ole tiellä ja kissa voi käydä teroittamassa kynsiään tai viettää päivän nokoset jollakin sen tasolla. Varsinkin suuri raapimapuu pitää kiinnittää kunnolla seinään. Huonosti kiinnitettynä se voi kaatuessaan rikkoa tavaroita ja olla vaarallinen niin kissalle kuin ihmisille.

 

Koriste-esineet ehjinä näkyvillä? Löytyy tähän kissaystävällisiä ratkaisuja?
 

Moni kissa tykkää kiipeillä ja kiipeillessään pudottelee esineitä. Suositeltavinta olisikin laittaa tällaiset esineet lasin taakse vitriiniin. Toinen vaihtoehto on kiinnittää esineet sinitarralla pöytään, hyllyyn tai vastaavaan. Muutoinkaan kissalle kovin vaarallista tai jopa myrkyllistä ei kannattaisi kiipeilevän kissan kodissa hyllyillä säilyttää. Toisaalta mitä vähemmän on tilpehööriä, sitä helpompi on itselle ja siivouspäivänä on vähemmän töitä. Suosittelen karsimaan esineistöä, oli kissa tai ei.
 

Taulut saattavat välistä heilahtaa kissojen touhuissa vinoon, mutta ei varmaan ole kovin suuri vaiva niitä suoristaa. Lisäksi nekin voi kiinnittää tukevammin, esimerkiksi ruuveilla tai paremmilla ripustusmekanismeilla. Ensi hätään sinitarra voi auttaa tässäkin.




 

Katja Salo, millaisia sisustusratkaisuja sinulla on omassa olohuoneessasi kissojen ansiosta tai takia? Mikä on havaittu hyväksi?
 

Kissoille on olohuoneessa kaksi omaa kiipeilypuuta sekä oma tuoli, jossa saa kölliä. Ne on havaittu hyviksi ratkaisuiksi. Kissat jättävät muut sohvat ja tuolit rauhaan ja raapivat vain omia raapimapuitaan. Kissamme pääsevät myös itsenäisesti ulkoilemaan ja näin pääsevät toteuttamaan itseään: pyytämään hiiriä ja kynsimään pihan puita.
 

Suosittelen, että kissalla on paikka, jossa se saa vapaasti olla. Pelkkä lattia ei riitä kissalle. Se voi olla oma tuoli tai perheen yhteinen sohva, pehmeä ja lokoisa paikka torkuille.




 

Onko jokin asia omassa kissallisessa olohuoneessasi yllättänyt?
 

Kyllä, se on yllättänyt, miten hyvin ja nopeasti kissa oppiikaan, mihin se saa mennä, mitä se saa tehdä ja mikä on sen oma tuoli tai sohva. Myös se on yllättänyt, miten paljon kissa oppii ymmärtämään ihmisen puhetta. Kissalle kannattaa kyllä jutella.

KUVAT:
Katja Salo ja Pixabay.com

PS.
Haluatko tietää lisää kissojen kouluttamisesta? Eläinkouluttaja ja klinikkaeläintenhoitaja Salla-Maria Kostia vastasi kymmeneen kissan kouluttamista koskevaan kysymykseen.